Blogi

Katumus- eli Syntikumpu

Vielä on ainakin yksi tarina Petsamon reissusta kertomatta. Nimittäin tarkoitukseni olla, etsiä Ala-luostarin alueelta geologisen muodostelman, jota ennen kutsuttiin Katumus- tai Syntikummuksi.

 

Tämän geologisen muodostelman syntyhistoria on sellainen, että muinoin luostariin saapui nuoria ja komea munkki, joka ei ainakaan täysin kyennyt kuolettamaan lihanhimoaan, vaan hipsi kerran salaa yöjalkaan Norjan puolelle, joka onkin ihan siinä lähellä. Munkille sopimaton käytös paljastui, kun norjalaistyttö rakastui palavasti tähän munkkiin ja saapui kerran luostariin muuttaakseen rakkaan munkkinsa keljaan, jota ei jostain syystä pidetty sopivana asiana.

 

Nuorta munkkia uhaksi häätö luostarista, mutta sitten se armahdettiin työpalveluksi. Irstailijan tehtäväksi määrättiin kantaa säkillä maata ja kiviä sopivaksi katsottuun paikkaan. Ja koska munkki oli iso ja riski ja koska hän eli 90-vuotiaaksi, ennen kuin kuoli multasäkkinsä alle, syntyi Ala-luostarin pihalle hänen syntinsä muistoksi iso mäki. 

 

Arto Paasilinnan erään tarinan mukaan saksalaiset rakensivat mäelle ilmatorjunta-aseman ja että sodan jälkeen venäläiset olisivat sen räjäyttäneet. Itse en suureen pamaukseen usko, koska eiväthän venäläisetkään niin tyhmiä ole, että alkaisivat tuhlaamaan kallista trotyyliä moisen geologisen muodostelman tuhoamiseen. Jonkin epäilyttävän kumpareen minä luostarin liepeiltä löysin ja sen päälle oli rakennettu jokin mökki. Ainakin minulle tuo mäki saa olla kuuluisa Katumus- eli Syntikumpu, joka Päätalokin laajahkossa tuotannossaan mainitsee.


Kommentit (0)



Sortavalan ulkomuseo

Olen hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että jonkun olisi tehtävä jotakin Sortavalan säilyttämiseksi ulkomuseona. Kun kävin kaupungissa ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, oli sen keskusta hyvin paljon samanlainen kuin vuonna 1939. Vanhat suomalaiset kivitalot olivat kestäneet ihan vatupassissa 70 vuotta neuvostovaltaa, koska ennen meilläkin osattiin rakentaa hyvin. Sortavalan keskustasta löysin vain yhden uuden kerrostalon ja sekin sopi kiitettävästi perinteiseen tyyliin.

 

Köyhyys oli suojellut Sortavalan vuosikymmeniksi. Kun vuosi sitten vierailin pikaisesti siellä, oli keskustaan jo kohonnut yksi tyyliin sopimaton liikuntahalli, joka muistutti Kuopion torimiljöön pilanneita autolautan kaltaisia rakennuksia. Pelkään, että Venäjän vaurastumisen myötä autolautat tulevat Sortavalassa lisääntymään, ellei suojelutoimiin ryhdytä.

 

Arvo Tuominen paljastaa uusimmassa kirjassaan, että Sortavala oli Suomen vallan aikaan hyvin sinivalkoinen kaupunki. Kokoomuksen kannatus oli siellä ennätysmäistä. Puolue sai viimeisissä suomalaisissa vaaleissa 54 % annetuista äänistä. Muitakin tilastotietoja Tuomisella on antaa. Nimittäin kuppatautitartuntoja Sortavalassa oli neljä kertaa enemmän kuin Viipurin läänissä keskimäärin. En ole varma liittyvätkö Kokoomuksen ennätysmäinen kannatus ja kuppataudin ennätysmäinen yleisyys jotenkin toisiinsa.

 

Kuopio oli aika paljon Sortavalan kaltainen kaupunki ja ehkä siitä johtuen monet sortavalalaiset evakot sijoitettiin Kuopioon. Tosin sikäli Kuopio oli erilainen kaupunki, että ennen sotia IKL oli kaupungin suurin puolue. Sodan jälkeen suurimmaksi puolueeksi nousi SKDL ja tavallaan se on yhteinen piirre Sortavalan kanssa, koska sodan jälkeen kommunistit olivat myös Sortavalan johtava poliittinen voima. 


Kommentit (0)



Rauno Sappinen

Vaikka elämä onkin vain pieni osa jalkapalloa, en malta olla kertomatta eilisestä tärkeästä Suomen ja Viron maaottelusta, jonka Suomi ansaitusti voitti ja vankisti asemaansa yhtenä maailman johtavista jalkapallomaista. Nyt en edes muista, koska maajoukkueemme olisi hävinnyt jollekulle.

 

Mielenkiintoisin piirre eilisessä pelissä oli, että kentän keskeinen vaikuttajayksilö oli Rauno Sappinen. Maalivahti Lukas Hradesky sai venyä parhaimpaansa, ettei kärkimies Sappinen päässyt panemaan verkkoa tötterölle, kuten jalkapallokielellä asia ilmaistaan. Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, että Rauno Sappinen oli Viron kärkimies ja Lukas Hradesky oli Suomen maalivahti.

 

Epäilen sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys voi synnyttää, että Sappis-Rane on Inkerin poikia. Piskuinen Inkerin kansa on kasvattanut monia hyviä jalkapalloilijoita. Suomen jalkapallomaajoukkueessakin on esimerkiksi pelannut Boris Rotenberg, jonka suku lienee yksi maailman rikkaimmista. Suomen maajoukkueen johdon kannattaisi muistaa, että Rotenbergeiltä saattaisi löytyä apua jalkapalloliiton krooniseen rahapulaan.

 

Tietääkseni ainakin pari kautta sitten Veikkausliigan maalikuningas  Ropsin Aleksandr Kokko ja aikoinaan KTP:ssä pelannut Valeri Minkenen ovat inkeriläistaustaisia. Nykyään Maarianhaminan ifk:ssa pelaava Aleksei Kangaskolkka on syntynyt Viipurissa, ja täyttä varmuutta hänen inkeriläisjuuristaan minulla ei ole, mutta ihan hyvin niitä voi olla tai sitten olla olematta.   


Kommentit (0)



Putin ei olekaan Uukuniemen Pulkkisia


Ja taas olen kirjoittanut ropakantaa. Arvo Tuomisen uusimmassa kirjassa Karjala - koko tarina kumotaan esittämäni olettama, että Venäjän historian keskeinen vaikuttajahenkilö ja nykymaailman mahtavin mies presidentti Putin ei olekaan Uukuniemen Pulkkisia, kuten Savon Sanomien jutusta joskus ilmeisen erheellisesti päättelin. Putin onkin taustaltaan Aunuksen karjalaisia, jonka esi-isät lähtivät aikoinaan elintaso- ja veropakolaisiksi Tveriin.

 

Sikäli Aunus liittyy Uukuniemeen, että tietääkseni Uukuniemellä puhuttiin aunuksen murretta 1640 -luvulle asti, jonka jälkeen siellä alettiin viäntee selevee savvoo. Silloinhan alkuperäiset vauraat karjalaistalolliset muuttivat muualle kyllästyttyään Ruotsin kohtuuttomaan veroasteeseen sekä kivisiin peltoihinsa ja tilalle tuli sitkaita savolaisia pieneläjiä.

 

Moni uukuniemeläinen tosin muutti Tveriin Aunuksen kautta ja voi olla, että Putinitkin nousivat alkuperäisten uukuniemeläisten evakkoveneisiin.  En keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö niin olisi voinut tapahtua. Kielikin oli matkalaisilla yhteinen, sillä veneissä pagistiin liivin kielellä, jota voi myös pitää Suomen murteena.

 

Viimeisimmässä Suomen historian -kirjassa kerrotaan, että tverinkarjalaisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset, sillä koottiinhan esimerkiksi Talvisodassa Summasta läpi tullut divisioona Tveristä. Tuominen tietää kertoa, että tverinkarjalaisia kaatui heidän Suuressa isänmaallisessa sodassaan 20.000 eli noin 10 % koko kansasta. Se on suhteessa lähes neljä kertaa enemmän kuin suomalaisten tappiot. Harva oli se tverinkarjalainen mies, joka palasi hengissä rintamalta.

 

Arvo Tuomisen kirja on hieno ja näyttävä. Painoasuun on panostettu ja niinpä kirja olisi erinomainen koriste kirjahyllyssä, takanreunalla tai uuninpankolla; pystyssäkin se pysyy ilman tukea, kuten kuva todistaa. Ja sitä paitsi kirja on oikeasti hauskasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen historiankirja, jollaisia viralliset historiankirjat eivät yleensä ole.   


Kommentit (0)



Kvanttien tanssi

Olen syvästi huolestunut maamme sivistyksen tilasta. Joukkotiedotusvälineistä saa sen kuvan, että maassamme vallitsee proletariaatin diktatuuri ja mikä pahinta, älyllisen proletariaatin diktatuuri. Mutta minulla on unelma asiantilan korjaamiseksi. Keskiviikkoiltaisin parhaaseen katseluaikaan pitäisi tv:ssä alkaa näyttämään suorana lähetyksenä Kuopion filosofiakerhon kokouksia, joita järjestetään kirjastokahvilassa.

 

Eilenkin tupa oli ihan täynnä, kun Turun Yliopiston filosofianprofessori Koistis-Olli oli puhumassa dualismista. Tilaisuuden aikana ilmaan heitettiin kärkevä ajatus, että kaikki onkin vain kvanttien tanssia, mutta silloin eräs vanha herrasmies pyysi puheenvuoron ja heti sen myös sai ja vakuutti, että ainakin hän on tässä huoneessa dualisti, joka tarkoittaa sitä, että on olemassa aine ja henki ja on sitä mieltä, että esimerkiksi moraali on muutakin kuin kvanttien tanssia.

 

Väite synnytti joukossa suurta kohinaa. Itse ajattelin kuitenkin salaa mielessäni, että jos kvantit eivät harrastaisi tanssiaan, ei moraaliakaan olisi. Tätä en kuitenkaan ääneen sanonut, mutta sen sijaan tuomitsin voimallisin sanakääntein jaon aineeseen ja henkeen, koska mielestäni lisäksi maailmankaikkeudessa on antimateriaa, jota en ole kuitenkaan koskaan tavannut. Professorikin katsoi minua hyvin mietteliään oloisena.

 

Tilaisuuden aikana kävi mielessäni, että vaikka ennen jouduinkin vähän teeskentelemään epäkäytännöllisyyttäni ja vaikka luulin jo saavuttaneen asiassa täydellisyyden, niin jos nyt salista palaisi lamppu, saattaisin silti olla läsnäolijoista ainut, joka pystyisi sen vaihtamaan. Olen nimittäin onnistunut vaihtamaan lampun kerran aikaisemminkin.

 

 


Kommentit (0)



1-5 / 3872 Seuraava sivu >>