Blogi

Karpaasi

Petsamon luostarin historiaa tutkiessani on vihdoinkin selvinnyt, mitä sana karpaasi tarkoittaa. Ihan tuulesta Jari Isometsä ei tuota sanaa temmannut huippuhiihtäjiemme tuotemerkiksi, ja sen seurauksena karpaasi-sana joutui kyseenalaiseen maineeseen tunnetuista syistä ilman omaa syytään.

 

Alkuperäinen ja väärentämätön karpaasi on Vienanmeren ympäristössä asuvien pomorien pitkä ja kapea kuljetusvene. Sen pituus vaihtelee yhdeksästä kahteentoista metriin ja siinä on useita airopareja sekä myös purjeita. Pomorit ovat kovia ihan viikinkeihin verrattavia merenkulkijoita ja vaikka he ovatkin venäläisiä, on heillä ollut ainakin ennen yhteinen kieli norjalaisten kanssa. Itse asiassa he ovat valokuvista päätellen enemmänkin viikinkityyppejä kuin meitä pallonaamaisia savolaisia. Meidän pallonaamaisten savolaisten asuinaluehan ulottuu havaintojeni mukaan Savosta Moskovan liepeille asti.

 

Vaikka suomalaisten ja venäläisten pitkäaikaisessa ystävyyssuhteessa on ollut matkan varrella erinäisiä mutkia, niin pohjoisnorjalaisten ja venäläisten välit ovat olleet paremmat. Esimerkiksi viime sodan loppupuolella voittamaton Puna-armeija kävi vapauttamassa Pohjois-Norjan saksalaisten ikeestä eikä tietooni ole tullut, että siellä vapauttajat olisivat syyllistyneet sellaisiin raakuuksiin, joista heitä eräillä muilla alueilla syytetään.

 

Muuten onkohan kenellekään jäänyt nurkkiin kuljeksimaan Karpaasi-sinappipurkkia. Sen merkkinen sinappi oli suosittua vuosituhannen vaihteessa. Ymmärtääkseni merkki ei ollut saanut nimeään pomorien venemallin mukaan. Karpaasi-sinappi vedettiin Lahden mömmönhiihtojen jälkeen välittömästi pois myynnistä. Olisin halukas ostamaan sellaisen urheiluhistoriallisiin kokoelmiini aika kovallakin rahalla.


Kommentit (0)



Työn vaativuuden arvioimisesta

Olen aika tyypillinen virkamies, sillä koko ajan virastossa käppäillessäni ja näppäillessäni valitan työni raskautta, vaativuutta ja kuluttavuutta. Nytkin selkä on ihan paskana liiallisesta istumisesta. Kun ottaa vielä huomioon sen, montako sivua olen elämäni aikana lukenut, niin ihan perustellusti voin väittää, että tuntipalkkani tästä kaikesta on hyvin pieni, mikäli lukemiseen käytetty aikakin otetaan laskelmissa huomioon ja miksi ei otettaisi.

 

Pikkuvirkamiehen virastoelämän hyviä puolia en läheskään aina jaksa muistaa. Niitähän ovat esimerkiksi sisävessa, hyvä kaukolämmitys ja eräissä tapauksissa kohtuuttoman hyvä palkka verrattuna monin raskaisiin ammatteihin.

 

Luulen, että ammatinvalinnanohjaaja olisi testien jälkeen suositellut minua kirjastovirkailijaksi tai jopa historiantutkijaksi. Luulen, että jos olisin valinnut historian opinnot, olisin jo tohtori, joka olisi väitellyt esimerkiksi jostain kiikkustuolinjalan kehityksestä. Palkkani olisi historian tohtorina vielä nykyistäkin pienempi, jos suinkin mahdollista ja niinpä valittaisin kovasti sitä, miten tämä yhteiskuntajärjestelmä ei arvosta sivistystä.

 

Mutta en tule koskaan enää valittamaan mistään vaatimattoman virkamiehen työhöni liittyvästä, kun olen nyt päässyt vierestä seuraamaan työskentelyä puunkaato- ja sahausalalla. Selkä oli jo ennestään kipeänä ja paskana liiallisesta istumisesta, mutta seuratessani Honkosen Hannun työskentelyä moottorisahan ja sirkkelin kanssa kipeytyivät minulta sivutkin pelkästä katselusta.

 

Kaiken lisäksi järkeni kaikissa käytännön asioissa on niin vähäinen ja hienomotoriikkani on niin surkea, että en selviäisi edes hengissä montaa päivää puunkaatoon tai sirkkelin hoitoon liittyvissä tehtävissä. Muistanpa, miten kunnon raittiina urheilija nuorukaisena yritin joskus opetella pelaamaan biljardia, mutta en saanut edes kepillä lyötyä palloa pussiin puhumattakaan siitä, että olisin tehnyt niin erilaisten kimmokkeiden avulla. Ainut asia, jonka jalosta biljardipelistä opin, oli että osasin sanoa lyöntiyritykseni jälkeen, että "verka päätyyn".

 


Kommentit (1)



Ihmeitätekevät ikonilaudat

Maailma taitaa sittenkin pelastua. Nimittäin hyvä ja älykäs naapuri Honkosen Hannu kävi kuukausi sitten kaatamassa valtavan haavan Kärkkäälän saunan nurkalta. Pohjoismainen hyvinvointi yhteiskunta maksoi yliopisto-opinnoistani ainakin miljoona mummonmarkkaa, mutta puuta en osaa kaataa. Mutta Hannu kävi ihan ammattikoulupohjalta haavan kaatamassa, koska katsoi sen aiheuttavan yleistä vaaraa. Pitkään siinä ei nokka tuhissut.


 
Tänään Hannu kävi kysymässä, että voisiko haavan sahata laudoiksi, koska kuukauteen sen tyviosalle ei ollut tapahtunut mitään - latvaosan olin nakertanut polttopuuksi perinnöksi saamallani 30-vuotiaalla sähkösahalla, jota ei ole koskaan teroitettu, koska viila on hukassa. Hannu pätki ja sahasi tänään valtavan puun tyviosan laudoiksi eikä ihan tavallisiksi laudoiksi, vaan ikonilaudoiksi, koska rouva on vallan kalliin kurssin käynyt Jumalankuvamaalari - Windows-ohjelman keksimisen jälkeenhän Jumalankuvamaalareita on alettu tietääkseni kutsua ikonimaalareiksi, koska tietokoneen näytöissähän on nykyään ikoneja.


 
Hannu laski halkaisijaltaan 70-senttisen, eli ympärysmitaltaan yli kaksimetrisen tukin iän ja totesi sen ehtineen vasta 33 vuoden ikään. Ja nyt tiedän, että maailma pelastuu. Suomessa kasvaa erinomaisen hyvä hiilensitojapuu nimeltään haapa. Meidän haapa oli kasvanut hyvän tukkipuun mittoihin 33 vuodessa, kun taas puunjalostusteollisuuden suosimalta männyltä se olisi vienyt noin sata vuotta ja kuuseltakin pikkuisen vähemmän.


 
Maamme punavihreän rintaman hallituksen, kuten Seppo Kääriäinen hallitustamme nimittää, tulisi välittömästi suosittaa metsänomistajille, että maamme hidaskasvuiset havupuut korvataan haavalla, jotta ilmastokatastrofilta vältytään. Sitä paitsi haavasta saa ihan hyvää valkoista paperia ilman ympäristöä tuhoavia kemikaaleja.  


 
Lisäksi kannattaa huomioida, että rouvan ikonilaudat ovat ilmeisesti ihmeitätekeviä, kuten monet ikonit ovat. Nimittäin kun Honkosen Hannu kaatoi jättiläishaapaa, olin itse vieressä neuvomassa ja opastamassa, ja kun se alkoi valtavalla ryskeellä kaatumaan, näytti se kaatuvan suoraan päälleni, ja minä, joka olen entinen lupaava jalkapallomaalivahti, heittäydyin salamana suojaan nurkan taakse eikä henkilövahingoilta siltikään vältytty, koska minulta murtui keskisormi


 
Nyt murtunut sormi on ollut kuukauden pirun kipeänä, mutta kun kanniskelin ikonilautoja sateensuojaan, kipu jostain käsittämättömästä syystä katosi ja turvotus hävisi. Mitään luonnollista selitystä en paranemiselleni tähän hätään keksi, vaikka olen huuhaatiedon vastaisen Skepsis ry:n jäsen.


Kommentit (0)



Kolttien sosiaalinen markkinatalous

Olenpa tässä opiskellut Elina Kahlan Petsamon marttyyri-kirjasta kolttakansan mielenkiintoista historiaa, josta meidän lantalaistenkin olisi syytä ottaa oppia. Esimerkisi ennen itärajan sulkeutumista kolttien suurin juhla olivat Trifonin päivän talvimarkkinat, jonne osallistuneet toivat tuomisinaan poroja, turkiksia, lihaa tai kalaa ja ojensivat lahjansa kirkonisännöisijälle.

 

Kirkon isännöitsijän tehtävä oli välittää lahjat oikeudenmukaisesti eteenpäin.  Se tapahtui niin, että ostaja sai määrätä hinnan. Köyhät saivat tavaransa lähes ilmaiseksi, mutta varakkaan oli sopimatonta ostaa halvalla - sellaisesta uskottiin seuraavan sanktioita ja vaikka en näitä asioita ymmärrä, niin seuraamukset saatettiin kärsiä vasta tuonpuoleisessa.

 

Meidän lantalaistenkin kannattaisi harkita siirtymistä kolttien mallin mukaiseen sosiaaliseen markkinatalouteen. Silloinhan voitaisiin jopa kokonaan luopua yleisesti inhotusta tuloverosta. Nykyisen tietotekniikan aikakaudella asia olisi helppo organisoida. Meillähän on jo käytössä hyvin toimiva arvonlisäverojärjestelmä, jota varsinkin yhteiskunnan voittajat ylistävät. Arvonlisäverojärjestelmää voisi kehittää esimerkiksi sellaiseksi, että ostovaiheessa kaikki maksavat saman verran alvia, mutta jälkeenpäin alvia palautettaisiin köyhille ja pieneläjille progressiivisesti ottaen huomioon palautuksen saaja tulot ja varat.


Kommentit (0)



Runebergin kämmenpatukka

Luin juuri Panu Rajalan kirjan kansallisrunoilija J.L.Runebergista ja paljastui, että kansallisrunoilijalla oli viehtymystä väkivaltaiseen käyttäytymiseen, joka ei ole ollenkaan harvinainen luonteenpiirre runoilijoiden keskuudessa. Esimerkiksi toimiessaan nuorena miehenä Porvoon Kymnaasin rehtorina, huolehti hän oppilaitoksensa kurinpidosta riuskoin ottein.

 

Järjestyksen ylläpitovälineenä hänellä oli käytössään kämmenpatukka, joka oli koivunoksista punottu vitsa. Se oli varmasti tehty kestämään kovaa käyttöä, mutta aina ei sekään kestänyt, vaan murtui kansallisrunoilijan iskujen painosta. Runeberg oli iso ja vahva mies, hyvin paljon samannäköinen kuin hänen kaksimetrinen ja vanttera sukunimikaimansa, joka työskenteli huumepoliisina ja tuli tunnetuksi Aarnion tapauksen yhteydessä.

 

Kerrankin Runeberg muisteli antaneensa rikkomuksiin syyllistyneille kolme kertaa kaksitoista ja kaksi kertaa kuusi lyöntiä, jota iskujen määrää en itse täysin ymmärrä, ilmeisesti rangaistavia huonotapaisia lukiolaisia oli 5 kpl, mutta hurjalta asia kuulostaa. Hän kehui jälkeenpäin suorituksensa tasapuolisuutta sillä, että "kukaan ei voi tulla moittimaan, että viimeinen isku olisi ollut vähemmän luja kuin ensimmäinen".

 

Kansallisrunoilijan kurinpitotoimet eivät rajoittuneet pelkästään kouluympäristöön, vaan niitä sai kokea myöskin vaimo Frederika.  Runeberg oli innokas verkkokalastaja ja hän tarvitsi vaimoaan soutajaksi. Rajalan mukaan hän yritti kouluttaa soutuasiassakin vaimoaan samoilla keinoilla kuin oppilaitaan. Tosin tulokset olivat huonot. Itsekin olen sen verran verkkokalastusta harrastanut, että ymmärrän pitkälle kansallisrunoilijan käyttäytymistä, vaikka en voi sitä täysin hyväksyä.


Kommentit (0)



1-5 / 4463 Seuraava sivu >>