Blogi

Ympyräsuinen


Herrojen herkkuna pidetty ympyräsuisiin lukeutuva nahkiainen, joka elää tietääkseni ruumiita syömällä, elää meressä ja nousee vain silloin tällöin harvakseltaan jokiin kutemaan. Mutta poikkeuksiakin on, ja minulle on kerrottu, että tuossa ihan lähellä virtaavassa ojassa, jota kutsun Hapelähteen ojaksi, koska se virtaa kaunehimmilla kaarisilloilla varustetun Hapelähteen puiston läpi, olisi nähty nahkiaisen toukkia. Ne tuskin ovat sinne tyhjästä ilmestyneet, vaan kyllä ainakin minun varman mielipiteeni mukaan toukkien ilmestymiseen tähän ojaan tarvitaan myös aikuisia nahkiaisia.

 

Niinpä aina ruokapaikkaani ojan vartta kävellessäni tarkkailen, näkyisikö matalassa ja ainakin välillä sangen kirkasvetisessä ojassa nahkiaisia, mutta enpä ole nähnyt. Mutta tänä kesänä olen havainnut kymmenisen senttiä syvässä vedessä ahvenia, joka minusta osoittaa luonnon ihmeellisyyden, sillä vaikea uskoa, että ne olisivat ojaan nousseet Kallavedestä, sillä ojassa on esteinä keinotekoisia koskia ja välillä se kulkee pitkiä matkoja tunneleissa maan alla.

 

Ahvenia on sekä pieniä ja sitten vielä paljon pienempiä eli ilmeisesti tämän kesäisiä pikkuahvenien poikasia. Oma teoriani on, että kalat ovat ilmaantuneet vähävetiseen ojaan sorsien nokissa. Sorsia ojassa kahlailee runsaslukuisesti ja ehkä ahvenenkutua on kulkeutunut niiden nokissa ojan yläjuoksulle. Ihmeellinen on luonto.


Kommentit (0)



Kuukaupin pamaus

 Lähde SA-kuva

Lasse Lehtinen ja Seppo Hovi rupattelivat toissa iltana tv:ssä sota-ajan kulttuuri- ja viihdehistoriasta ja kertoivat senkin, miten Säkkijärven polkka pelasti Viipurin kaupungin suurtuholta. Kun suomalaiset valtasivat kaupungin 29.8.1941, alkoi siellä tapahtua merkillisiä räjähdyksiä, joita epäiltiin aluksi aikapommeiksi, mutta sitten keksittiin, että kyseessä olivat radiomiinat ja niiden häiritsemiseksi radiossa soitettiin Säkkijärven polkkaa kolmisen kuukautta. Ohjelmassa kunnia Viipurin pelastamisesta annettiin Säkkijärven polkalle, mutta se kulttuurihistoriallisesti arvokas tieto jäi kertomatta, että kyllä välillä radiossa soitettiin miinojen häiritsemiseksi Saariston Sirkkaakin.

 

Jo ennen Viipurin pamauksia pamahti Antreassa Kuukaupin sillalla radiomiina, joka surmasi peräti neljä suomalaisupseeria. Tunnetuin räjähdyksen uhreista oli Helsingin Yliopiston hallinto-oikeuden professori reservin majuri Tapio Tarjanne, joka oli toiminut mm. Urho Kekkosen väitöstilaisuuden vastaväittelijänä. Muut kuolleet olivat insinöörikapteeni Eino Karttunen, poliistarkastaja reservin luutnantti Toivo Kemppinen ja sotilasvirkamies Hugo Tolonen, joka siviilissä toimi tiemestarina.

 

Kuukaupin tuhoisa radiomiina oli kätketty sillan toiseen maapenkkaan ja niinpä suomalaiset suorittivat kaivauksia myös sillan toisen pään maapenkassa, vaikka sinne oli tutkimusten estämismielessä näyttävästi ulostettukin ja sieltä löytyi 600 kilon trotyylilataus, jonka radiokoneisto ei ollut toiminutkaan. Miinan purki silloinen pioneeriluutnantti Lauri Sutela, josta sittemmin tuli kenraali ja puolustusvoimain komentaja.

 

Asiantuntijat selvittivät, että radiomiinan toimintaa pystyi häiritsemään sopivilla musiikkiesityksillä ja sen jälkeen Säkkijärven polkkaa ja Saariston Sirkkaa soitettiin niin kauan, että uskottiin miinojen paristojen kuluneen loppuun. Viipurissa kuitenkin räjähti 17 latausta, mutta esimerkiksi vieläkin pystyssä oleva Viipurin vesitornin 27 miinaa jäi räjähtämättä. Yhteensä Viipurista löytyi trotyylipanoksia 4325 kiloa, joten pahaa jälkeä ne olisivat räjähtäessään tehneet kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kaupungissa. 

 

Itse kävelin muutama vuosi sitten jo käytöstä poistetulla Kuukaupin sillalla ja jo silloin se oli sen verran huonossa kunnossa, että epäilen sen tulevaisuudessa vielä vaativan lisää kuolonuhreja.


Kommentit (0)



Voi itku

Varsinkin yleisurheilu tarjoaa järkyttävän suuria tunne-elämyksiä. Tänään minua ilahdutti se, että tv-selostaja pillahti onnesta itkuun, kun Suomen tyttö pääsi juoksukilpailuissa melkein loppukilpailuun. Sinne hän olisi selvinnyt, mikäli olisi sijoittunut välierässä pari sijaa paremmin. On hyvä, että tunneköyhänä pidetty suomalainenkin mies osaa itkeä.

 

Tapaus palautti mieleeni ensimmäiset kristallin kirkkaasti muistamani yleisurheilun arvokisat, joita radiosta kuuntelin Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen selostamina. Kyseessä olivat Budabestin yleisurheilun EM-kilpailut, jotka menivät Suomelta, isiemme maalta, vallan poskelleen. Yhtään mitalia ei tullut. Jostain syystä maamme valmennustietous ei silloin ollut ajan tasalla. Budabestin aiheuttaman kriisin jälkeen Suomessakin alettiin noudattaa samoja menetelmiä kuin muualla, ja niinpä muutama vuosi myöhemmin Suomi voitti Neuvostoliiton, jota pidettiin maailman johtavana urheiluvaltana, maaottelussa Sotshissa ja maaottelun jälkeen uusien valmennusmenetelmien lisäämällä tarmolla urheilijamme jaksoivat vielä hajottaa sikäläisen hotellinkin.

 

Budabestin kisojen viimeinen laji, josta odotettiin kipeästi kaivattua mitalia, oli keihäänheitto. Kun olympiavoittaja Nevalakin epäonnistui viimeisessä suorituksessaan ja jäi neljänneksi, pillahti Tiilikais-Pekka itkuun ja alkoi muistelemaan muita kansamme kärsimyksiä, varsinkin Talvisotaa, vaikka minusta siitä tapauksesta oli kulunut jo ikuisuus, kuten olikin, eli jo 26 vuotta. Muuten Estonian uppoamisesta on nyt kulunut saman verran ja tuntuu, että se tapahtui eilen.

 

Iltasanomat kertoi kisojen jälkeen, että syy keihäsmiesten epäonnistumiseen oli, että Kinnunen ja Nevala oli nähty kilpailua edeltävänä iltana yökerhossa. Maineensa menettäneet keihäshirmut eivät purematta nielleet valeuutista ja kun he samana syksynä törmäsivät Olympiastadionin pukuhuoneen käytävällä kyseisen jutun kirjoittaneeseen toimittajaan, vaativat he uutiseen oikaisua Pauli Nevalan muistelmien mukaan niin, että Jorma Kinnunen, joka ei ole kovin pitkä mies, nosti kiukuspäissään toimittajan kravatista ilmaan. 

 

Ainakin sillä kertaa hillitymmin käyttäytynyt Nevala yritti rauhoitella tilannetta ja pyysi, että Kinnunen olisi laskenut miehen alas, mutta Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelijän alaslaskemiseen, koska yökerhojen avautumiseen oli vielä aikaa. Keihäshirmujen oikaisupyynnön johdosta, Ilta-Sanomat myönsi kirjoittaneensa perättömiä, tosin päällekarkauksen kohteeksi joutunut toimittaja kertoi olleensa oikaisuun pakotettu.

 

Tosin toinenkin versio tapauksen kulusta on olemassa. Sen mukaan keihäskaksikko olisi nostanut toimittajan roikkumaan pikkutakistaan pukuhuoneen naulakkoon ja kun tämä varttitunnin roikkumisen jälkeen oli luvannut oikaista perättömät uutisen, olisi hänet autettu alas.

 

 

Mielestäni jonkun itsensä pöhköksi lukeneen urheiluhistorian dosentin olisi selvitettävä tapahtumien todellinen kulku.

 


Kommentit (0)



Ja taas olin väärässä


Ja taas olin väärässä. Melkoisena urheilun erikoisasiantuntijana pidin urheilukielellä sanottuna selviönä, että Kupskin häviää Pultavan taistelun, kuten hakkapeliitoillemme kävi kolmisen sataa vuotta sitten. Mutta niin ei käynytkään, ja harmi, etten nähnyt peliä. Yleensä kansainväliset ottelut pystyy katsomaan netin ilmeisten laittomien yhteyksien kautta, mutta eilen se ei  minulta onnistunut, vaan jouduin turvautumaan twitteriin ja teksti-tv:on, mutta hirmuisen jännää se oli silti.

 

Tosin välillä ihmettelin, mitä järkeä siinä on, kun jännitän hirmuisesti sitä, miten upporikkaan savolaisen pankkiirin palkkaamat Kupsin muukalaislegioonalaiset pärjäävät jonkin ukrainalaisen oligarkin palkkaamille Pultavan muukalaislegioonalaisille. Epäilen tosin, että eilen tilanne oli se, että kuopiolaisten muukalaislegioonalaiset olivat isompipalkkaisia, koska Ukraina on käsittämättömän köyhä maa. Bkt/asukas on yli kymmenen kertaa pienempi kuin Suomessa. Ukrainalainen mansikanpoimija tienaa Suonenjoen mansikkapelloilla kuukaudessa saman verran kuin kotimaassaan vuodessa. Venäjänkin bkt on nelinkertainen Ukrainaan verrattuna, joten ihan väärässä ei ollut se itäukrainalainen mummo, joka tv-uutisissa ihasteli Venäjän suuruutta ja rikkautta.

 

Jos hyvin käy, niin ensi torstaina Kups saa pelata poikkeusluvalla Keskuskentällä Kazakstanista tulevaa Astanasia vastaan, jonka pelaajien markkina-arvo internetin mukaan on 12 miljoonaa euroa, kun taas köyhien kuopiolaisten arvo on vain neljä miljoonaa. Suomalaisten bkt/asukas on kuitenkin kolminkertainen kazakstanilaisiin verrattuna, joten vierasjoukkueen pelaajia voi ihmetyttää ja selkäkeikkanaurattaa Keskuskentän kansainvälisen Tv-tornin arkkitehtuuri, joka ei viesti kuopiolaisten hyvinvoinnista.


Kommentit (0)



Tulihan se

Ja taas olen ollut väärässä, kun olen vähätellyt Suomen, isiemme maan, menestymismahdollisuuksia Tokiossa. Matti Mattsson ui upeasti pronssia etuperinuinnissa eikä urheileva maailma päästele enää selkäkeikkanauruja maamme urheilumenestykselle. Nyt vaikuttaa jopa vahvasti siltä, että Suomen uimareiden kunnonajoitus on osunut nappiin ja voi olla, että lisää uintimitaleja on meille tulossa.

 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että vain neljännesvuosisata sitten Suomi oli yhdessä Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen kanssa maailman johtavia uintikansoja eikä asiaa selittänyt silloin maamme 160.000 järveä, vaan selityksenä oli valmentaja Kari Ormo. Hän nosti maamme uimarit maailman huipulle ja epäilen, vaikka en uinnista mitään ymmärräkään, että Jani Sievinen ja Antti Kasvio olisivat vieläkin silloisilla ajoillaan mitalikamppailussa mukana.

 

Siten syistä, joita voin vain arvailla, valmentaja Ormo sai potkut ja Suomen uimarit putosivat suurkisoissa sijoille ynnä muut. Ehkäpä Ormon valmennusopit on taas otettu käyttöön, ja mielenkiinnolla odotan Ari-Pekka Liukkosen esityksiä. Mieshän alkaa olla jo veteraani-iässä ja mukana viimeisissä kisoissaan ja hänellä on paljon pelissä. Jos Liukkonen menestyy, niin urheilukielellä on selviö, että hän voi uintiuransa jälkeen siirtyä kansanedustajaksi. Ja jos kultaa tulee, Liukkonen on vahvoilla Sauli Niinistön seuraajaksi.

 

Uintiurheilussa on kiitettävästi erilaisia lähtöjä, kuten erilaisia etu- ja takaperinuinteja, mutta tasapuolisuuden nimissä olympialaisiin pitäisi saada mukaan vielä koira-, kissa-, kylki- ja käsipohja uintimuodot. En malta olla mainitsematta, että Suonenjoen Rieponlahden suojeluskunnan uinimestaruuskilpailussa ennen järjestön kieltämistä mestaruuden voitti muudan uintitaidoton suojeluskuntalainen. Käsipohjaa hän ei tosin uinut, vaan hän vauhditti menoaan potkimalla jaloillaan vauhtia pohjasta käsin.


Kommentit (0)



1-5 / 4888 Seuraava sivu >>