Blogi

Piispanhiippa ja Tallinnan huorat

Keskiaikainen suomalainen talonpoikaisyhteiskunta oli tasa-arvoinen eikä  oikeuslaitoksen tarvinnut olla ankara, koska yhteiskuntajärjestystä ei tarvinnut pitää yllä pelolla. Niinpä tangon jollottamisesta joulumessun aikana selvisi sakolla. Kun myöhemmin Suomessa alettiin siirtyä eriarvoiseen sääty-yhteiskuntaan yleiseurooppalaiseen tapaan, ankaroituivat rangaistukset, koska ihmiset eivät vapaaehtoisesti suostu myöntämään sitä, että eräät kansalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

Esimerkiksi Porvoossa sattui 1600 -luvulla, jolloin sääty-yhteiskuntaa alettiin luoda, rikos, josta ei enää sakolla selvitty. Tuomio tuntuu nykyihmisestäkin kohtuuttomalta, vaikka viime aikoina meilläkin eriarvoisuuden lisääntymisen myötä on alettu kannattaa rangaistusten koventamista.

 

Nimittäin muudan porvoolainen ymmärtämätön  talonpoika näki ensimmäisen kerran oikein ison herran, eli piispan, jonka erikoinen päähine pisti rahvaan edustajan silmään kummallisuudellaan. Talonpoika huusi piispalle, että "Tallinnan huoriltako sinä olet tuon hatun hankkinut." Ilmeisesti jo siihen aikaan Tallinnan naiset olivat tietynlaisessa maineessa suomalaisten silmissä. Ymmärtämätön talonpoika ei huudostaan sakolla selvinnyt, vaan hänet tuomittiin menettämään päänsä esimerkkinä muille.


Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Tangon keksiminen

Professori Vilkunalla oli hyvin värikkäitä kertomuksia siitä, millainen markkinatunnelma ja hulabaloo vallitsi vuosisatojen ajan maamme kironmenoissa, kunnes sitten 1850 -luvun puolivälin paikkeilla Suomen kansa yllättäen muuttui lähes raivoraittiiksi.

 

Parhaan jutun Vilkuna kuitenkin jätti kertomatta. Joskus vuosikymmeniä sitten oikeushistoriaa opiskellessani törmäsin tapaukseen, jossa kalajokelainen talonpoika noin 1600 -luvulla tuomittiin ankariin sakkoihin, koska hän oli häirinnyt joulumessua laulaa jollottamalla samaan aikaan jotain omatekoista merkillisen jumputtavaa sävelmää.

 

Sitä alan oppikirja ei älynnyt kertoa, että ainakin minun näkemykseni mukaan ensimmäinen tango laulettiin juuri tuolloin Kalajoen kirkossa. Käsittääkseni Aki Kaurismäki on ihan oikeassa siinä, kun hän väittää, että suomalaiset merimiehet veivät tangon Argentiinaan. 


Kommentit (0)



Kirkkokännit

Eilen professori Kustaa Vilkuna luennoi Kuopion Lyseolla rikkaasta suomalaisesta juopotteluperinteestä. Ja hyvin sekä eloisasti luennoikin ja luennon aikana tuli mieleeni, että Suomen teatteritaide on menettänyt miehessä paljon. Harva on se kerta, jolloin olen päässyt kuulemaan yhtä mukaansatempaavaa kerrontaa.

 

Vilkuna keskittyi esitelmässään pelkästään yhteen pieneen suomalaisen juopottelukulttuurin osa-alueeseen eli kirkkokännäilyyn, joka nykyään alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Mutta runsaat 300 vuotta kirkkokännäily kaikkine lieveilmiöineen oli suuri ongelma kansankirkossamme. Tieteellinen historian utkimus on paljastanut, että vuosisatojen ajan neljännes kirkkokansasta, eli jokseenkin kaikki aikuiset miehenpuolet, oli tuhdissa humalatilassa kirkonmenojen aikana.

 

Lieviä päihtymyksiä ei edes tilastoitu ja vanhaan hyvään aikaan mies luokiteltiin juopuneeksi vasta silloin, kun hän oli nauttinut kolme ryyppyä eli nykyasteikolla puoli votkapullollista viinaa. Muut luokiteltiin raittiiksi väeksi. Nykymittapuulla Suomen kansa oli 1800 -luvun puoliväliin asti rapajuoppoa väkeä, koska alkoholia kulutettiin 20 litraa henkeä kohti. Nykyään kulutus on puolta pienempää.

 

Tavallaan entistä juoppoa kirkkokansaa voi ymmärtää. Jumalanpalvelusmenot kestivät neljä tuntia, kirkot olivat lämmittämättömät ja lattian alle haudatut vainajat aiheuttivat hajuhaittoja. Eihän kukaan sellaista menoa selvin päin kestä; eivät edes papit, joiden tapana oli ennen työvuoron alkua ja sen tauoilla ottaa ryyppyjä äänen kirkastamiseksi. Eikä sellaiseltakaan vältytty, etteikö sielunpaimen myös saarnan aikana hieman puolisalaa maistellut.

  


Kommentit (0)



Pilkkitikkaat

Kuten jo Sanassa muistaakseni sanotaan, vanhetessaan viisastuu ja ei vara venettä kaada. Nuorempana testasin pilkkijään kestävyyden siten, että heitin toukkapurkin riitteelle ja jos se ei uponnut, kesti riite todennäköisesti myös rohkean  innokkaan pilkkimiehen.

 

Nyt vanhentuessani olen muuttunut varovaisemmaksi ja niinpä nytkin hyödynsin tikkaita pilkkikautta aloittaessani. Tikkaita voi käyttää jään kantavuutta lisäävänä seisonta-alustana tai sitten jos huonosti käy, niin sitten kelluntavälineenä ja ellei syysliukkaalle jäälle nouseminen muuten onnistu, voi tikkaat tökätä pohjaan kiinni ja kavuta sen jälkeen vaivattomasti pois nopeasti kangistavasta kylmästä vedestä.

 

Pilkkitikkaat on innovaatio, joka varmasti palkittaisiin Niksi-Pirkassa, jos joku vaivautuisi sen sinne ilmoittamaan.


Kommentit (2)



1-5 / 3931 Seuraava sivu >>