Blogi

K-P Kyrö olympiakomitean puheenjohtajaksi

Kirjoitinpa taas pari päivää sitten ropakantaa, kun epäilin olympiakomitean puheenjohtajaehdokasta Susanna Rahkamoa sivistysporvariston, eli ts. siis Kokoomuksen, edustajaksi. Siitä asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta se on varmaa, että hänen isänsä entinen Helsingin kaupunginjohtaja Kari Rahkamo oli kokoomuksen miehiä. Lisäksi hän oli kovaa urheilumies, joka jo 60 vuotta sitten pomppi kolmella loikalla 16,40 m, joka nykyäänkin olisi kova tulos. Rooman olympialaisissa Rahkamo sijoittui lajissaan kahdeksanneksi.

 

Hieman ihmettelen sitä, ettei maassamme vallassa olevalla punavihreällä rintamalla ole asettaa ehdokasta yhteiskunnallisesti tärkeään olympiakomitean puheenjohtajan virkaan. Itse esittäisin punavihreän rintaman ehdokkaaksi entistä työläishiihtäjää ja maailmankuulua hiihtovalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Olen nähnyt ja kuullut miestä muutama vuosi sitten Kuopion kaupungintalolla arkkipiispa Leon vieraana, kun hän kävi kertomassa Lahden mömmönhiihtojen tapahtumista ja sain silloin miehestä sen vaikutelman, että hänessä olisi ainesta vaikka kovahermoiseksi kriisiaikojen pääministeriksi, jonka ilme ei värähtäisi kovissakaan paikoissa, vaikka vastassa olisi itse Putin.

 

Muistanpa, miten nuoruudessani silloinen SMP-puolue, jonka tunnuslauseena oli muistaakseni SMP - neljä kirjainta joihin voi luottaa, lupasi poistaa maastamme työttömyyden sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Itse uskon vankasti, että jos K-P Kyrö valittaisiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, maamme kilpaurheilu nousisi maailman huipulle sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa.

 

Poliittista kannatustakin K-P:lla varmasti on, koska hänen isänsäkin valittiin juuri valtavalla äänivyöryllä saamelaisvaltuustoon, vaikka hänen saamelaisuudestakaan ei ollut ihan täyttä varmuutta.


Kommentit (0)



Suuria tunne-elämyksiä

Jalkapallo synnyttää suuria tunne-elämyksiä toisin kuin useimmat muut kulttuurimuodot. Eilenkin laahustin kotiin pilkkopimeässä syysvihmaisessa säässä melkeinpä nyyhkytyksiä päästellen. Harvoin olen niin pohjalla elämässäni ollut. Nimittäin väsynyt, vammainen ja hyvin ilottomasti pelaava mestaruutta puolustava Kups oli selvästi sarjanousija Valkeakosken Hakaa parempi ja hallitsi ottelua, mutta niin vain vieraat voittivat 2-3.

 

Ja ennen kaikkea tapa, jolla vieraat voittivat saivat minut melkein nyyhkimään.  Kups meni ottelussa helposti johtoon ja toinenkin maali roikkui jo ilmassa, kuten urheilukielellä sanotaan, mutta sitten Haka pääsi hyökkäämään ja ampumaankin kohti maalia vaarattoman näköisesti, mutta pallo osui puolustajan jalkaan, otti siitä kerrassaan kummallisen kimmokkeen ja leijaili tarkasti takaylänurkkaan ohi hölmistyneen maalivahdin.

 

Toinen Hakan tasoittava maali vartti ennen loppua oli kaunis tekomaali, jonka jälkeen kuopiolaiset alkoivat hyökkäämään epätoivon vimmalla hakien voittomaalia, jonka turvin kamppailu mestaruudesta olisi vielä hyvällä onnella jatkua. Mutta pelin viime hetkillä Haka hyökkäsi keksen Kupsin painostuksen kolmannen kerran ja niinhän siinä kävi, kuin jo aavistelinkin. Lisäajan viimeisellä sekunnilla pallo leijaili jälleen Kupsin takaylänurkkaan, ja voi sitä valkeakoskelaisten riemua.

 

Nyt sitten täytyy vain toivoa, että Veikkausliiga lopetetaan etuajassa runkosarjan jälkeen, jota on vielä Kupsilla yksi ottelu jäljellä ja loppusarja jätetään pelaamatta, koska siinä tapauksessa kuitenkin hopea tulee hyvällä onnella Kuopioon, joka sekään ei ole häpeä. Kupsilta nimittäin alkavat miehet loppua. Joko kiivas ottelutahti tai sitten Keskuskentän keinonurmi tai molemmat syyt yhdessä vammauttavat miehiä niin, että Kupsilta alkavat olla miehet lopussa.

 

Eilenkin kannettiin heti pelin alussa paareilla kentältä kuopiolaisten kova alapään lukko ja vanha Latvian maajoukkueratsu Igors Tarasovs reisivamman vuoksi. Viikko sitten päättyi syyskuun pelaajaksi valitun Nana Boetangin kausi samasta syystä. Molemmat rampautumiset tapahtuivat ihan vaarattoman näköisissä tilanteissa. Eilisen tunnemyrskyjä synnyttävän kulttuuritapahtuman huippuhetket näkyvät alla olevasta linkistä. 

 

https://www.youtube.com/watch?v=e-zjOlgb_PA

 

 


Kommentit (0)



Olympiakomitean puheenjohtajuus

Vaikka 1930-luku näyttää palaavan ja vaikka sen seurauksena perinteinen sivistysporvaristo näyttää häviävän ja tilalle nousee johtajakeskeinen vahvasti kansallismielinen äärioikeisto, jollaisia monet ennen kutsuivat natseiksi, niin Suomen olympiakomitean puheenjohtajuudesta kamppailtaessa kaikki neljä ehdokasta ovat perinteisen sivistysporvariston edustajia, joka on tietysti hyvä asia.

 

Hyvä asia on myös se, että kaikilla neljällä kokoomuslaisella puheenjohtajaehdokkaalla on vankka urheilutausta. Ilkka Kanerva, Sari Multala ja Susanna Rahkamo ovat kaikki entisiä menestyneitä kilpaurheilijoita, mutta sen sijaan Jan Vapaavuoren urheilutausta on tuntemattomampi, mutta miehen rikosrekisteri paljastaa hänet entiseksi kamppailulajien harrastajiksi.

 

Ihmettelen muuten, ettei maamme porvariston vankempi osapuoli, eli Perussuomalaiset, ole mukana puheenjohtajataistossa, vaikka heillä olisi monia vahvoja ehdokkaita tähän erittäin hyväpalkkaiseen ja ymmärtääkseni aika vähätöiseen tehtävään. Esimerkiksi lupsakka savolainen kansanedustaja ja maastanoston maailmanennätyksen haltija Ano Turtiainen, jämäkkä pohjalainen kansanedustaja ja entinen painija Juho Mäenpää tai europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen olisivat ihan edustavia olympiakomitean puhenjohtajia.

 

Moni tietysti ihmettelee, onko Teuvo Hakkarainen urheilumiehiä, mutta kyllä hän on. Edellisten eduskuntavaalien alla hän poseerasi lehtikuvassa yhdessä silloisen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon kanssa jollakin punttisalilla. Touko Aaltoa ei valittu eduskuntaa henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi, mutta Teuvo Hakkarainen sinne valittiin juuri henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi.



Kommentit (0)



Tommy Salo ja Arto Tolsa

Lehdistä olemme tänään saaneet lukea, että maailmankuulu ruotsalainen jääkiekkomaalivahti Tommy Salo on löytynyt sammuneena autostaan, ja lisäksi miehen alkoholista on löydetty yli kolme promillea verta. Salo ei siis näytä vieläkään täysin toipuneen Salt Lake Cityn olympialaisten vastoinkäymisestään.

 

Silloinhan valkovenäläisen puolesta kentästä laukoma kiekko kopsahti Salon kypärään ja jaksoi siitä juuri ja juuri pompata maaliin. Silloin tapaus huvitti suuresti koko jääkiekkoa seuraavaa maailmaa, eli promillen sadasosaa ihmiskunnasta, mutta ruotsalaiset eivät nähneet asiassa mitään huvittavaa, koska Ruotsi hävisi ottelun eikä voittanutkaan olympiakultaa kuten tavallisesti.

 

Varsinkin meitä suomalaisia tapaus huvitti suuresti, koska yleensä länsinaapuri on onnekas kaikessa ja huvituksen määrään vaikutti varmasti myös se, että ainakin Salon sukunimi on suomalainen ja häntä voisi sen vuoksi pitää jonkinlaisena isänmaan petturina, vaikka mies itse ei tiettävästi myönnä suomalaisia sukujuuriaan.

 

Mutta kyllä Salo on selvästi suomalainen, sillä tuossa hänen moottoritielle sammumisessakin on jotain hyvin suomalaista. Nimittäin myös jalkapalloilija Arto Tolsalle kävi samalla tavalla, kun hän oli Belgiassa ammattilaisena. Silloin tapauksesta ei noussut mitään kohua, vaan Tolsan löytäneet poliisit herättelivät miehen autostaan ja sen jälkeen toinen poliisiauto saatteli Tolsan autoa etupuolella ja toinen takapuolella, kun tämä Belgiassa erittäin arvostettu jalkapalloilija opastettiin kunniasaatossa kotiinsa eikä siitä mitään skandaalia tai oikeusjuttua tehty, koska Belgia on vapaamielisen alkoholipolitiikan maa.


Kommentit (0)



Sakon paikkoja

Jokin aika sitten kerroin, ettei Tapio Rautavaara saanut koskaan liikennesakkoja, vaikka ajeli vuosikymmenien aikana miljoonia kilometrejä Suomen maanteillä. Tapsa - koko kansan reissumies kirja kuitenkin paljastaa, että ainakin kerran sakot olivat hyvin lähellä, kun poliisit pysäyttivät hänet Helsingissä ja väittivät, että nyt olisi sakkojen paikka.

 

Tapsa oli asian johdosta kysynyt virkavallan edustajilta, että "kuinkas paljon haluatte." Kun vastausta ei kuulunut, kysyi hän uudestaan, että "kuinkas paljon haluatte". Kun vastausta ei kuulunut ilmoitti Rautavaara tulevansa illalla esiintymään poliisien pikkujouluun ja että sovitaan palkkio sitten. Nykyäänhän moisesta menettelystä käynnistyisi laaja korruptiotutkimus ja MOT-ohjelma käsittelisi asiaa, joka tietysti oikein onkin.

 

Tapio Rautavaaran manttelinperijä Kari Tapio ei sen sijaan Rautavaaran tapaan välttynyt ylinopeussakoilta ja kerrankin ainakin Savossa kiertävä tarinan mukaan, kun mies oli jälleen kerran pysäytetty, hän oli ihmetellyt, etteikö poliiseilla tosiaankaan ole muuta tekemistä, kun esimerkiksi Kyllikki Saaren murha on vieläkin selvittämättä. Tarinan mukaan tuosta huomautuksesta tuli vielä 500 markan sakon korotus; silloin elettiin vielä markka aikaa. Antti Heikkisen kirjan mukaan joskus vuosia myöhemmin vastaavassa tilanteessa poliisiauton takapenkillä sakkoa kirjoittava virkavallan edustaja oli jo heti kättelyssä huomauttanut, ettei nyt sitten mitään mainintaa Kyllikki Saaresta.

 

Muuten 102-vuotiaaksi eläneestä kuvataiteilija Sigrid Schaumanista kerrottiin, että hänkin olisi joskus iloisella 1970-luvulla syyllistynyt ylinopeuteen ja kun poliisi sakkoa kirjoittaessaan oli tiedustellut, onko vanha rouva aiemmin ollut virkavallan kanssa tekemisissä, tämä oli myöntänyt näin tapahtuneen silloin, kun hänen veljensä Eugen ampui Bobrikofin.


Kommentit (0)



1-5 / 4608 Seuraava sivu >>