Blogi

Alle lujaa

Eilinen Hesari kertoi, että pellehyppääjä Simo Salminen, eli artistinimeltään Liukas Lätkä, oli niittänyt mainetta pellehyppymaaottelussa Ruotsia vastaan 50 vuotta sitten. Samoihin aikoihin Simo Salminen niitti mainetta myös iskelmälaulajana kappaleellaan Alle lujaa, joka kertoi vauhdinhurmasta nauttivasta sinisen bussinkuljettajasta, joka mm. melkein onnistui yllättämään kieltä näyttävän miehen suojatiellä, mutta saalis pääsi kuitenkin viime tipassa karkuun.

 

Itse olin eilen tuo kieltä näyttävä mies suojatiellä. Torin kulman suojatiellä sininen bussi melkein tappoi minut. Se tuli vauhdilla Tulliportinkatua teatterin suunnasta ja kääntyi sitten juurikaan hiljentämättä Puijonkadulle ja onnistuin heittäytymään juuri ja juuri sen pyörien alta.  Bussi oli noin kolmen metrin päässä minusta, kun tajusin, ettei se ole huomannut minua. Niin lähellä kuolemaa en ole ennen ollut. Luulen, että mikäli kuski olisi uskaltanut pysähtyä, niin henkilövahingoilta tuskin olisi vältytty; sen verran kärsin posttraumaattisesta stressireaktiosta tapauksen jälkeen.

 

Se, että olin päästä ainuvastani, ärsytti minua siinä määrin, että lähetin jopa poliisille pyynnön tarkastaa tapauksen valvontakameranauhat. Torin seutuhan on tarkassa kameravalvonnassa. Poliisilta tuli tänään ystävällinen vastaus, että torin valvontakamerat olivat lakanneet toimimasta vähän ennen tapausta, joten tilanne oli samanlainen kuin silloin, kun Moskovassa Punaisella torilla ammuttiin Venäjän viimeinen oppositiomies pari vuotta sitte.. 

 

Tarkistin tänä aamuna tapahtumapaikan ja sain tutkimuksissa selville sen, ettei kuski ollutkaan kännissä, kuten olin aluksi luullut, vaan hän oli sokea, koska näin loppukesästä klo 7.35 aurinko paistaa sillä paikalla sillä tavalla suoraan silmiin, ettei bussikuski voinut mitään nähdä, vaan hän ajoi lihasmuistinsa varassa.

 

Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa musaa:

https://www.youtube.com/watch?v=inpDJMGiCTM 


Kommentit (0)



Viipurin Mikko

Kävin uukuniemeläisten mukana kesällä -15 Viipurissa, jossa meitä opasti sikäläinen Mikko, joka oli venäläinen, mutta puhui täydellistä ja virheetöntä suomea, vaikka oli opetellut kielen vasta kypsässä iässä. Mikko oli kovasti sivistynyt, viisas ja lukenut herra, joka tiesi kaiken Viipurista ja muustakin. Mikkoa jututtaessani ymmärsin, miksi monet suomalaiset ovat itäisestä naapurista sitä mieltä, että hirveä maa, mutta ihanat ihmiset.

 

Mikko oli huumorimies ja luulin, että kun hän uukuniemeläisistä erotessaan pyysi seurueemme hengenmiestä siunaamaan itsensä, kyseessä olisi ollut huumorileikki, mutta niin ei ollut. Uukuniemeläistä tsasounan rakentajaa jututtaessani selvisi, että hän tunsi hyvin Viipurin Mikon, koska heillä oli ollut yhteisiä kirkonrakennusprojekteja Venäjällä ja hän tiesi kertoa, että Mikko oli totinen kristitty.

 

Uukuniemeläinen tsasounan rakentaja tiesi myös kertoa, että siunauksesta ei ehkä ollut sittenkään apua, koska Viipurin Mikko oli viime talvena poistunut tuon ilmaisiin syövän uuvuttamana, vaikka ei ollut kuin 55-vuotias. Vielä kesällä iloisesta miehestä ei sairautta huomannut. Näyttää olevan elämän laki, että kaikki hyvät ihmiset kuolevat, mutta paskiaiset elävät ikuisesti.


Kommentit (0)



Uukuniemen ihme

Yksityisen sektorin toimesta on Uukuniemelle noin 400 vuoden tauon jälkeen rakennettu kuvan kaunis tsasouna. Ikävä kyllä rakennus ei ole ihan päätien varressa, vaan  vähän syrjäisellä paikalla kirkonmäellä, mutta opastus tälle uudelle matkailunähtävyydelle on hyvä. Ikävä kyllä tsasounaa ei pystytty rakentamaan sille historialliselle paikalle, jolla pitäjän ortodoksikirkko sijaitsi 1640-luvulle asti. 

 

Sittenhän seudun alkuperäisväestö muutti ruotsinuskoisten savolaisten imperialistien jaloista tuhannen kilometrin päähän Tverin Karjalaan. 300 vuotta myöhemmin talvella 1940 tveriläisistä muodostettu divisioona suoritti paluumuuton Summan kohdalla silloisen rajan yli. Tverin karjalaisten menetykset toisessa maailmansodassa olivat Suomen uusimman virallisen historian kirjan mukaan hirvittävät.

 

Se, ettei Uukuniemi kuulu ns. idän oikeauskoisen kirkon piiriin ratkaistiin vuonna 1614 Ristlahden taistelussa, jonka tapahtuman muistomerkki seisoo nyt kirkonmäellä nykyisen kirkon vieressä noin puolen kilometrin päässä uudesta tsasounasta. Muuten olen jyrkästi sitä mieltä, että jos Ristlahden taistelu olisi päättynyt Idän voittoon, olisi Suomi Rion olympialaisissa voittanut lukuisia mitaleja, kuten kreikkalaiset, bulgaarit, serbit ja venäläiset tekivät siitä huolimatta, että viimeksi mainittujen osallistumisoikeus oli hyvin rajoitettu.

 

Kuvan tsasounasta puuttuu vielä se tärkein, eli sipuli katolta. Luulen, että jos asian tiimoilta järjestettäisiin talkoot, olisi tapahtumalla vilkas osanotto yli ideologisten rajojen ja itsekin täysin julkijumalattomana miehenä olisin sitä nostamassa, sillä olen vahva kuin härkä ja sitä paitsi asian rakennustekninen puoli minua kiinnostaa. Ja sekin minua kiinnostaa, että miten sellainen sipuli oikein tehdään; linnunpöntön olen kyllä rakentanut, mutta sipulin rakentamiseen avaruudellinen hahmottamiskykyni ei riitä.


Kommentit (0)



Näyttelyn kaunein auto

Kypsään ikään ehtineiden autojen näyttelyn kaunein oli tämä kuvan menopeli, jonka merkki minulle jäi epäselväksi, mutta koska nokassa luki MG, niin minä kutsun menopeliä  nimellä MG vähän samalla tavalla kuin Kummun Kalle kutsui Korean sodan noususuhdanne metsärahoillaan ostamaansa englantilaista autoa niemellä Hau, kun ei osannut lausua merkkiä Humber Hawk.

 

Tunnettua englantilaista muotoilua on tuokin kaunis auto ja vaikka se olikin eilisen näyttelyn kaunein, se ei kauneudessa pärjää Anglia L 200:lle, joka on maailman kaunein auto. Tietysti sekin on brittivalmiste. Itsekin olen haaveillut vaalean punaisesta Angliasta, jonka kauneudn kruunaisi katolla oleva saman värinen suksiboksi. Itseäni Angliassa viehättää varsinkin se, että sen takaikkuna on vino toiseen suuntaan kuin muissa autoissa, jonka ominaisuuden vuoksi erotan Angilian muista autoista, vaikka en muuten autoista mitään ymmärräkään..

 

 


Kommentit (0)



Neljä pyörää ja loota

Kauniita olivat autot vanhaan hyvään aikaan; nykyäänhän ne ovat kaikki saman näköisiä. Todistin asiaa päivällä Kuopion automuseolle, jonne kokoontuivat kypsään ikään ehtineet menopelit. Kuvassa tilaisuuden juontaja vakuuttaa 60-lukuisen Skodan omistajalle, että vanhat Skodathan olivat mainettaan parempia eivätkös olleetkin, mutta auton omistaja vakuutti, ettei näin todellakaan ollut, vaan hänen Skodassaan on  ainut hyvä puoli se, että moottori on takana ja elämä edessä.

 

Skodaa katsellessani mieleeni palautui kaksi lapsuuteni hokemaa, jotka pitäisi tallentaa Kansanrunousseuran arkistoihin ja jotka kuuluivat seuraavasti : Jos ostat Skootan, saat neljä pyörää ja lootan, jota voi purkaa ja koota. Se pitempi loru kuului: Skoda perheauto verraton, isä ajaa, äiti työntää, lapset pitää pohjaa, mummo kerää muttereita, vaari lasin sirpaleita.


Kommentit (0)



1-5 / 3121 Seuraava sivu >>