Blogi

Sota ja seksi


Olen asunut Heinolassa parhaassa miehuudessani 16 vuotta ja voin vakuuttaa kaupungin olevan hyvin paheellisen ja intohimoja kuohahtelevan. Yksi vakaimmista, nuhteettomimmista ja kunnollisimmista heinolalaisista oli rakennusmestari Veikko Pystynen, mutta siitä huolimatta, että hän oli Heinolan tai ehkä koko Itä-Hämeen kunnollisin mies, hän on kuitenkin keskeinen vaikuttajayksilö sota-ajan panojutuista kertovassa Sari Näreen kirjassa Sota ja seksi.

 

Näre on teoksessaan siteerannut paljon Veikko Pystysen kymmenen vuotta sitten ilmestynyttä rehellistä ja kaunistelematonta sotakirjaa Ylitin rajajoen klo 9.18. Pystysen kirja on muuten erinomainen todistus miehen ja koko Pystysen suvun lahjakkuudesta. Veikon veli Erkki Pystynenhän oli professori ja eduskunnan puhemies, veljenpoika Jouni Pystynen ilmavoimien komentaja ja toinen veljenpoika Harri Pystynen muusikko ja sarjakuvapiirtäjä. Mainittakoon, että Veikko ja Erkki Pystysen isä oli Tampellan tehtaalla hevosmiehenä.

 

Veikko Pystysen kirjassa on hänen piirustuksiaan nuoruusvuosilta ja niistä ilmenee, että kyllä hänelläkin oli lahjoja sillekin alalle. Vanhoilla päivillään hän hahmotteli oman luonnoksensa Heinolaan suunnitellusta A. F.  Airon muistomerkistä. Siinä vaiheessa oikeat taiteilijat terhistäytyivät ja niinpä puistossa onkin ns. oikean taiteilijan eikä rakennusmestari Pystysen työ. 

 

Tosin muistomerkki hyväksyttiin vasta laajan ja Heinolalle tyypillisen kansalaiskeskustelun jälkeen. Yhtenä painavana argumenttina käydyssä keskustelussa oli,  että Airon kaltaisen suurmiehen patsaan tulee olla kolmiulotteinen. Tähän vaateeseen reagoi nopeasti kaupungin oma kuvanveistäjä Vesa Väänänen, joka valmisti erilaisesta kierrätysmateriaalista vaihtoehtopatsaan, eräänlaisen kamelihahmotelman, nimeltään A. F. Kairo. Sen keskeisenä elementtinä on viskitynnyri, jonka taiteilija itse korosti symboloivan Airon patsaasta käytyä kansalaiskeskustelua. Se ei ole vain kolmiulotteinen, vaan peräti neliulotteinen, neljäntenä ulottuvuutena on onttous.

 

Myöhemmin taiteilija Väänänen lisäsi työhönsä lisää eläinrekvisiittaa, sillä Kairo-kameli sai rinnalleen poikasen. Mielestäni kana olisi ollut osuvampi otus. Muutama vuosi sitten julkaisi Airon sodanaikainen sihteeri, nimeltään Kananen, muistelmansa, joista ilmenee, että sihteerin suhde esimieheensä oli lievästikin ilmaisten erittäin likeinen. Lieneekö suhteen laatuun vaikuttanut se, ettei Marski päästänyt Airoa lomille koko sota-aikana - pienet miehet, jollainen 157 senttinen Airokin oli, ovat vikkeliä miehiä monissa asioissa.  

  .


Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (0)



Kohutuin murhatapaus

Työpaikan ruokapöydässä ratkaisimme silloin vuosia sitten sen Suomen kohutuimman murhatapauksen hetkessä. Murhattu mies oli opiskellut Kuopiossa ja oli täällä liikuskellut huomiota herättävän paljon isokokoisen miesystävänsä kanssa, joka katosi heti murhan jälkeen ja löytyi vähän myöhemmin merestä hukkuneena. Murhatun lesken antamat murhaajan tuntomerkit sopivat tapaukseen. Meistä tapaus oli ratkaistu.

 

Kuitenkin poliisi, johon siihen asti olin luottanut, mutta joihin nyt Aarnion tapauksen jälkeen en enää täysin luota, oli asiasta eri mieltä ja erilaisia tutkimuslinjoja luotiin. Lopulta poliisit ottivat sen kannan, että murhatun perheessä oli käyty kunnon perheriita mm. leipäveitsin ja myös jotain muuta astaloa käyttäen, joka olisi voinut olla vaikkapa kirves, mutta tekovälineeksi löytyvää kirvestä ei löytynyt murhatun taloudesta. Suomen oikeuslaitos, johon jossakin määrin yhä luotan, ei hyväksynyt poliisien tutkimustuloksia ja syytteessä ollut kotirouva vapautettiin lopulta.

 

Nyt murhatun leski on julkaissut muistelmansa, joissa hän selostaa omia tutkimustuloksiaan. Niiden mukaan murhaaja oli eräs väkivaltaan ja muutenkin kummalliseen käytökseen taipuvainen paikkakuntalainen mieshenkilö, jonka nimeä leski ei kuitenkaan kirjassaan voi paljastaa. Sen verran poliisiin ja maamme asianajajalaitokseen luotan, että vaikka lesken tutkimustulos vaikuttaa kirjasta luettuna oikeaan osuneena, niin epäilen, ettei sekään ole totuus asiassa.

 

Eräs kuopiolainen amatöörisalapoliisi, johon sattumalta törmäsin ja joka tuntee asianosaisia, kertoi minulle, että tapauksen selitys löytyy pedofiliasta. Murhattu ja hänen miesystävänsä olivat hänen tutkimuksensa mukaan törmänneet laajaan pedofiilirenkaaseen ja aikoivat julkistaa asian, mutta molemmat vaiennettiin sitä ennen. Siinäpä oivallinen juoni Pekka Lehdon seuraavaan asiaa käsittelevään elokuvaan.


Kommentit (0)



Suomi - Slovenia

Kyllä ei ollut Suomen potkupallomaajoukkueesta vastusta pikkuisen Slovenian jalkapallomaajoukkueelle. 2 - 0 lopputulos mairittelee poikiamme. Tosin se harmittaa, ettei maalivahti Walter Viitalalle sattunut kaikkein paras päivä. Molemmat maalit olisivat olleet torjuttavissa. Toisaalta sloveenit olisivat ansainneet kenttätapahtumiin nähden pari maalia enemmänkin.

 

Sekin harmittaa, että päävalmentaja Markku Kanervan tilastot rumenivat, kun neljän tappiottoman maaottelun putki katkesi. Luulen, että valmentaja Kanervan voittoputki on maajoukkueemme historian ennätys.

 

Lisäksi harmittaa sekin, että taas paljastui, että kirjoitan paljon ropakantaa. Joskus ennustin, että saman sukuseuran mies Eero Markkasen ampuu seuraavassa maaottelussa pallon pömpeliin viuhuvalla maanuoliaisella. Ensimmäisessä maaottelussaan Markkasen ampui maalipaikasta kymmenen metriä yli ja seuraavassa maaottelussa vain viisi metriä yli ja uskoin eilisessä pelissä näkeväni sukulaismiehen tekevän ensimmäisen maajoukkuemaalinsa, mutta ei tehnyt.

 

Tosin kaksi hyvää paikkaa Eerolla oli ja maata pitkin hän ohjeeni mukaisesti yritti, mutta ohi meni vielä tällä kertaa. Sen sijaan jos kaadot olisi laskettu, olisi satakiloinen Markkanen ollut kentän paras, sen verran miehiä lakosi ympäriltä, kun Pikku-Eero pyörähteli maalin edessä.

 

Slovenia näyttää olevan tällä hetkellä asukaslukuun suhteutettuna maailman paras urheilumaa. Sekä kesä- että talviolympialaisissa Slovenia kahmii nykyään mitaleja toisin kuin Suomi. Tosin jos  koko olympiahistorian mitalit lasketaan ja suhteutetaan väkimäärään, Suomi on vielä maailman menestynein valtio, mutta kohta Jamaika pyyhältää heittämällä meidän ohi.

 

Tärkeintä kuitenkin kansojen välisessä kilvoittelussa on se, että Suomi on yleistä hyvinvointia mittaavassa Hdi-tilastossa vielä Slovenian edellä. Suomi on sijalla 24 ja Slovenia sijalla 25, eli se hengittää meidän niskaamme, vaikka Suomen BKT on asukasta kohti melkein kaksi kertaa enemmän. 


Kommentit (0)



Viimeinen pyöveli Pekka Kolehmainen

Suomen viimeisen rauhan ajan mestauksen suorittaja Lauri Jauhiainen hukkui pian viimeisen mestauksensa jälkeen vuonna 1925. Hänen jälkeensä pyövelin vaativaan virkaan valittiin karttulalainen Pekka Kolehmainen, joka hoiti virkaansa 1825 - 1865 eli peräti 40 vuotta. Tosin yhtään mestausta Kolehmainen ei joutunut suorittamaan, koska tsaari Nikolai I lakkautti kuolemanrangaistuksen Venäjältä vuosikymmeniksi.En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Karttulan Pekka Kolehmainen olisi ollut Suomen viimeinen pyöveli.

 

Venäjä on ensimmäinen kuolemanrangaistuksesta luopunut valtio maailmassa ja Suomi on maailman valtiosta se, joka on pisimmän aikaa tullut toimeen ilman kuolemanrangaistuksia rauhan oloissa. Nikolai I tunnetaan isona, särmikkäänä ja kiukkuisena miehenä, jonka luonteisesta miehestä nykykielellä voisi käyttää kansanomaisempaakin määritelmää. Pietarissa on miehelle jossain vähän syrjemmässä patsas, joka lienee maailman rumin ratsastajapatsas ja se on kaikessa rumuudessa suorastaan vaikuttava. Hevonen näyttää olevan sortumassa 198-senttisen, mutta vantteran keisarin ruhon alle. Erikoiselta tuntuu, että tuon kaltainen hallitsija on ollut kuolemanrangaistusta vastaan, mutta asian perimmäisenä selityksenä saattoi olla Siperian työvoimapula. 

 

Ihan jouten ei viimeisen pyövelin Pekka Kolehmaisen tarvinnut olla, koska hän vastasi myös alueen jätehuollosta, eli korjasi talteen hukkuneet ja hirrestä löydetyt sekä kiinni otti kulkukoirat. Sitä en muistanut mestausillan alustajalta kysyä, huolehtiko hän myös piiskausrangaistusten täytäntöönpanosta. Saattoi olla, että kunnan piiskurille oli olemassa oma virka. Nimittäin kirjailija Veijo Baltzarin isovaari toimi Rautalammin piiskurina. Hän sai kuitenkin potkut, kun kieltäytyi ruoskimasta toista mustalaista. Romanikulttuuri on niin tasa-arvoista, ettei mustalainen saa toista mustalaista piiskata. 


Kommentit (0)



1-5 / 3255 Seuraava sivu >>