Blogi

Hanhivaara

Ennen oli yleisenä käsityksenä se, että kun Karjalasta lähti ajamaan Savon suuntaan, niin siinä vaiheessa, kun tienvarresta löytyi maitolava, jolla istui isopäinen, mulkosilmäinen ja vääräsäärinen nuorukainen, joka harrasti masturbaatiota, oli saavuttu Savon puolelle.

 

Nykyään tuo käsitys ei enää pidä paikkansa, koska maitolavoja ei enää ole. Tällä hetkellä sen sijaan Karjalasta päin tultuna tietää tulleensa Savoon, kun pellot eivät enää ole mustanaan hanhia. Nimittäin eilen näin muutamalla Karjalan pellolla muutaman tuhat erilaista hanhea. Savon puolelle niitä ei ollut siunaantunut yhtään kappaletta.

 

En tiedä, olivatko linnut vain lepäämässä, vai söivätkö ne lepäillessään myös syysviljojen oraita. Jos söivät, niin hyväksyn täysin mahdolliset maataloustuet ilmenneen hanhivaaran ongelmien lievittämiseksi. Saattoi myös olla, että siivekkäät ystävämme lepuuttivat siipiään turvallisella seudulla selviydyttyään pitkältä ja vaativalta Laatokan ylilennolta.

 

Venäjän puolella ei Laatokan länsirannalla ole laskeutumiseen sopivia peltoja ja saattaa myös olla, etteivät hanhet tykkää sikäläisistä metsästyksen kansallisista erityis piirteistä. Metsästäjiä en ole Karjalan reissuilla nähnyt, mutta Juha Taskisen Laatokka-kirjasta luin, kuinka kalastuksen valvojan virkaintoisuutta kummasti vähensi se, että epäilyttävien kalamiesten veneen suunnasta kantautui teräviä rynnäkkökiväärin sarjoja.


Kommentit (0)



Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli

Suurta draamaa elettiin Kuopion Keskuskentällä äsken, kun Kuopion Palloseuran vieraaksi juoksi punapaitaisten helsinkiläisten työläisnuorukaisten joukkue nimeltään HIFK. Kups oli valta osan ajasta vähän altavastaaja, mutta tuli viimeisen vartin aikana väkisin takaa ohi.

 

Näin on tapahtunut jo monta kertaa tällä kaudella ja se lienee merkki siitä, että Kups on huolehtinut kestävyysharjoittelusta. Ehkä käyttöön on otettu vanhat menetelmät, eli Puijon portaita on juostu ylös pelikaveria harteilla kantaen. Gunu Bomanin aikaan tapana oli se, että harjoituksista myöhästynyt sai kantaakseen itse Bomanin, joka ei ollut mikään pieni mies.

 

Loppuvihellyksen jälkeen tulostaululla luki lahjomattomin tulikirjaimin, että kuopiolaiset voittivat  numeroin 3 - 2, vaikka joukkueen tekemät maalit eivät olleet kauniita, vaan pikemminkin rumasti voimalla runnottuja. Runsaslukuinen yleisö poistui syysyöhön tyytyväisenä, vaikka erotuomarille ei tainnut sattua paras päivä. Kuopiolaisten onneksi virheet suosivat kotijoukkuetta ja välillä katsomo päästeli selkäkeikkanauruja perustellusti.

 

Voitollaan Kups säilytti siis hyvät mahdollisuudet Euroopan rahakentille. Yhä hekumoin sillä ajatuksella, että Keskuskentän hiekkatekonurmelle juoksee vielä joskus FC Barcelonan taiturit. Sitten nähdään Kuopiossakin hyvää jalkapallotaidetta, kun kaksi tyypillistä savolaista lyhyt syöttöpeliä harrastavaa seuraa suoraan maanosan huipulta kohtaavat.

 

Olen jo noin kymmenen vuotta istunut Kupsin otteluissa FC Barcelonan lippalakki päässä ja tänään huomasin sen lippaan ilmestyneen kaksi reikää, jotka kuitenkin voinee siististi paikata sitten huippuottelua varten.


Kommentit (0)



Ja taa syytön mies linnassa

Toiset Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran myymällä maailmalle erilaisia poliisisarjoja. Suomelta poliisisarjojen kansainvälinen levitys ei ole vielä onnistunut, mutta kohta onnistuu, kunhan Aarnion tapauksen filmatisointi toteutetaan.

 

Luin juuri toisen Aarnion tapausta käsitelleet kirjan nimeltään Myrkky, joka on tehty pääsyytetyn näkökulmasta ja olen äimän käkenä. Ensimmäisen Aarnio-kirjan jälkeen olin jyrkästi sitä mieltä, että mieshän on ihan täysi roisto. Toisen osan luettuani on minulla tunne, että taas on syytön mies linnassa ja joukko syyllisiä käyskentelee arvostettuina kansalaisina. Nähtäväksi jää mihin lopputulemaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätyy noin kymmenen vuoden kulutta.

 

Paljon tapauksessa on ihmeellistä. Aarnio voi olla roisto, mutta tyhmäksi häntä ei ole väitetty. Niinpä Aarnion kukkapenkistä löytynyt seteliämpäri saattaa vallan mainiosti olla jonkun kosto. Vaikea uskoa, että arvostettu huumepoliisi olisi toiminut niin tökerösti.

 

Itse olen ihmetellyt sitä tapauksen tutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä, joka lahjoitti kuulustelemalleen kauniille naiselle skootterin. Myrkky-kirjasta ymmärsin, ettei asiassa olekaan kysymys rakkaudesta, vaan siitä, että skootteriin oli piilotettu poliisien seurantalaite. Tosin naisen liikkeiden seuranta ei onnistunut, koska lahjan saaja vaihtoi ajopelinsa pian 40 grammaan hyvälaatuista hasista.

 

Mutta hyvin uskottavasti skootterin lahjoittanut poliisi näytteli rakastunutta. Monessa liemessä keitetty kuulusteltava nainen itsekin epäili aluksi kuulustelijan rakastuneen häneen palavasti. Tosin myöhemmin aikansa suhdetta pohdittuaan hän epäili, että jospa se sittenkin halusi vain panna. 


Kommentit (0)



Summan bunkkeri

Summan tappokentältä on vielä nyt ja varmaankin vielä tuhansia vuosia pystyssä räjäytetyn suomalaisen bunkkerin rauniot, jonka seinään meikäläiset ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä Summan tapahtumista. Kirjoituksen henki on toinen, kuin Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöjen muistolaatassa.

 

Bunkkerin seinässä on pieni pronssilaatta, jossa kerrotaan sama asia, mitä seinän tekstissä. Kummallista tuossa laatassa on se, että se on ammuttu seulaksi. Tämä siitä huolimatta, että Putinin määräyksen mukaan suomalaisten sotamuistomerkit on jätettävä rauhaan. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan venäläiset suhtautuvat suomalaisiin erittäin myönteisesti, mutta noista luodinjäljistä päätellen eivät kuitenkaan ihan kaikki. Luulen, että jos Suomessa venäläisten muistomerkkejä turmeltaisiin, herättäisi se laajaa paheksuntaa ainakin mediassa.

 

Tuota kuvan bunkkeria ei tuhottu taistelussa, vaan vasta valtauksen jälkeen. Niin pyrittiin estämään se, että suomalaiset käyttäisivät tulevissa sodissa Mannerheim-linjaa hyväkseen.  Kuvan bunkkerin seinät ovat metrin paksuista teräsbetonia, joten melkoinen paukku on tarvittu, että se on saatu hajalle.


Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



1-5 / 3486 Seuraava sivu >>