Blogi

Uukuniemen faunaan lisäystä

Sosiaalisessa mediassa kerrottiin, että jos Uukuniemen suunnalla metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Nimittäin noin kahdenkymmenen biisonin lauma on poistunut luvatta aitauksestaan ja nauttii nyt vapaudessa kevään riemuista. Nähtäväksi jää, onko Uukuniemen luonnonvarainen fauna rikastunut pysyvästi uudella lajilla.

 

Muistanpa, miten parisen kymmentä vuotta sitten eräästä karanneesta Liekki-sonnista tuli sen kesän kuumin uutinen ja kansalaiskeskustelun aihe. Itsekin suunnittelin jo Liekki-sonnin vapautusrintaman perustamista ja olin varma, että silloin aktiiviset kettutytöt olisivat hyvinkin liittyneet rintamaani. Vaikka Liekki oli taustaltaan ihan tavallinen kotieläin, niin kyllä senkin kiinnisaaminen oli ylivoimainen tehtävä, ennen kuin sitten routa sonnin kotiin ajoi.

 

Luulen, että 20 villin otuksen, joista suurimmat painavat noin tonnin ja joiden rakenteellinen huippunopeus on noin 60 km/t, pyydystäminen on noin sata kertaa Liekki-sonnin tavoittamista vaikeampaa. Itse epäilen, että pelastushenkilökunnan tärkein tehtävä on estää lauman siirtyminen Venäjälle, koska siitä saattaisi tulla melkoinen ulkopoliittinen selkkaus varsinkin, kun kansainvälinen tilanne on muutenkin jännittynyt.

 

Kesäuukuniemeläisenä toivoisin nyt pelastusviranomaisilta ohjeita sen varalta, että törmään biisonilaumaan. Pitääkö siinä tilanteessa toimia samalla tavalla kuin karhun hyökkäyksen uhatessa. Nimittäin karhuhyökkäyksen varalta ohje on se, että kun karhu ennen päällekarkausta nousee takaraajoilleen, karjuu ja hakkaa eturaajojaan vastakkain, tulee myös ihmisen kohottautua takaraajoilleen, karjua ja hakata eturaajojaan vastakkain. Pelkoa ei saa missään tapauksessa näyttää.

 

MTV näyttää myös reagoineen Uukuniemen biisonitilanteeseen ja julkaissut alla olevan jutun ja videon biisonilauman invaasiosta kuvassa olevan paikallisen hotellin pihalle.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/

uskomaton-video-alvar-oli-aamiaisella-

uukuniemen-hotellissa-kun-kadulle-ryntasi-

aito-biisonilauma-olivat-itsekin-ihmeissaan/8119360

 

 


Kommentit (0)



Sergei Dovlatov ja maataloustuotanto

Rappiokirjailijaksi leimautunut Sergei Dovlatov kertoo eräässä novellissaan, miten hän joutui KGB:n kuulusteluun neuvostovastaisuudesta epäiltynä. Novelli antaa tavallaan KGB:stä ainakin tässä tapauksessa ihan inhimillisen kuvan. Kuulustelijahan yritti ennen kaikkea kannustaa rappiokirjailijaa muuttamaan Amerikkaan. Nykyäänhän vaikuttaa siltä, että KGB:n seuraaja FSB yrittää ensin murhata opposition edustajan ja jos se ei onnistu, niin hänet tuomitaan sitten vankeuteen.

 

Dovlatovin kertomuksesta saa peräti sellaisen kuvan, että KGB:n mies oli neuvostovastaisempi kuin toisinajattelijakirjailija. KGB:llähän oli paras tieto valtakunnan tilasta. Kuulustelija esimerkiksi väitti, etteivät pitkälle alkoholisoituneet kolhoosilaiset pystyisi yksityisviljelijöinä turvaamaan kansalle sen jokapäiväistä leipää. Huonostihan asia onnistui kolhoosijärjestelmänkin oloissa.

 

Mutta KGB oli väärässä ainakin maataloustuontantoasiassa. Nimittäin olen nyt törmännyt tietoon, jonka mukaan Venäjä on tällä hetkellä maailman suurin viljanviejä. Asiahan alkaa olla siis kuin tsaarin aikaan. Venäjän elintarvikeviennin arvo on jo ohittanut maan aseviennin arvon.  Venäjältä ei nykyään kuulu hyviä uutisia, mutta tämä on hyvä uutinen.


Kommentit (0)



Popovin patsas

Hervottoman hauska Pietarissa syntynyt ja siellä suomen kieltäkin opiskellut suosikkikirjailijani Sergei Dovlatov on kirjoittanut ivamukaelman eräästä Neuvostoliiton patsasprojektista. On jo vuosia siitä, kun kyseisen novellin luin enkä muista ihan kaikkea ainakaan oikein, mutta yritän parhaani.

 

Vaikka suomalaisten mukaan hyvässä itäisessä naapurissamme on kaikki pielessä, mutta ainakin Pietarin metron osalta suomalaiset ovat väärässä. Pietarin metro on upea ja monet sen asemista suoranaisia taideteoksia. Nuorena miehenä ilmeisesti Hrutshevin kauden lopulla silloisen Leningradin metron asemista yksi nimettiin venäläisen tiedemiehen Aleksandr Popovin mukaan ja asemalle rakennettiin Popoville näköispatsas.

 

Jostain syystä myös tuleva kirjailija Dovlatov oli mukana rakennustöissä ja saattaa olla, että hän oli jo silloin pitkälle alkoholisoitunut. Sairaudestaan huolimatta hän tosin eli venäläiselle kirjailijalle harvinaisen pitkän elämän, sillä hän kuoli vasta 48-vuotiaana. Popovin patsaan rakennusprojekti ei ollut kovin onnistunut. Yhtenä ongelmana oli se, että rakennusmiehet joivat viinanhimossaan patsaan koossa pysymisen kannalta tärkeän kemikaalin, olisiko se ollut jonkinlainen kiinnite.

 

Hanke kohtasi myös poliittisia ongelmia. Jostain syystä Popov oli alun perin suunniteltu pääsihteeri Hrutshevin näköiseksi ja kun pääsihteeri yllättäen syrjäytettiin mm. sen vuoksi, että hän yritti viljellä tundralla maissia ja koska hän YK:n kokouksessa otti ulkoministeri  Gromykiniltä kengän ja takoi sillä kokouspöytää, jouduttiin patsaan ulkonäköä muovaamaan uudelleen vähemmän hrutshevilaiseen suuntaan.

 

Lopulta patsas valmistui ja asiaa juhlittiin asiaan kuuluvin menoin ryyppäämällä ja jokin korkea-arvoinen ministerikin oli paikalla ryyppäämässä. Dovlatovin juhlatunnelmaa häiritsi kuitenkin se, että häntä koko ajan huoletti, että patsas hajoaa kesken juhlan, koska koossa pysymisessä tarvittava kiinnite oli tullut juotua. Patsaan hajoaminen kesken juhlan olisi varmaankin johtanut vakaviin seuraamuksiin, koska Neuvostoliitto oli kuriyhteiskunta.

 

Dovlatovin juhlatunnelmaa sen sijaan nosti se, että ministeri istui juhlapöydässä hänen vastapäätään ja jostain syystä ministeri riisui kenkänsä pöydän alla, jonka jälkeen tuleva kirjailija huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän siis varasti ministerin kengät. Dovlatov korostaa, että kengät olivat vallan vientilaatua, jonka seikan uskon kuitenkin olevan kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Eivät ne ainakaan Suomessa olisi menneet kaupaksi.

 

Mielestäni Sergei Dovlatov kuvaa teoksissaan mestarillisesti Neuvostoliiton rappiota.


Kommentit (0)



Vaalijalan vajaamielislaitoksen Lenin ja Stalin


Olen aina, kun olen kunnioittanut Sortavalan kaupunkia läsnäolollani, ihmetellyt, miten Lenin-vapaalta kaupunki vaikuttaa, joka seikka on hyvän itäisen naapurimme kaupungeissa harvinainen ominaisuus, koska yleensä Leninin patsas pistää satunnaista matkailijaa silmään heti kaupunkiin saavuttaessa. Sortavalassa on käsittääkseni vain yksi pikku-Lenin hyvin kätkettynä Raatihuoneen takaisessa puutarhassa.

 

Aina ei ole niin ollut. Kun suomalaiset valtasivat Jatkosodan alussa Sortavalan, kaupungissa oli ainakin tämä SA-kuva-arkistosta löytyvä kuva Leninin ja Stalinin yhteispatsaasta. Koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto, en malta olla mainitsematta, että patsas oli sijoitettuna Suomen Kirkon Sisälähetysseuran omistaman Vaalijalan hoitolaitoksen aulaan.

 

Enkä malta olla mainitsematta sitäkään, että kyseessä oli tietääkseni vajaamielisille tarkoitettu hoitolaitos, joten hieman arveluttava oli ainakin suomalaisesta näkövinkkelistä patsaan sijoituspaikka. Tosin voi olla, että Vaalijalan laitos palveli Neuvostoliitossa muita kuin vajaamielisiä.

 

Tuonkin patsaan historia saattaa olla värikäs. En tiedä selvisikö se vaurioita suomalaisten kynsistä tai sitä, pystytettiinkö se uudemman kerran Vaalijalan aulaan sen jälkeen, kun Puna-armeija vapautti kaupungin uudemman kerran. Epäselvää myös on, miten sen kävi Hrutshevin kaudella, kun Stalin menetti ainakin hetkeksi maineensa.

 

Luulen, että Hrutshevin kaudella Neuvostoliiton kaikki noin miljoona Stalinin patsasta sulatettiin ja hyödynnettiin sitten muuten kansantalouden tarpeisiin. Mutta epäilen, ettei Leniniä uskallettu siinä yhteydessä kierrättää kansantalouden tarpeisiin, vaan se ainoastaan sahattiin irti Stalinista. Mielenkiintoista olisi tietää, miten mikä oli sen jälkeen Vilenin kohtalo.

 

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että olen törmännyt näkemykseen, jonka mukaan hyvässä itäisessä naapurissa olisi poliittisesti viisasta patsaita valmistettaessa suunnitella niille vaihdettavat päät, jolloin poliittisten suhdanteiden vaihtuessa, vaihdettaisiin myös patsaiden päät suhdanteiden mukaisiksi.


Kommentit (0)



Kiekkoilun ja palloilun suurta juhlaa

Vaan kylläpä nyt on kaltaisellani kiekkoilun ja palloilun ystävälla mieli hyvä. Ensiksikin olin lauantaina todistamassa, miten Kups pelasi itsensä Cup-finaaliin.

 

Toisekseen sunnuntai-iltana ryhdyin kannustamaan rakkaita Helmareitamme ottelussa Itävaltaa vastaan, tosin lopetin ensimmäisen puoliajan jälkeen, kun hermoni eivät kestäneet enää katsella rakkaiden Helmareittemme käsittämätöntä sähläämistä. Tilanne oli silloin 2-0 Itävallalle. Aamulla sitten teksti-tv kertoi rakkaitten Helmareittemme nousseet tasapeliin. Katsoin pelin lopun Areenalta, jossa se näkynee vieläkin.

 

Kolmannekseen eilen seurasin telkkarista futsal-miestemme uljasta taistelua, ja niinhän siinä kävi, että Belgia kaatui ja Suomi selvisi EM-turnaukseen. Samanhan ovat tehneet jo uljaat Huuhkajamme ja rakkaat Helmarimme. Suomalaiset alkavat siis olla maanosamme johtava palloilukansa peleissä, joissa palloa potkitaan alaraajoilla.

 

Neljännekseen eilen seurasin radiosta Kalpan peliä samaan aikaan, kun katselin tv:stä futsalia enkä odottanut Kalpalta yhtään mitään, sillä kaikki toivo pudotuspeleistä oli mielestäni mennyttä. Mutta entinen Sortavalan Palloseura, eli nykyinen Kalpa, taisteli leijonan lailla ja suorastaan murskasi vieraskentällä Porin Ässät lukemin 6-1. Olen kuitenkin pessimisti enkä usko Kalpan mestaruuteen, mutta pronssikin olisi joukkueelta kelpo saavutus.

 

Mutta viidennekseen, jotta totuus ei unohtuisi, niin tarkastin Fifan rankingista, että maamme miesten jalkapallomaajoukkue on Pohjoismaista viidenneksi paras heti 300.000 asukkaan Islannin jälkeen, mutta selvästi edellä Fär-saaria. Maamme naisten jalkapallojoukkue on Fifan rankingissa Pohjoismaista viidenneksi paras heti 300.000 asukkaan Islannin jälkeen, mutta selvästi ennen Fär-saaria. Sen sijaan futsalissa Suomi on ylivoimaisesti paras Pohjoismaa ja on maailman rankingissa sijalla 20. 

 

Kuudennekseen korostan siunatuksi lopuksi kuitenkin sitä, että sekä miesten että naisten jääkiekossa piskuinen Suomi on maailman rankingissa sijalla 3 parhaana Euroopan maana. Ja mäkihypyssäkin Suomi on selkeästi Pohjoismaista toiseksi paras heti Norjan jälkeen.


Kommentit (0)



1-5 / 4782 Seuraava sivu >>