Blogi

Kupsii. Kupsii, Kupsii

Öylönnä uskoakseni jalkapallosta kiinnostunut käki kiljui Kärkkäälässä Kupsii, Kupsii, Kupsii. Eikä se turhaan Kuopion Palloseuraa kannustanut, koska joukkue voitti Rovaniemen Palloseuran vieraissa ansaitusti 0-1 ja todisti näin olevansa Veikkausliigan palloseuroista paras. Veikkausliigassahan pelaa kolme palloseuraa, eli Kuopion, Rovaniemen ja Vaasan Palloseurat.

 

Lähellä on myöskin se tilanne, että Kups olisi ainakin tilapäisesti koko Suomen paras jalkapalloseura. Sarjaa johtava Hjk tosin on vielä kaksi pistettä edellä, mutta kuopiolaisilla on ottelu vähemmän pelattuna. Välillä mielessäni on jopa häivähdyksen omaisesti käynyt, että vaikka olen jo vanha mies, niin saattaa hyvinkin olla, että näen vielä tässä elämässä Kupsin Suomen mestarina.

 

Edellisessä kotipelissä Kups kohtasi Sjk:n, joka pelasi suomalaisittain erinomaista jalkapalloa ja osoitti olevansa tälläkin kaudella vahva mestarisuosikki.  Vaikka vieraat olivat selvästi parempia, päättyi peli tasatulokseen 1-1. Se ei ole oikeudenmukainen lopputulos, sillä jos pelin olisi tuominnut joku toinen erotuomari, Kups olisi voittanut 3-1.

 

Kotijoukkueelta vietiin tällä kertaa kaksi selvää rangaistuspotkua. Ensiksi seinäjokelaisilla oli selvä käsivirhe ensimmäisellä puoliajalla kulmapotkutilanteessa ja toisella puoliajalla Kupsin kärkimies Salami kaadettiin, kun hän pujotteli vastustajien puolustuksen läpi ja oli laukomassa pallon maaliin. Ilmeisesti Salamin uskottavuus on mennyt tuomarien silmissä, koska hän on liigan paras kaatuja.

 

Pelin loppupuolella äkämystynyt kotiyleisö alkoi huudella alatyylisiä pilkkahuutoja Silmäpuoli-Kalleksi nimeämälleen  oikeudenjakajalle, joka oli kyllä etunimeltään Kalle, mutta hän ei kuitenkaan ollut silmäpuoli. Silmäpuoli-Kalle on muuten lainaus Junnu Vainion reipashenkisestä vapaapalokunta-aiheisesta-laulusta, jossa sanotaan, että "vain Silmäpuoli-Kalle jää yksin  asemalle, yölähdössä, kun sotkeutuu hän vaatteisiin, vaan rattailla on jo toiset, nuo brankkarit aikamoiset, on joukko se, että heittää se vettä, vaikka helvettiin."


Kommentit (0)



Bristol Blenheim

Internetistä löytyy pommikoneen ohjaaja Pentti Tuiskun muistelu eilen mainitusta Uukuniemen Kummun kylän pakkolaskusta. Tuisku uskoo, että mikäli koneen mittaristo olisi toiminut eikä se olisi sen vuoksi eksynyt, Blenheim olisi saattanut selvitä kotikentälleen, jolle oli vain 15 minuutin lentomatka.

 

Tuiskun muistelun tässä vaiheessa luulin, että nyt oli vaimoni Liisa-tädin kadonneen lentäjän mysteeri ratkeamassa. Liisa nimittäin oli suurhyökkäyksen aikaan jututtanut tiellä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentän lähellä komeaan lentäjään, jonka oli seuraavana päivänä lähdettävä vaaralliselle lennolle kannaksen suuntaan, mutta hän oli vakuuttanut tulevansa varmasti Liisaa vielä tapaamaan, jos vain hengissä selviää. Lentäjä ei koskaan palannut, kuten komeilla lentäjillä on tapana.

 

Mutta ei ollut Tuiskun koneen mukana Liisa-tädin kaipaamaa komeaa lentäjää. Blenheimit nimittäin operoivat Värtsilän kentältä, jonne Uukuniemeltä on ehkä noin 70 kilometriä.  Uukuniemen kenttää käyttivät Saksasta saadut Dornierit, joilla Liisa-tädin komea lentäjäkin todennäköisesti lensi viimeisen lentonsa.

 

Joskus yritin alan kirjallisuudesta selvittää suurhyökkäyksen aikana kaatuneet lentäjät, jolla tavalla ehkä olisi selvinnyt Liisankin komean lentäjän henkilöllisyys, mutta kesällä -44 suomalaislentäjiä kuoli niin paljon, että etsimääni tapausta ei löytynyt. Suomalaisten 97 Bristol Blenheim-koneistakin tuhoutui puolet. Nämä Suomessa rakennetut pommarit olivat vielä Talvisodan aikaan niin nopeita, että ne pärjäsivät hävittäjille, mutta Jatkosodan lopulle ne olivat jo liian hitaita surmanloukkuja.

 

Pentti Tuiskun muistelmat Uukuniemen pakkolaskusta löytyvät tästä linkistä

http://www.uukuniemi.info/historia/pakkolasku_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/

_uukuniemelle_66_vuotta_sitten_749/ . 


Kommentit (0)



Ilmailua ja kulttuuria Uukuniemellä

Uukuniemen Kummun kylällä on kilometrin päässä päätieltä pellonreunassa BL-142:lle pystytetty muistomerkki. BL-142 oli suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone, joka teki 12.6.1944 pakkolaskun saatuaan it-tykin kranaatin osuman ohjaamoonsa Karjalan kannaksen yläpuolella. Muistomerkki paljastettiin kesällä 2010 ja koneen ohjaaja Pentti Tuisku oli tapahtumassa läsnä, vaikka ikää hänellä silloin oli 88 vuotta.

 

Miehistö olisi voinut pelastautua koneesta hyppäämällä, mutta pahasti haavoittunut ohjaaja Pentti Tuisku päätti yrittää pakkolaskua, koska koneen tähystäjän Göran Ödnerin laskuvarjon oli kranaatin räjähdys paiskannut ulos koneesta.  Koneen pakkolasku savipellolle oli sikäli onnekas, että kone olisi muuten murskautunut pellon reunassa olleisiin puihin, mutta sattuman oikusta Blenheimin siipi osui viime hetkellä isoon kiveen joka pyöräytti koneen nokan takaisin tulosuuntaan.

 

Konekivääriampuja-sähköttäjä Sven Rosendahl kykeni laskun jälkeen hakemaan vielä apujoukkoja paikalle, mutta Tuisku ja Ödner loukkaantuivat pahoin; Ödner niin pahoin, että hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan reidestä. Sodan jälkeen hänestä tuli arvostettu muusikko, jonka esittämä Kun yö saapuu Pariisiin löytyy netistä. Ödner on sanoittanut Suomen ensimmäisen rock-iskelmän Tunnista toiseen, joka tunnetaan maailmalla paremmin Bill Haleyn esittämänä nimellä Roack Around the Clock.

 

Myös Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm. Pave Maijasen ja Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Nykyään Maijanen asuu Uukuniemen naapurissa Kesälahdella ja Paakkunainen Uukuniemen kirkonkylässä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana kaatuessaan nakkikioskilla. Alkoholilla oli osuutta asiassa.

Lopuksi kuuntelemme Göran Ödnerin esittämänä, miten yö saapuu Pariisiin. 

https://www.youtube.com/watch?v=QTABJ-o2aOc 


Kommentit (0)



Herrojen vaativa harrastus

Minä, tavallinen jätkäpoika, tunnen itseni nyt pikkuisen herraksi, koska olen alkanut harrastamaan keilailua. Kävin nimittäin viraston liikuntailtapäivänä elämäni ensimmäisen kerran keilahallilla ja pidin keilamöykkyä ensimmäisen kerran isoissa työmiehen kourissani. Mainittakoon, että jostain syystä Kärkkäälän maamiesseurantalolle ei keilarataa rakennettu, kun taloa talkoilla rakennettiin.

 

Keilailu osoittautui herrojen vaativaksi harrastukseksi. Nimittäin keilaradan sarat ovat hyvin kapeat ja niitä reunustavat ojat ovat kohtuuttoman syvät. Minun oli vaikea saada keilamöykkyä pysymään sille tarkoitetulla kapealla saralla. Jonkin verran osumistani helpotti, kun aloin heittää keilamöykkyä mahdollisimman pitkälle ilmassa, jolloin pelkkä putoamisen aiheuttama täräyskin vavisutti radan päässä pystyssä olevia pulikoita.

 

Kokeilin myös sitä, että olin selin heittosuuntaan heitän keilamöykyn jalkojeni välistä ja se tyyli saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, kunhan sitä alan tosissani treenaamaan. Muutkin keilailua harrastavat herrat voivat luvallani kokeilla kuvan esittämää uutta tyyliä.  Tuolla kahden käden tyylillä ei heittokäsi kipeydy samalla tavalla kuin perinteisellä herrojen tyylillä. Oma olkapää kipeytyi perinteisellä herratyylillä heittäessäni niin, ettei tässä ropsimehtään kykene pitkään aikaan.


Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



1-5 / 3368 Seuraava sivu >>