Blogi

Kulttuuria ja urheilua

Hyvä urheilutietokilpailukysymys on, mitkä kaksi urheiluseuraa liittyvät Aki Kaurismäen elokuviin. Oikea vastaus on, että Orimattilan Jymy ja Helsingin työväenpainijat. Elokuvassa Pidä huivistasi kiinni Tatjana Matti Pellonpää esittää nahkatakkista rokua, jonka selkämyksessä lukee Orimattilan Jymy. Elokuvassa Kauas pilvet karkaavat taas Helsingin työväenpainijat varaavat pöydän ravintola Dubrovnikista.

 

Mutta erinomaisen hyvä ja vaativa urheilutietokilpailukysymys, joka erottaa miehet pojista, on se, kuka suomalainen urheilujohtaja ja ketkä suomalaisurheilijat esiintyvät Jörn Donnerin elokuvassa Miestä ei voi raiskata.  Kysymykseen liittyvät tapahtumat liittyvät elokuvassa ajalle 1 tunti 34 min - 1 tunti 35 min.  Elokuvan voi katsoa alla olevasta linkistä. Pikakelauksella voi internetin käsittelyn hyvin hallitseva henkilö nopeasti siirtyä filmillä mainitsemaani ajankohtaan.

https://areena.yle.fi/1-599613  


Kommentit (0)



Cheek

Eilen suurin uutinen oli se, että Cheek lopettaa. Luulin, että Cheek on jokin menestynyt lämminverihevonen, mutta kun netistä tarkastin asian tolan, paljastui, että Cheek onkin tunnettu kevyen musiikin esittäjä. Itse en ole kovin hyvin perillä kevyestä musiikista, koska olen enemmänkin kuunnellut ortodoksista kirkkolaulua. Kevyestä musiikista muistan kuitenkin sen verran, että nuoruudessani Reijo Taipale ja Taisto Tammi olivat suuria nuorisoidoleita.

 

Mäkihypyn hallitsen kevyttä musiikkia  paremmin. Netti paljasti, että Cheek onkin oikealta nimeltään Jere Tiihonen, joka on lajityypillinen savolainen nimi, vaikka mies vaikuttaakin nykyään Lahdessa. Lahti on kova mäkihyppykaupunki, jossa oli maamme ensimmäinen sementtimäki, ja muistan miten Tiilikais-Pekka selosti hyppyhiihtokisoja Lahden sementistä, ja siihen aikaan mäkimiehillä oli aina varma alastulo, jollaisia nykyään ei enää ole.

 

Ja mäkihyppyyn Cheekin kytkeytyykin, kuten hänen kotikaupungistaan saattaa päätelläkin ja korostettakoon lisäksi, että hän liittyy vahvasti myös kuopiolaiseen mäkihyppyurheiluun. Cheekin vaari oli Väinö Tiihonen, joka 30-luvulla hallitsi maamme ilmatilaa. Häntä kutsuttiin ensimmäisenä Puijon Peipposeksi. Tiihonen edusti maatamme jopa Garmischin olympiamäessä sikäli onnistuneesti, että vaikka hän sijoittui vasta yhdeksänneksi, hän kuitenkin selvisi itse kisapaikalle, joka on kuopiolaiselle mäkimiehelle kelpo saavutus.

 

Toinen olympiaedustajaksi valittu Puijon Peipponen, jonka nimi jääkööt nyt tuntemani syvän myötähäpeän vuoksi mainitsematta, ei sen sijaan selvinnyt kisapaikalle, koska hän jo alkumatkasta Helsingissä sotkeentui naistenpeliin siinä määrin, että myöhästyi pommiin nukkumisen vuoksi kisajunasta. Niinpä hän katsoi parhaaksi ostaa lipun takaisin Kuopioon lähtevään junaan, jonka uskon olleen Lentävän kalakukon.

 

Muuten mäkihyppääjät olivat tavallaan aikansa rokkareita ainakin siinä mielessä, että hekin siirtyivät tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorina. Elokuvassa Pidä huivistasi kiinni Tatjana, rokkaria esittävä Matti Pellonpää lausuu syvällisesti Koskenkorvan nauttimisen lomassa ystävälleen Mato Valtoselle, jonka esittämällä peräkamarinpoika roolihahmolla oli pelkästään kahviaddiktio, että me rokut kuolemme nuorina.

 

Niinhän Pellonpäällekin sitten kävi, mutta niin kävi myös molemmille edellä mainitsemilleni kuopiolaismäkimiehille ja sen lisäksi niin kävi myös legendaarisille kolmelle Pietikäisen veljekselle. Karkea arvioni on, että vanhan hyvän ajan kuopiolainen Puijon Peipponen eli noin nelikymppiseksi.Tuo nimeltä mainitsematon kuopiolainen mäkimies oli kuollessaan 34 vuotta, Väinö Tiihonen 44, Matti Pietikäinen 39 ja Aatto Pietikäinen 45, mutta Lauri Pietikäinen taisi sinnitellä lähes viisikymppiseksi.

 

Erityisen surullinen oli Aatto Pietikäisen tapaturmainen kuolema. Hän yritti vesiränniä pitkin reisiä naisystävänsä luokse jonnekin kerrostalon yläkerroksiin, mutta vanhan mäkikotkan kynnet lipesivät vesirännistä loppumatkasta.  


Kommentit (0)



Peräkonttimatkustus

Enemmän kuin se,  minä päivänä kesäkuussa 1941 suomalaissukellusveneet kävivät miinoittamassa naapurin aluevesiä ja oliko toiminta mahdollisesti laitonta, suomalaisia kiinnostaa se, minä päivänä kesäkuussa 2017 muudan valtiosihteeri, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, matkusti auton peräkontissa pääministerin virka-asunnolta pois ja se, onko moinen toiminta laitonta.

 

Muudan kansanedustaja, jonka nimen, sukupuolen ja puolueenkin päälle kyllä pääsen, mutta jotka jätän nyt syvän myötähäpeän vuoksi paljastamatta, kirjoitti blogillaan, ettei moisessa toiminnassa ole mitään laitonta. Moni asiantuntija on myötäillyt näkemystä asian laillisuudesta, tosin joku asiantuntija on kuitenkin uskaltanut epäillä, että jotain salailtavaa touhussa kuitenkin on ollut ja että porvarihallituksen valitsema viestintästrategialinja on asiassa pettänyt, kun se on pyrkinyt lausunnoillaan vääntämään selvän farssin komediaksi.

 

Itse olen tuossa tieliikennelakia tutkinut sen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa ja tullut lopputulemaan, ettei laissa suoraan sanota, että peräkonttimatkustaminen on kiellettyä, mutta jos oikein hyvä juristi ryhtyisi pilkkua viilaamaan, niin turvavyötä peräkonttimatkustajan tulisi kuitenkin käyttää asian laillisuuden varmistamiseksi.

 

Mielenkiintoinen oikeusprosessi syntyisi siitäkin, että missä määrin  myös ajoneuvon kuljettaja on konttimatkustamisesta vastuussa, kun on sallinut sellaisen toiminnan harrastamisen. Onko nyt valtioneuvoston pitkän mustan auton kuljettajan kortti vaarassa? Mielestäni valtakunnan syyttäjä Martti Nissisen pitäisi virkansa puolesta puuttua asiaan, mikäli hän omassa virkasyytejutussaan onnistuu säilyttämään virkansa. 


Kommentit (2)



Pekka Visuri ja Georg Ots

Eilen Kuopion porvariston suosimalla Kuopion klubilla esitteli eversti ja valtiotieteen tohtori Pekka Visuri äsken ilmestynyttä kirjaansa Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 – Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa. Teoksen suurin paljastus on se, että siinä todistetaan Saksan ja Suomen liittosuhteen olleen paljon tiiviimpi, mitä maailmalle on kehdattu myöntää. Kenraali Erfurthin päiväkirjat julkaistiin vasta nyt, vaikka ne olivat tutkijoiden käytössä jo 50-luvulla.

 

Visurin mukaan Suomi oli hyvin innokas hyökkäämään Saksan rinnalla inhaan itään. Esimerkiksi kesäkuussa - 41 jo vuorokausi ennen Saksan hyökkäystä suomalaiset sukellusveneet miinoittivat Tallinnan edustan, ja sitten sodan alkaessa noin 20.000 ihmistä, eli noin 30 kertaa Estonian turman määrä, hukkui, kun Neuvostoliitto evakuoi Tallinnaa meriteitse.

 

Suomen itsenäisyyden säilymisen kannalta hyvää tuuria oli se, ettei toisen maailmansodan alkua laitettu Suomen syyksi; niinhän olisi voinut käydä, mikäli joku venäläisalus olisi ajanut suomalaismiinaan. Toisen valtion vesien luvaton miinoittaminen on selvää huonotapaisuutta, josta seuraa vastuussa oleville rapsut. Jostain syystä miinaoperaatiota ei otettu esille sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

 

Yksi suomalaismiinojen vuoksi uimasilleen joutunut oli myöhemmin meilläkin hyvin suosittu laulaja Georg Otsa, joka kuitenkin jaksoi rantaan asti, koska oli Viron 1500 metrin rintauintimestari. Muutama vuosi sitten tehtiin Otsista elokuva, jossa pelastuminen esitettiin niin, että hän olisi sinnitellyt pinnalla  kellumalla jonkun hukkuneen ruumiin varassa, mutta eppäillä tuotakin tietoa soppii.


Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



1-5 / 3543 Seuraava sivu >>