Blogi

Fredrik Jensen

Harva on se kerta, jolloin minulla on ollut myönteistä lausuttavaa suomalaisesta jalkapalloilusta, mutta tällä kertaa minulla on. Eilen maamme jalkapalloilu kaatui näyttävästi eteenpäin, kun poikamme ylsivät tasapeliin vieraskentällä Itävallan kanssa, vaikka on myönnettävä isäntien olleen parempi joukkue.

 

Mutta onneksi meillä oli riveissämme ensi kertaa 19-vuotias Fredrik Jensen, joka laukoi näyttävän tasoituksen. Se ole harvinainen suomalaissuoritus, koska maali ei ollut onnekas roiskaisu, vaan Jensen osoitti olevansa sikäli harvinainen suomalaisjalkapalloilija, että hän osaa poikkeuksellisesti tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, eli juosta ja ajatella. Varmaan noin kyvykäs nuorukainen pystyisi tarvittaessa samalla vielä jauhamaan purukumia.

 

Poikkeuksellinen tämä lupaava jalkapalloilija nuorukainen on senkin vuoksi, että hän on syntyperäinen suomalainen. Viime vuosina maajoukkueemme kantavat voimat ovat tulleet ulkomailta. Luonnollisesti Jensen on ruotsinkielinen, kuten useimmat pehmeän kosketuksen pelimiehemme ovat. Jostain syystä suomenkieliset eivät ole perimältään lahjakkaita jalkapalloilijoita, vaan olemme enemmänkin pesäpallomiehiä ja siinä lajissa jopa maailman parhaita; yhtään ruotsinkielistä pesäpalloilijaa en saa nyt mieleeni.

 

Tosin muut suomalais-ugrilaiset kansat ovat menestyneet jalkapallorintamalla. Unkari oli sodan jälkeen vuosia maailman paras, ja virolaiset nöyryyttivät eilen maailman kymmenen parhaan joukkoon kuuluvaa Kroatiaa peräti 3-0. Se on kova saavutus, koska Suomen Viro voitti viimeksi vain 2-0. Tosin siinä pelissä Suomi antoi tasoitusta sikäli, että ottelu pelattiin Suomessa. Viron molemmat maalit teki Kupsin Ats Purje, jolla on ollut vaikeuksia mahtua kuopiolaisten avauskentälliseen.  


Kommentit (0)



Vähäsöyrinki

Ilouutinen kiirii hiihtomaailmasta. 90-luvun valmentajaihme Pekka Vähäsöyrinki alkaa huolehtimaan Kerttu Niskasen valmennuksesta ja se tieto muuttaa aiemmin esittämääni roknoosia ensi talven olympialaisten naistenviestin tapahtumista meikäläisille myönteisempään suuntaan. Niskanen tuo Suomen ensimmäiseen vaihtoon kirkkaasti ennen Norjaa.

 

Uskon myös, että 90-luvun valmentajaihmeiden Leppävuoren ja Punkkisen treenaamat vapaan osuuksien ampumahiihtäjätytöt pesevät Norjan tähdet mennen tullen. Ainoa epävarma tapaus on toisen osuuden Krista Pärmäkoski, mutta toivon, että 90-luvun valmentajaihme K-P Kyrö saa valmentajanoikeutensa takaisin lähiaikoina ja jos hän saa edes muutaman kuukauden vapaasti treenata Pärmäkoskea, ei hänelläkään ole hädän päivää norjattarien kanssa.

 

Suuri ilouutinen on sekin, että Pekka Vähäsöyrinki on palannut työelämään. Kun katseli Arto Halosen elokuvaa Sinivalkoinen valhe, jossa hyvin masentuneen oloinen Vähäsöyrinki juoksenteli dopingoikeuskäsittelyn aikaan paniikissa käräjäsalin aulassa kuvaajia karkuun, tuli mieleen, ettei tuo mies enää työelämään selviä. 

 

Mutta kovat olivatkin miehen paineet oikeudessa. Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa:

"Vähäsöyringin oma kuuleminen oli tunteikas ja hän murtui kyyneliin kysyttäessä kärsimyksistään STT:n dopinguutisoinnista. Vähäsöyrinki kiisti kaikki valehteluväitteet. Vähäsöyringin mukaan hänellä ei ollut velvollisuutta kertoa esimerkiksi eposta, vaikka hän olisi siitä jotain tiennytkin.

 

Vähäsöyrinki tuomittiin 9 kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeistä petoksista Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2011. Oikeuden mukaan Vähäsöyrinki ja kaikki muut syytetyt olivat läsnä, kun hiihtäjä Jari Räsäsestä laskettiin verta Trondheimissa vuonna 1997. 

 

Vähäsöyrinki oli aktiivinen ja uraauurtava ”dopingvalmentaja” ja hän osallistui venäläisten kanssa nk. farmakologiseen ohjelmaan, jossa valmentautumiseen liittyivät epo ja kasvuhormoni. Lisäksi Vähäsöyrinki osallistui dopingia peittelevien aineiden hankintaan ja piti kiellettyjä aineita hallussaan ainakin 1998, jolloin hän vei niitä Kyrölle säilytettäväksi.

 

Vähäsöyrigkin arvioitiin oikeuden mukaan tienneen, että verenlasku johtui epon käytön aiheuttamasta korkeasta hemoglobiinista. Pari viikkoa päätöksen jälkeen Vähäsöyrinki ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioonsa kuten vähän aiemmin myös Jari Räsänen."

 

 

 


Kommentit (0)



Koivistoiset Suomen historiassa

Sukuni ei ole suuri eikä maineikas, mutta nyt alkaa mainetta siunaantua, koska Petri Tammisen juuri ilmestyneessä Suomen historiassa on sukuni mainittu yhtenä harvoista nimellä mainituista. Mannerheimin suku taisi olla se toinen, mikäli oikein muistan.

 

Tammisen Suomen historia on sellainen Suomen historian kirja, jonka jokainen jaksaa lukea, koska yhdessä illassa sen lukee vaivatta. Se sopisi jopa ammattikoulun autonasentajalinjan oppikirjaksi. Teoksessa eivät esiinny pääroolissa suuret sotapäälliköt, kuten historian kirjoissa liian usein esiintyy, vaan maamme tapahtumat käydään läpi lyhyesti ja ytimekkäästi tavallisen ihmisen näkövinkkelistä antamalla siten elämyksellistä tietoa maamme historian merkittävistä vaiheista ja se on hyvä se.

 

Koivistoisen suku liittyy teoksessa maamme sisällissotaa käsittelevään osioon. Kirjassa on tarina, jossa pikkulikka kyselee vaarilta vapaussodasta ja vaari kertoo ainoastaan sen, ettei hänellä ollut aikaa lähteä pysyy selässä pitkin mettiä koohottaan. Oli vaari kuitenkin naapurinsa Koivistoisen kanssa sentään vienyt viljasäkkejä Vilppulaan, silloin kun siellä oli kahinat pahimmillaan.

 

”Perillä oli tuttu mies tingannut niiltä tunnussanaa. Paskanmarjat me sun tunnussanastas, se Koivistoinen oli sanonut. Paluumatkalla ojassa makasi kuollut mies. Se oli sen Koivistoisen poika. Nostetaan se sun kyytiis kun sullon pitempi reki, se Koivistoinen sanoi. Mitään muuta ei ollut puhuttu.”

 

Tammisen kirjasta saan sen käsityksen, että ihmiset ja tapahtumat perustuvat todellisuuteen, mutta Koivistoisen tarinan kytkeytyminen Länsi-Suomeen eli Vilppulaan hieman mietityttää. Suomen sotasurmat-tietokannan valossa sukuni operoi enemmänkin Karjalan rintamilla ja ehkä viljakuorman kuljetus kytkeytyy Ahvolan, Raudun tai Viipurin sotatoimiin. Ainakin Internetin sotasurmista ilmenee, että Nestor Koivistoinen, joka lienee ollut vaarini veljenpoika, ammuttiin 17-vuotiaana Raudussa.


Kommentit (0)



Kärkkäälän vanhin rakennus

Riitta Koivistoinen tiesi kertoa, että Vehmaan talon vanhin osa on 1780-luvulta. Se on mielestäni Kärkkäälän vanhin rakennus siihen asti kunnes toisin todistetaan. Epäillään, että Kakkisen Ollin mökin vanhin osa olisi 1700-luvun puolelta, mutta se voi olla vain huhupuhetta. Närhilän talon seinästä löytyy vuosi luku 1808, joten sekin on yli 200-vuotias ja on rakennettu Ruotsin vallan aikaan. Itse muistan, että kotipihallani oli lapsuudessani aitta, jonka hirrestä löytyi 1700-luvun vuosiluku, ja kuivaa hirttä se olikin, kun sillä lopuksi taloa lämmitettiin, joka nyt tuntuu pyhäinhäväistykseltä

 

Suomessa on vähän tosi vanhoja puurakennuksia. Vöyrin kirkon jonkun osan uskotaan olevan 1600-luvulta, mutta muistelen, että Heinolan Kivalterin talon, joka on 1700-luvun lopulta, uskottiin olevan yhden maamme vanhimmista. Se on sikäläinen matkailunähtävyys ja sitä voisi markkinoida samalla tavalla Suomen toiseksi vanhimpana, kuten Heinolan Rantapuiston poppelia mainostetaan Suomen toiseksi suurimmaksi puuksi ja Heinolan Sonnasen järveä Suomen toiseksi kirkasvetisimmäksi järveksi.  Uukuniemellä muuten kerrotaan olevan Suomen toiseksi korkein koivu ja Itämeren kerrotaan olevan maailman viidenneksi vaarallisin meri.

 

Maailman vanhin puurakennus on Internetin mukaan jokin japanilainen temppeli, jolle on siunaantunut ikää jo 1400 vuotta. Epäilen sen olevan bambua. Amerikan vanhin puurakennus on 1640-luvulta ja aluksi tämän hirsimökin kerrottiin olevan ruotsalaisen, mutta nyt on kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt sen suomalaisten tekemäksi ja itse uskon savolaisten kirvesmiesten olleen asialla.  

 

Pohjoismaiden vanhin hirsirakennus löytyy Norjasta, mutta se on pystyhirttä ja painii niin ollen vähän eri sarjassa suomalaisten kanssa, kuten myös sikäläiset hiihtäjät tekevät. Suomessa pystyhirsirakennetta pidetään täysin typeränä keksintönä, koska sellainen rakennus on hatara. 


Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



1-5 / 3327 Seuraava sivu >>