Blogi

Lapin lisä

Lappia käsittelevässä  tv-sarjassaan Peltsi pohdiskeli, mitä Lapin lisällä tarkoitetaan. Minä voin sen paljastaa, koska törmäsin Lapin lisä-käsitteeseen äskettäin lukemassani Kiveen hakattujen viimeisimmästä kirjasta.

 

Siinä Arto Teronen ja Jouko Vuolle selvittävät mäkihyppääjä Jouko Törmäsen liian varhain päättyneen elämän viimeisiä vaiheita ja jututtavat asiasta myös tyypillistä pikisilmäistä Lapin miestä 163-senttistä Esko Rautionahoa, joka urallaan oli muutaman kerran suurkisoissa kymmenen parhaan sakissa, joka seikka nykyään synnyttäisi suuria otsikoita.

 

Rautionaho kertoo, että hänellä on kahdeksan lasta usean eri naisen kanssa ja että epäilee yhden pojistaan jopa edustaneen  Jugoslaviaa olympiamäessä.  Itse olen sitä mieltä, että tuo on sitä Lapin lisää, mitä tyypillisimmillään. Siinä etelän veteliä vähän vedätetään.


Kommentit (0)



Kampela

Tänään söin ensimmäisen kerran tietoisesti kampelaa ja totesin kalan maukkaaksi ja ruodottomaksi. Soisin kampelan syönnin yleistyvän maassamme, mutta esteenä on sen saatavuus. Sitä esiintyy ainoastaan Porin ja Porvoon välisellä rannikolla. Pääsääntöisesti se elää vain meressä.

 

Tosin kolme poikkeusta tiedän. Ensiksikin kampelaa elää Utsjoen pohjoisosan Pulmankijärvessä. Selitys lienee siinä, että järvi on ihan lähellä Jäämerta. Toinen poikkeus sääntöön on se, että Heinolan läpi virtaavasta Kymenvirrasta Forskullan kartanon edestä on saatu kampela joskus noin sata vuotta sitten. Eräs 1930-luvulla ilmestynyt kalakirja kertoo tämän tapauksen ja pitää sitä käsittämättömänä ihmeenä, koska merestä asti se ei ole voinut nousta. Itse epäilen, että Heinolan kampela on saattanut kulkeutua paikalle mätimunana jonkun muuttolinnun nokassa. 

 

Muutama vuosi sitten myös Saimaasta saatiin kampela. Lehtitietojen mukaan sen uskottiin nousseen merestä Savoon jonkun laivan painolastiveden mukana. Wikipedian mukaan kampela on kulkeutunut laivakyydillä myös Pohjois-Amerikkaan ja Iraniin.

 

Kampela näköjään pystyy elämään myös järvivedessä, mutta todennäköisesti lisääntymiseen tarvitaan suolaista vettä, muutenhan se olisi vallannut muutkin maamme järvet. Kirjolohi on sikäli samanlainen tapaus, että sekin elää maamme järvissä, mutta ei pysty lisääntymään. Ehkä kirjolohien tapaan maamme järvissä voisi kasvattaa  myös kampelaa.

 

Luulen myös, että pääministeri Sipilän julistamaa Talvivaaran ihmettä, jolla varmaankin tarkoitetaan sitä, että osa Kainuun ja Pohjois-Savon järvistä on muuttunut suolaisiksi, voisi hyödyntää siten, että kaivoksen saastuttamiin järviin istutetaan kampelaa turvamaan maamme kotitalouksien ruokakalahuoltoa.


Kommentit (0)



Jänteiden katkaisu

Suomen rahvaan historiaa opiskellessani vahvistui näkemykseni siitä, että !808-09 käyty Suomen sota oli herrasmiesten sotaa. Sivistynyt tsaari Aleksanteri I määräsi Venäjän armeijan käyttäytymään hyvin Suomessa ja yleensä niin tapahtuikin. Suomalaiset muistelevat yhä hyvällä ensimmäistä koko Suomea hallinnutta tsaariaan.

 

Mutta kaikenlaista ikävää tapahtui Suomen sodassakin. Varkauden lähellä Ruotsin armeija tuhosi täysin venäläisten huoltokolonnan; ilmeisesti samanlainen taistelu nähtiin Raatteen tiellä 130 vuotta myöhemmin. Ruotsalaiset, jotka siis olivat sattuneesta syystä suomalaisia,  tappoivat kaikki viholliset ja valtasivat kuormaston. Myös parhaat hevoset otettiin sotasaaliiksi, mutta 400 vähän huonommalta kaakilta tyydyttiin katkaisemaan vain etujalkojen jänteet polven ylä puolelta. Ilmeisesti sellaisen hevosmäärän tappaminen sen ajan vehkeillä olisi ollut liian työlästä.

 

Ilmeisesti minutkin voisi luokitella psykopaatiksi, koska ihmisten tappamisesta lukeminen ei paljoa hätkäytä, mutta 400 hevosen jalkajänteiden katkaisu saa minut tuntemaan jopa fyysistä pahoinvointia. Ymmärrän täysin Tuntemattoman sotilaan sotamies Korpelaa, joka oli ilmeisen paha ihminen eikä hän suostunut ottamaan väsynyttä lotta Kotilaista kärrylleen vedoten siihen, ettei ennenkään ole pyhänä sontaa ajettu, mutta joka kuitenkin kauhisteli sitä, miten viattomia luontokappaleita rääkättään.

 

Korpela ei suostunut ilmahyökkäyksen aikana juoksemaan suojaan, kuten muut tekivät, vaan yritti pelastaa hevosensa, mutta koki itse siinä tilanteessa todellisen sankarikuoleman, vaikka tyhmempi lukija ei sitä heti huomaakaan.


Kommentit (0)



Musan Salama

Samaan aikaan, kun Kalpa pelasi Lappeenrannassa Saipaa vastaan, pelasi ammattilaisjalkapallojoukkue Kups Kuopio-hallissa Suomen Cupissa harrastelijajoukkue Musan Salamaa vastaan ja kuopiolaisottelujen samanaikaisuudesta huolimatta halli oli tupaten täynnä yleisöä eli reilut 1000 silmäparia.

 

Ammattilaisjoukkue oli luonnollisesti parempi ja voitti harrastelijaporukan 5 - 2. Musan harrastelijamaisuus näkyi mm. siinä, että joukkue pisti kentän pienimmän miehen maalivahdiksi. Samalla tavalla mekin, kun liikuntatunnilla pelattiin potkupalloa, määrättiin porukan pienin ja huonoin maaliin.

 

Eilen opin Suomen maantietoa sikäli, että nyt tiedän, että Musa-niminen paikkakunta on jossain Porin suunnalla. Oma valistunut arvaukseni on, että Musan Salama on entinen suojeluskuntajoukkue, kun taas valtakunnan tasolla tunnetumpi Porin Pallotoverit on sikäläisen punakaartin jatke. Tosin suuri yleisö tuntee Porin Pallotoverit paremmin nimellä FC Porin Jazz.

 

Porin Jazz voitti 90-luvulla kaksi kertaa Suomen mestaruuden ja ensimmäisen mestaruuden ratkaisseessa pelissä Mypaa vastaan paikalla oli 11193 katsojaa. Se on hirmuinen määrä, sillä Porin kokoisessa Kuopiossa jalkapallo-ottelun katsoja ennätys on 7412. Niinpä olen sitä mieltä, että Veikkausliigaa tulisi laajentaa 16 joukkueeseen, jotta myös hyvät jalkapallokaupungit Pori, Oulu, Jyväskylä ja Kotka olisivat edustettuina ylimmällä sarjatasolla.

 

Tyypillisenä työläisjalkapallojoukkueena Porin Jazz kärsi vakavista talous- ja alkoholiongelmista ja pelaa nyt kakkosdivarissa. Joukkueen historian paras pelaaja oli Jari Litmasen kaltainen pallovirtuoosi Jarno Alatensiö, josta on tehty elämänkertakirjakin. Miehestä käytettiin ironista lempinimeä Tenu, koska uransa alkupuolella hän oli joukkueen ainut raitis. Sittemmin mies ilmeisesti kyllästyi pilkankohteena olemiseen ja menehtyi alkoholismiin hyvin nuorena.


Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



1-5 / 3609 Seuraava sivu >>