Blogi

Juoksuvoimainen Pohjois-Korea

Eilen kerrottu Uruguayn voitto Brasiliasta sen kotikentällä ei ole MM-kisojen suurin yllätys. Suurin yllätys on, kun vuonna 1966 Englannin MM-turnauksessa Pohjois-Korea selviytyi alkulohkostaan jatkoon voittamalla ratkaisuottelussa jalkapalloilumaailman huippuihin lukeutuvan Italian 1-0.

 

 

Ottelussa kävi selväksi, etteivät korealaiset olleet mitään pallotaitureita, mutta heidän juoksukuntonsa oli valtava. Pelin jälkeen epäiltiin, että joukkue vaihtoi puoliajalla koko joukkueensa. Sitä pidettiin mahdollisena, koska kaikki korealaiset näyttivät länsimaalaisen silmään saman näköisiltä. Juoksuvoiman salaisuus saattoi myös olla pippuri, jota joukkue söi kilon päivässä.

 

 

Italialaiset lähtivät kotimatkalle, mutta kaukaa viisaasti heidän koneensa ei laskeutunut Italiassa millekään suurkaupungin kentälle, koska joukkue pelkäsi henkensä puolesta. Se laskeutui  Geovaan, jossa kotiinpaluusta innostunut yleisö oli heitä vastassa varustautuneena monella laatikollisella mätiä tomaatteja.

 

 

Englannin kisojen aikaan vaihtomiesten käyttö oli vielä kokonaan kiellettyjä. Vaihtomiehet sallittiin vasta vuoden 1970  MM-kisoista lähtien. Siihen asti kävi välillä jopa niin, että jalkansa murtaneet miehet pelasivat sitkeästä ottelun loppuun asti.

 

 

Pohjois-Korean tie Englannin kisoissa päättyi puolivälierässä, jolloin joukkue hävisi legendaarisen Mustan Helmen  Espositon johtamalle Portugalille 5-3. Tosin silloinkin korealaiset olivat lähellä yllätystä ja johtivat 25 minuutin jälkeen ottelua 3-0.


Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Etelän tempperamenttiset kansat

Jalkapallon MM-turnausten historiaa tutkiessani ymmärrän, miksi maamme jalkapalloilun taso on sitä, mitä se on. Suomalaiset eivät menesty lajissa, koska kansamme ei ole riittävän kuumaveristä kansaa. Etelä-Amerikan kansojen luonteenlaatu on toinen.

 

 

Vuonna 1950 MM-loppuottelu käytiin Brasiliassa Rio De Janeiron Maracana-stadionilla, jonne mahtui silloin virallisesti 175.000 katsojaa, mutta lipuitta paikalle vyöryi niin monta silmäparia, että 200.000 katsojan haamuraja rikkoontui.

 

 

Vastakkain loppuottelussa olivat maailman paras jalkapalloilumaa Brasilia, ja sen vastustajan oli väestömäärään suhteutettuna maailman paras jalkapalloilumaa Uruguay. Brassit olivat selviä ennakkosuosikkeja, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että pienen, mutta sisukkaan Uruguayn pojat voittivat ottelun 2-1.

 

 

Siitä kotikatsomo ei oikein tykännyt. Uruguayn joukkue pelkäsi henkensä edestä ja erityisen paljon pelkäsi valmentaja Flavio Costa. Henkikultansa säilyttämiseksi hän sulkeutui pelin jälkeen joukkueen pukukoppiin lukkojen taakse kahdeksi vuorokaudeksi ja uskalsi poistua sieltä vasta sitten, kun hänelle toimitettiin naisten vaatteet ja hän poistui stadionilta kauniimman sukupuolen edustajaksi naamioituneena.

 

 

Meillä Suomessa luonnostaan jäykkien ja kankeiden, mutta hitaiden ihmisten maassa jalkapalloilukulttuuri ei ole lähelläkään eteläamerikkalaista tasoa.


Kommentit (0)



Carrincha - Brasilian suuri jalkapalloilijasankari

Luciano Wernicken kirjassa Jalkapallon MM-kisojen merkillisestä historiasta kerrotaan, että Brasiliassa pidetään jopa legendaarista Peleä suurempana jalkapallosankarina Carrinchaa, joka oli johtamassa maansa maailmanmestaruuteen vuosina 1958 ja 1962. Vuoden 1962 MM-kisoissa hän voitti maalikuninkuuden.

 

 

Carrincha tunnettiin pelikentällä loistavana ja yllättävänä harhauttelijana, johonka hänellä oli hyvät fyysiset edellytykset. Miehen toinen jalka oli nimittäin kuusi senttiä toista pitempi ja lisäksi hänen selkärankansa oli hyvin kiero, joten hänen liikkeitään oli terveruumiisen vastustajan vaikea ennakoida.

 

 

Omat puutteensakin miehellä oli. Häntä nimittäin pidettiin vajaamielisenä ja lisäksi mies oli mieltynyt juopotteluun jo urheilu-uransa aikana. Ennen Tukholman vuoden 1958 MM-kisoja vallan psykologi testasi brassien joukkueen ja tutkimusten jälkeen Carrincha aiottiin pudottaa pois joukkueesta, koska ilmeni, ettei hänen korviensa välissä liikkunut juuri muuta kuin viinanhimoisia ajatuksia.

 

 

Yleisen mielipiteen vaatimuksesta mies kuitenkin pääsi kisoihin ja oli siellä maailmanmestarijoukkueen kantavia voimia, vaikka hän ei todellakaan ollut mikään älykkö. Sitä osoittaa sekin, että Tukholmassa mies ihastui sen ajan uutta huipputekniikkaa edustavaan transistoriradioon, jonka hän osti.

 

 

Joukkueen hieroja kuitenkin pilasi transistoriradion omistajan ilon, koska kertoi, että ostos oli Brasiliassa ihan hyödytön, koska siitä tuli vain ruotsinkielistä puhetta. Carrincha testasi radionsa ja totesi, että hierojan näkemys osui oikeaan. Niinpä hän pettyneenä myi laitteensa halvalla häntä neuvoneelle hierojalle.

 

 

Carrincha kuoli vain 49-vuotiaana maksakirroosiin, mutta sitä ennen hän oli ehtinyt lahjoittaa vaimoilleen ja tyttöystävilleen ainakin 14 lasta. Maaleja hän lahjoitti maajoukkueelleen 12 eli vain kaksi vähemmän.

 

 

 


Kommentit (0)



Antisemitisti

Andre’ Swanströmin kertoi Kuopio klubilla, että lähes puolet suomalaisista SS-miehistä voitiin luokitella fasisteiksi. Fasistin määritelmän täytti esimerkiksi IKL:n kannattaminen. IKL:n pitäminen fasistisena herätti syvää suuttumusta ainakin yhdessä kuulijassa, joka ei suostunut pitämään sukulaisiaan fasisteina.

 

 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että ennen sotaa IKL oli Kuopion suurin puolue. Kaupunki oli siis hyvin fasistinen. Sodan jälkeen sen paikan suurimpana peri SKDL. Nykyään suurin on Keskusta, joten mieleen tulee, että Hegelin teesi-antiteesi-synteesi-teoriassa on perää.

 

 

SS-miesten poliittisessa luokittelussa on tietysti tulkinnanvaraisuuksia. Kapteenin arvoon SS:n riveissä kohonnut Jouko Itälä ilmoitti poliittiseksi kannakseen antisemitisti, joka tarkoittanee sitä, että hän oli juutalaisvastainen.  Juutalaisvastainen asenne ei kuitenkaan välttämättä tee ihmisestä fasistia. Myös Neuvostoliitossa oltiin ainakin ajoittain hyvin juutalaisvastaisia, vaikka nykysäännöillä Leninillä olisi oikeus saada Israelin kanslaisuus, koska hänen äitinsä oli Mooseksen uskoinen.

 

 

Kapteeni Jouko Itälä ei palannut Suomeen muiden SS-vapaaehtoisten mukana, vaan jäi Saksan palvelukseen sodan loppuun asti. Hän oli jopa värväämässä Lapin sodan aikaan suomalaisia Saksan armeijaan. Itälä jäi keväällä 1945 norjalaisten vangiksi, koska hän ei osannut näytellä riittävän vakuuttavasti kalastaja Johanssonia, joka hän väitti olevansa. Norjalaiset määräsivät vanki Itälän siivoamaan Norjan maanpetturina kuolemaan tuomitun natsijohtaja Quislingin selliä.

 

 

Itälä luovutettiin Norjasta nopeasti Suomeen ja hän sai meillä 14 kuukauden kuritushuonetuomion maanpetoksesta. Suomen tuomioistuinlaitos oli siihen aikaan hyvin lempeä maanpetostuomioissaan. Tuomionsa kärsittyään hän menestyi hyvin einkeinoelämän johtotehtävissä ja saavutti talousneuvoksen arvonimen vuonna 1977.

 

 

Mainittakoon, että Jouko Itälän veli Jaakko Itälä toimi 1970 -luvulla pitkään Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Opetusministerinäkin hän oli ja häntä pidetään yleisesti tasa-arvoisuutta korostavan ei-fasistisen peruskoululaitoksen isänä. Kokoomuksen entinen vapaamielinen puheenjohtaja Ville Itälä on Jouko Itälän veljenpoika.


Kommentit (1)



1-5 / 3994 Seuraava sivu >>