Blogi

Valoa näkyvissä maamme urheilussa

Vaan kyllä nauraa koko urheileva maailma Suomen kisamenestykselle ja norjalaiset päästelevät luultavasti vallan selkäkeikkanauruja. Mutta eivät naura pitkään, sillä vihdoinkin on valoa näkyvissä. Tosin ei perinteisissä talvilajeissa vaan yleisurheilun puolelta. Viikonloppuna oli yleisurheilun SM-hallikisat ja niissä esille ponnahti uusi lupaava kyky.

 

Veikkaan, että Rami Kareem tulee jo ensi kesänä rikkomaan Arto Bryggaren 110 metrin lyömättömänä pidetyn Suomen ennätyksen. Mies on sellainen pikajuoksulahjakkuus, että epäilen hänestä tulevan vielä Voitto Hellsteniäkin suositumpi Ruotsin kaataja. Uskon tämän Elmon kaltaisen yleislahjakkuuden hallitsevan Pohjolassa kaikkia sileitä pikamatkoja, kuten Vodekin teki, mutta sen lisäksi hän voittaa Ruotsi-ottelussa myös ainakin molemmat aitamatkat. 3000 metrin esteissäkin hän olla kova viimeisen kierroksen mies.

 

Supisuomalaisesta Rami-etunimestään huolimatta mies on syntyjään irakilainen. Hän on oleskellut maassamme neljä vuotta pakolaisena ja oleskelulupa umpeutuu ensi kesänä. Luulen tuon asian motivoivan miestä, koska hän juoksee henkensä edestä. Hänellä on oikeus edustaa Suomea ensi kesän maaottelussa ja jos mies siellä voittaa ruotsalaiset kuudessa lajissa, saattaa se hellyttää Suomen viranomaiset.

 

En kuitenkaan usko, että Irakin mies menestyy seuraavissa kesäolympialaisissa, koska vastassa ovat Jamaikan hirmuiset pikapinkojat, mutta yhden olympiakullan uskon tulevan pitkästä aikaa Suomeen. Se tulee nyrkkeilystä, mutta sitä ei tuo Heinäveden Hyrskeen kasvatti Mira Potkonen, vaan Arslan Khataev.

 

Khataev voitti jo pikkupoikana yllättäen peräti EM-hopeaa nuorten sarjassa ja on lajissaan sellainen huippulahjakkuus, josta kuullaan vielä. Tällä hetkellä hänen isoveljensä Rasul Katajev on vielä maailmalla tunnetumpi, Rasul on menestynyt ammattilaisvapaaottelija. Katajevin veljekset ovat taustaltaan tsetseenejä, jotka ovat menestyneet erilaisissa taistelulajeissa historian saatossa.


Kommentit (0)



Jos ja jos

Jos Mari Laukkanen olisi naisten viestissä hiihtänyt Roposen tilalla, olisi Suomi hyvinkin taistellut mitalista. Jos Kaisa Mäkäräinenkin olisi ehtinyt viestiin mukaan ja jos Niskanen ja Pärmäkoski olisivat hiihtäneet pertsaosuudet ja nopea sprintteri Laukkanen viilettänyt ankkurina, olisi maamme hyvinkin kamppaillut kullasta.

 

Jos Hakola olisi ollut terve, niin miestenkin viestistä olisimme hyvinkin ottaneet mitalin. Jostain syystä miesten ampumahiihtopuolelta ei olisi löytynyt vahvistusta viestiin. Jostain syystä maamme miesampumahiihtäjät ovat nykyään suksella hitaita, tosin kuin suurten hiihtomaiden Norjan ja Ranskan miehet, joiden ampumahiihtäjät ovat jostain syystä ilman asettakin maailman huipulla.

 

Ennen maamme ampumahiihtäjätkin olivat suksella melko nopeita. Muistanpa, miten Lake Placidin kisoissa pohjalaaset olivat sitä mieltä, että kovana hiihtäjänä tunnettu maakunnan mies Erkki Antila olisi pitänyt nostaa vahvistamaan silloista miesten heikkoa viestihiihtojoukkuetta. Hiihtoliiton herrat tyrmäsivät ajatuksen. He olivat rätingeissään päätyneet laskelmaan, jonka mukaan Antila häviäisi kolme minuuttia 10 kilometreillä maamme parhaille mieshiihtäjille.  

 

Varmaankin Hiihtoliiton herrat olivat rätingeissään oikeassa, mutta paljoa Suomi ei olisi hidastunut Antilan valinnalla, koska Harri Kirvesniemi hävisi avausosuudella kaksi minuuttia kärjelle. 

 

 


Kommentit (0)



Pohjolan toiseksi paras mäkihyppääjäkansa

Taisi olla vähän ironiaakin tv-selostajien äänessä, kun he pohdiskelivat sitä, että olisiko jo Porilaisten marssin paikka, kun Suomella oli kisan alussa kolmoisjohto. Loppuun asti se ei kestänyt, vaan lupaava mäkikotka Janne Ahonen oli parhaana suomalaisena 27. Muut kolme eivät selviytyneet toiselle kierrokselle. Onneksi Tiilikais-Pekan tai Nopos-Paavon ei tarvinnut tätä päivää nähdä.

 

Mutta ollaan me kuitenkin Pohjoismaiden toiseksi paras mäkimaa.  Tanskalaisesta tai islantilaisesta mäkihyppääjästä en ole kuullutkaan enkä enää edes muista, että vuosikymmeniin kukaan oikea ruotsalainen olisi uskaltanut hyppyristä leiskauttaa. Viimeisimmät taisivat olla Lennart Elimäe ja Jan Boklöv, joista ensinnä mainittu oli taustaltaan virolainen ja jälkimäinen Kiirunan poikia, eli melkein meikäläinen. Boklöv muuten oli mies, joka keksi kammottavan V-tyylin.

 

Toisaalta voi olla, ettei Suomea viime vuosien hallituspolitiikan seurauksena voi edes lukea pohjoismaaksi, vaan ehkä me olemme enemmänkin Baltiaa. Jos meidät luetaan Baltiaan, niin Baltian johtava mäkihyppykansa me olemme. Tänäänkin molemmat virolaiset hävisivät pojillemme. Latviassa ja Liettuassa ei ole hyppyrimäkeä, mutta sen sijaan Latviassa on kelkkarata ja kelkkailussa latvialaiset ovat ollet näissä kisoissa lähellä mitalia.

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomeenkin tulisi Latvian mallin mukaan rakentaa kelkkarata. Siinä lajissa Suomen vauhtiurheilua rakastava kansa saattaisi hyvinkin olla maailman huippua. Meiltä löytyy myös kosolti lajiin sopivia raskasrakenteisia ihmisiä. Kuopion Puijolla oli vielä 50-luvulla kelkkarata, joka lakkautettiin jonkun kuolonuhreja vaatineen onnettomuuden jälkeen.

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Puijon kelkkamäki olisi mitä pikimmiten otettava uudelleen käyttöön, tosin kelkoissa tulisi olla nykyaikaisia turvatyynyjä vähän siellä sun täällä henkilövahinkojen välttämiseksi.

 

 

 

 


Kommentit (0)



Lisää menestyneitä Amerikan suomalaisia

Katastrofaalista häpeää sai taas tuntea suomalaishiihtäjien suorituksista; ainut vahingonilon aihe oli se, etteivät rakkaat naapurimmekaan oikein pärjänneet. Sen sijaan menestyneitä Amerikan suomalaisia tutkiessani paljastui uusi hämmästyttävä seikka; nyrkkeilyssä raskaansarjan olympiakultaa Melbournessa voittanut Pete Rademacher luokitellaan ainakin Amerikan suomalaisten silmissä suomalaistaustaiseksi.

 

Rademacher on siten myös ainut ammattinyrkkeilyn raskaansarjan mm-ottelussa ollut suomalaistaustainen henkilö. Tosin hallitsevalla maailmanmestarille Floyd Pattersonille piti maksaa ylimääräinen korvaus, jotta hän suostui ottelemaan taidoiltaan vaatimattomana pidettyä Peteä vastaan. Patterson voitti ottelun tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Muistelen, että kamppailu oli Rademacherin ensimmäinen ammattilaisottelu, joten mikään arka mies hän ei ollut.

 

Luin tuossa Satu Hassin muistelmat ja sieltä löytyi se tieto, että toisena ihmisenä kuun pinnalle astunut Buzz Aldrin on Hassien kaukaista sukua, eli ainakin melkein Amerikan suomalaiseksi hänetkin voisi luokitella. Tim Kobra ei siis ole ainut miehemme avaruudessa. Hassi ei kirjassaan paljasta sitä hieman intiimiä asiaa, minkä minä nyt paljastan. Nimittäin Aldrin tunnusti reilusti, ettei hän olllut ensimmäinen ihminen kuussa, mutta sen sijaan hän kertoi ollensa ensimmäinen ihminen, joka on pissinyt housuunsa kuussa.


Kommentit (0)



Maailman johtava 10-ottelukansa

Olen vilpittömän kateellinen Norjan ja Ruotsin mitalivyörylle, joka näyttää vain kiihtyvän kisojen jatkuessa. Suomella on vain kolme säälipronssia, joiden vuoksi mieleni ei mettä keitä. Mutta mieleni keittää mettä sen suhteen, että olen tutkimuksissani onnistunut paljastamaan, että olemme maailman johtava 10-ottelukansa.

 

Etsiessäni ulkosuomalaisia urheilusankareita paljastui, että USA:n 10-ottelija Dan O' Brian on suomalaisen äidin poika. Äidin nimi näyttää olevan salaisuus.  O' Brian, joka on yksi parhaimmista yleisurheilijoista maailmankaikkeuden historiassa,  voitti Atlantassa 1996 olympiakultaa ja sen lisäksi hänellä on kolme maailmanmestaruutta. Ilmeisesti mies olisi voittanut myös Barcelonan olympialaisissa 1992, koska sinä vuonna hän otteli uuden maailmanennätyksen, mutta kisoihin häntä ei huolittu, koska USA:n mestaruuskilpailuissa hän jäi seipäässä ilman tulosta. USA on hyvin armoton kilpailuyhteiskunta myös yleisurheilussa.

 

Suomalais-ugrilaiset kansat ovat hyviä 10-ottelijoita, koska O Brianin kanssa yhtä aikaa maailman huipulla olivat virolainen Erki Nool, joka puhuu täydellistä suomea ja Eduard Hämäläinen, joka ei juuri puhu suomen sannaa, vaikka on Suomen kansalainen. Hän on syntynyt Kazastanissa ja muutti Neuvostoliiton konkurssipesästä Suomeen. Tästä kolmikosta O' Brian on eniten suomalainen. Hämäläisen isovaari oli nimestään huolimatta savolaisia, eli Joroisista lähtöisin. Laskujeni mukaan Eetu on 6,75 %:sti suomalainen, O'Brian pääsee 50 %:iin.

 

Samaan aikaan, kun suomalais-ugrilaiset hallitsivat miesten 10-ottelua, olivat myös suomalaiset nuoret erittäin lupaavia tässä lajissa ja Aki Heikkinen voitti 90-luvun lopulla nuorten maailmanmestaruuden ja Jaakko Ojaniemi oli samassa kisassa pronssilla. Kumpikin otteli pitkästi yli 8000 pistettä, jota lähellekään kukaan meikäläinen ei ole viime vuosina päässyt. Jostain syystä molemmat lupaukset jäivät vain lupauksiksi.


Kommentit (0)



1-5 / 3636 Seuraava sivu >>