Blogi

Hesarin emämoka

Pääkaupunkiseutulaisille näyttää olevan vastenmielistä myöntää, että Kuopio on maamme jalkapallopääkaupunki, mutta tänä aamuna ilahduin aamukahvia juodessani ja Hesarin urheilusivua tutkiessani, kun vaikutti siltä, että Kupsin edellisen illan peli oli näköjään huomioitu ja pikkujuttu pelistä löytyi urheiluaukeaman oikeasta yläkulmasta.

 

Tosin ihmettelin sitä, että lehden mukaan Kupsin peli ei tällä kertaa hurmannut, vaikka itse, joka katselin ottelun Jim-kanavalta olin kovasti hurmaantunut Kupsin pelistä ja varsinkin kolmesta komeasta maalista. Pitkään piti miettiä, ennen kuin tajusin, ettei Hesarin urheilutoimittaja kertonutkaan Kupsin edellisen päivän pelistä, vaan hänen juttunsa käsitteli jostain syystä, jota voin vain arvailla, kahden viikon takaista Kups-Ilves -ottelua. Olisiko urheilutoimittajalle nykyajan tietotekniikka tuottanut tepposen ja hän on painanut epähuomiossa läppärinsä väärää nappulaa eikä juttuja tarkastava toimitussihteeri, joka on luultavasti seitsemän laudaatturin ylioppilas, sukupuoli jääkööt mainitsematta, ole jalkapallohenkilöitä.

 

Pikkuisen viiveellä näyttää siis Hesarin urheilutoimitus toimivan, kun kyseessä ovat muun maan tapahtumat. Toivoisin, että Helsingin Sanomat korjaisi erheensä ja huomisaamuna reportoisi tulikirjaimin siitä, miten Kups upeita otteita esittäen kukisti maamme kolmanneksi parhaan jalkapallojoukkueen vieraskentällä ja että Kups on tekemässä kaikkien aikojen ennätystä, koska se on pelannut ylimmällä sarjatasolla 18 tappiotonta ottelua peräkkäin.

 

Edellä kerrotusta tapahtumasta tulee mieleeni, kuin Hesarin musiikkitoimittaja Seppo Heikinheimo tuomitsi jutussaan jyrkästi erään konserttiesityksen, vaikka kyseinen konsertti oli jäänyt kokonaan pitämättä. Savon Sanomien toimittaja Elina Karjalainen oli samoihin aikoihin liikenteessä Heikinheimon asunnon suunnalla ja hän oli käynyt jututtamassa tätä maamme johtavaa musiikkiauktoriteettia siitä, miltä hänestä nyt tuntuu, kun tuollainen moka tuli tehtyä. Heikinheimo ei ollut nähnyt asiassa mitään huvittavaa.

 

Seppo Heikinheimo tosin ampui myöhemmin itsensä, mutta juuri ennen kuolemaansa julkaistussa muistelmateoksessaan hän kertoi tulevan itsemurhansa pääsyyksi sen, ettei nykyään enää voi seurata pesäpalloa ilman, että taustalla soi kamala mökämusiikki. Samaan ongelmaan olen törmännyt muissakin palloilulajeissa.


Kommentit (0)



Sotamies Pokka

Isoveli näköjään valvoo meitä visusti. Eilen kirjoitin Spedestä ja Rokasta ja kun tänään avasin sosialistisen median, tarjosi Youtube ensimmäiseksi minulle videonpätkän, jossa Spede esittää sotamies Pokkaa, joka persoonaltaan vaikuttaa jossakin määrin alikersantti Rokalta.

 

Tosin Spedeä kuunnellessa ja katsellessa ymmärtää sen, ettei hänen nuori ikänsä ehkä sittenkään ollut esteenä ensimmäisen Tuntemattoman sotilas-elokuvan Rokan rooliin, sillä Spede on kyllä tehty kovasti vanhoihin nahkoihin, kuten Savossa sanotaan, mikäli joku näyttää selvästi ikäistään vanhemmalta. Luulenpa, että pääsyy siihen, miksi Reino Tolvanen valittiin Rokan sankarirooliin oli, että hän hallitsi karjalan murteen, Spedehän taas viäntää selevee savvoo eikä savoa viäntävä voi suomalaisessa elokuvassa olla sankari.

 

Kaikki tietävä Wikipedia vahvistaa epäilykseni oikeaksi. Rivien välistä voinee lukea, ettei Reino Tolvanen koskaan toipunut Rokan roolistaan. Erikoista nimittäin on, että Tuntemattoman sotilaan jälkeen hänet huolittiin vain yhteen elokuvaan ja siinäkin pieneen rooliin. Sekin on kummallista, että agronomimies muuttaa Australiaan varastokirjuriksi ja jatkaa sitten Etelä-Afrikkaan, jossa hän kuoli 54-vuotiaana.

 

Speden suoritusta sotamies Pokkana voi katsoa tästä linkistä:

 

https://www.youtube.com/watch?v=KQLLGyOO8BE



Kommentit (0)



Speden menetetty maine

Äsken tv:ssä näytettiin karkean arvioni Hopeaa rajan takaa -elokuva 37. kerran. Edellisen kerran se nähtiin viime tammikuussa pari viikkoa sen jälkeen, kun rajan takaa vuonna 2019 löydetyt luut oli tunnistettu geeniteknisin menetelmin kaukopartiomies Eugen Wistin luiksi. Äskeisessä elokuvassa häntä esitti Jaakko Pakkasvirta. Pari viikkoa sitten Eugen Wist haudattiin Lappeenrannassa sotilaallisin menoin ja saattaa olla, että elokuva esitettiin hänen muistokseen, vaikka sitä asiaa ei erikseen mainittukaan.

 

Hopeaa rajan takaa on sikäli erikoinen elokuva, että siinä Spede Pasanen esittää Paukku -nimistä iloluontoista veikkoa, joka kovan paikan tullen osoittautuu heikoksi raukaksi ja pelkuriksi. Spede näytteli kymmenissä filmeissä ja kaikissa muissa hän esitti vahvaa sankaria. Häntä muuten kaavailtiin jopa sen ensimmäisen Tuntemattoman sotilaan Rokaksi, mutta 24-vuotiaana hän oli kuitenkin siihen rooliin liian nuori.

 

Sikäli Hopeaa rajan takaa vääristelee asioita, sillä todellisuudessa Paukku, joka oli oikealta nimeltään Toivo Paavilainen, ei ollut heikko raukka ja pelkuri. Nimittäin pari viikkoa sen jälkeen, kun hän palasi hopean hakureissulta, hänet lähetettiin jatkosodan alussa kaukopartioon rajan taakse eikä sellaista olisi tapahtunut, mikäli hänen selviämiseensä ei olisi luotettu. Siltä partioreissulta hän ei kuitenkaan selvinnyt elossa eikä hänen luitaan ole tietääkseni löydetty.

 

Äskeinen elokuva vääristeli sikälikin todellisuutta, etteivät Eugen Wist, Toivo Paavilainen ja Urpo Lempiäinen, joka sodan jälkeen opittiin tuntemaan kirjailija Esa Anttalana, olleet pelkästään hopean haussa, vaan kyllä he olivat Suomen sotilastiedustelun palveluksessa. Miehistä ainoastaan Lempiäinen selvisi sodasta elossa.

 

Sodan jälkeen Lempiäinen julkaisi yli 20 romaania, joista valta osa käsitteli kaukopartiotoimintaa. Hänen viimeiseksi kirjakseen jäi Yli rautaesiripun, joka kertoi suomalaisten kaukopartiomiesten kylmän sodan aikaisista ilmapalloretkistä itärajan taakse. Pian kirjan ilmestymisen jälkeen Lempiäinen kuoli hieman epäselvissä oloissa, mutta internetistä löytyvien tietojen mukaan kuolinsyynä oli sydänkohtaus. 

 

 

 

 

 

 


Kommentit (0)



Manamasalon kirkonkello


Jo pikkupoikana luin innolla sotavuosina painettua suonenjokelaistaustaisen Jussi Kukkosen puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa Rappasodan sankarit ja ihmettelin, miten suomalaisia ahdistelleet r----t puhuivat ymmärrettävää suomea.
Nyt tiedän, että asian selitys oli se, että Rappasota oli sittenkin pohjimmiltaan sisällissota, jossa karjalais-venäläinen yhdistelmäjoukkue yritti pysäyttää Savon suunnasta tapahtuvan laittomien ja paperittomien elintaso- ja veropakolaisten vyöryn omiin erämaihinsa. Jostain syystä kirjailija Kukkosen sympatiat olivat laittomien ja paperittomien maahantunkeutujien puolella.
 
Rappasodan sankarit kirjasta luin, että vainolainen ryösti Vaalan Manamasalon kirkonkellon ja että kainuulaiset korvasivat menettämänsä kalliin metallikellon puisella korvikekellolla, joka tekninen ratkaisu jäi minua mietityttämään.
Kun Andreas Hänninen rakensi muutama vuosi sitten Uukuniemelle, jossa muuten Rappasodan aikaan sijaitsi karjalais-venäläisen yhdistelmäjoukkueen linnake, yhdellä kädellä tsasounan, niin siellä vieraillessani tajusin, ettei kainuulaisten korvikekello ilmeisesti ollutkaan mikään kello, vaan molemmista päistään köyden varassa roikkuva lankku, joka päästää kovan kuminan, kun sitä lyö tarkoitukseen varatulla puisella astalolla.
 
Manamasalon kello ryöstettiin 1500-luvun lopulla ja 1900-luvun lopulla se löytyi Solovetskin luostarin pihalta, jonne tämä satoja kiloja painava kirkollinen tarvekalu oli aikoinaan raahattu satojen kilometrien matkan erämaiden halki. Kun 13 vuotta sitten vierailin Solovetskissa, tarkoitukseni oli neuvotella luostarin henkilökunnan kanssa siitä, että ilmeisen laittomalla saannolla hankittu kello olisi kannettu miehissä turistibussimme takatoosaan ja palautettu sen laillisille omistajille.
Kerrassaan riemastuin, kun heti luostarin portista astuessani näin kuvan kirkonkellon. Tiedustelin paikalliselta oppaalta mahdollisuutta nostaa kapistus bussimme takatoosaan, jotta se voitaisiin palauttaa alkuperäisille omistajille, mutta hän ei pitänyt ajatusta kannatettavana.
 
Hän epäili, että melkoinen kaaos syntyisi, kun erilaisia historiallisia sotasaaliita alettaisiin siirrellä paikasta toiseen. Lisäksi hän korosti sitä, että ruotsalaiset olivat käyneet joskus polttamassa hänen kotikaupunkinsa Vienan Kemin, ilmeisesti hän ajatteli kellon olevan jonkinlainen sotakorvaus kaupungin polttamisesta.
 
Itse nyökyttelin hyväksyvästi oppaan näkemykselle ja korostin sitä, että meistä suomalaisistakin ruotsalaiset ovat hyvin sotaista ja julmaa kansaa, jotka ovat polttaneet monia naapureidensa kaupunkeja. En kehdannut kertoa oppaalle, että kyllähän se taisi ollakin supisuomalainen Iin pitäjästä kotoisin ollut kaukopartiojohtaja Pekka Vesainen, joka reilut 400 vuotta aiemmin oli partionsa kanssa hiihdellyt muutaman sadan kilometrin päästä tännekin kostamaan kokemiaan vääryyksiä.
 
Muuten tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että kuvan kellon tekstit ovat venäjänkielisiä. Manamasalon kellossa pitäisi olla saksankieliset tekstit ja siinä pitäisi lukea kellon valuvuosi, joka oli 1400-luvun loppupuolelta. Onneksi tuo kello jäi palauttamatta Manamasaloon. Muuten historiassa olisi taas tapahtunut yksi vääryys lisää.

Kommentit (2)



Vielä on toivoa

Eilen näin maailmantilanteen hieman liian synkkänä. Nimittäin päiväni kirkastui sitten yömyöhällä, kun D-karsintalohkon ottelu Ukraina - Bosnia-Herzegovina päättyi. Aluksi kaikki näytti synkältä, kun Ukraina heti alussa siirtyi 1-0 johtoon, joka lopputulema olisi merkinnyt sitä, että Suomen olisi ollut jo lähes mahdotonta suoriutua lohkossaan kahden parhaan joukkoon.

 

En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin saksanseisojakoiran lailla Teksti-tv:n tuijottamista ja täytyy myöntää, että lähellä oli, etten jopa ristinyt käsiäni ja pyytänyt mahdolliselta Taivaan iskältä apua epätoivossani. Ja sitten todellinen Jumalan ihme tapahtui siinä muodossa, että vähän ennen loppua rävähti Teksti-tv:lle tulikirjaimin, että bosniaherzegovinalaiset, joista tulen jatkossa selkeyden vuoksi käyttämään nimitystä bosnialaiset, vaikka se saattaakin johtaa Balkanilla uuteen sisällissotaan, olivat tehneet tasoituksen, joka sitten jäikin ottelun lopputulemaksi.

 

Se tarkoittaa sitä, että Huuhkajilla on vielä Pilliklubi-5-askin kanteen tekemieni laskelmien mukaan noin 1 %:n mahdollisuus selvitä mm-kisoihin. Todennäköisimmin se tapahtuu siten, että poikamme taistelevat Bosniassa ensiksi tasapelin - voitto tuntuu liian mahdottomalta asialta ja sitten marraskuun lopulla Helsingissä Huuhkajat höykyttävät hallitsevan maailmanmestari Ranskan, joka on todennäköisempää kuin bosnialaisten voittaminen.

 

Nimittäin mikäli marraskuun lopulla Helsingissä on jo talvi ja jalkapalloviheriö hyyhmän peitossa, saattaa se yllättää epämieluisella tavalla valtaosin afrikkalaistaustaiset ranskalaiset, jotka sitten liukastelevat jäisellä kentällä ties mikä paikka kylmästä sinisenä.


Kommentit (0)



1-5 / 4963 Seuraava sivu >>