Blogi

Karavaanari on kaikkien kaveri


Olen ihmetellyt sitä, että vaikka olen Venäjän Karjalassa liikkunut sikäläisillä teillä tuhansia kilometrejä, en ole nähnyt niiden varsilla yhtään kappaletta eläinten raatoja  enkä myöskään hirviä, karhuja tai susia, joita pitäisi seudulla olla vaivaksi asti. Sellaisen ihmeellisen luontohavainnon tosin olen tehnyt, että kerran korppi jäi Moilasen matkojen bussin ruhjomaksi. Suomessa varislinnut osaavat visusti liikennesäännöt, mutta Venäjän korppi oli jotenkin tyhmän puoleinen ja suomalaisauton nopeus pääsi sen yllättämään.

 

Itse luulen, että eläinystäviemme maallisten jäännösten puuttumisen selittää se, että Karjalassa on suuret erämaat eikä metsän eläinten tarvitse tulla liikenteen sekaan hortoilemaan. Toisen selitys voi olla se, että sikäläinen paikallinen väestö syö nälkäänsä metsänriistan ja varmuuden vuoksi ampuu metsänpedot tavattaessa.

 

Ainuttakaan asuntovaunua en ole myöskään bongannut ennen tämänsyksyistä matkaani. Karavaanareita ei suuressa itäisessä naapurissa näytä liiemmälti  olevan. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Muurmanskissa onnistuin kuvaamaan Venäjän ensimmäisen asuntovaunun.

 

Se on siis ropakantaa, paskapuhetta ja selvää neuvostovastaisuutta, jos väitetään, ettei neuvoatoteollisuus onnistunut asuntovaunua kehittämään. Erityisesti minua viehättää tuon vaunun kamiinalämmitysmahdollisuus. Se on luotettava vaihtoehto. Vähän väliä saa kuulla, miten länsivaunujen monimutkaiset kaasulämmitysjärjestelmät reistaavat. Tuo kamiina toimii aina, kun vain muistaa nuohoojaa vaivata ja huolehtii klapien saatavuudesta.

 

 

 

 


Kommentit (0)



Valkeameri


Tuo kuva selittää, miksi karjalaiset kutsuvat Vienanmerta Valkeaksimereksi. Näkymä Kantalahden kaupungin vieressä olevalta vaaralta on vaikuttava. Salaa mielessäni toivoin näkeväni maitovalaiden kisailevan merellä, mutta sitä onnea minulle ei suotu.

 

Minulle ei suotu myöskään sitä onnea, että olisin nähnyt kivikautisia jatulintarhoja. Samaan aikaan, kun vauraassa maailman metropolissa Egyptissä kansa pystytti pyramideja työllisyystöinä, tyydyttiin köyhässä Vienan Karjalassa samaan aikaan rakentamaan eräänlaisia kivillä reunustettuja spiraaleja, joita kutsutaan jatulintarhoiksi. Niiden käyttötarkoituksen olisin halunnut selvittää.

 

Wikipedian mukaan jatulintarhoja on saatettu rakentaa monesta syystä. Merimiehet ja kalastajat ovat ehkä rakentaneet niitä ajankulukseen tai tuomaan suotuisia ilmoja. Jatulintarhojen on myös arveltu liittyneen hedelmällisyysriitteihin tai kertoneen alueen omistuksesta. Jatulintarhoja on myös käytetty erilaisissa leikeissä: esimerkiksi Suomen ruotsinkielisillä alueilla on kerrottu leikityn leikkiä, jossa kylän nuoret miehet ovat yrittäneet saada labyrintin keskellä seisseen neidon ulos jatulintarhasta.

 

Suomenkielinen nimitys ”jatulintarha” on peräisin Kemin seudulta. Jatuli tarkoittaa jättiläistä, joiden uskottiin asuneen pohjoisessa ennen saamelaisten tuloa. Kansanperinteessä jatulintarhoja on kutsuttu monella muullakin nimellä, kuten Laiskan-Jaakon rinki, Pietarin leikki ja Jerusalem

 


Kommentit (1)



Silvo Sokan muistoajo ja siihen liittyvät muut viralliset juhlallisuudet

Ikiaikainen unelmani näyttää toteutuvan, mikäli on yhtään uskominen Facebookin Suonenjoella tapahtuu -keskusteluryhmää ja miksi ei olisi. Avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka näyttää saavan vihdoinkin sen huomion uroteolleen, joka sille eittämättä kuuluukin. Laajat eri alojen kansalaispiirit ovat järjestämässä miehen kunniaksi erityisen muistoajon Kuopiosta Suonenjoelle, jossa Sokan sankaritekoa kunnioitetaan virallisin menoin, joihin kuuluu mm. muistolaatan paljastaminen.

 

Tässä yhteydessä haluan vielä esittää toiveen siitä, että joskus sopivassa tilaisuudessa, vaikkapa tapauksen 100 -vuotisjuhlassa, olisi syytä järjestää erityinen Silvo Sokka -baariseminaari, jossa maamme parhaat rakettitieteilijät alustavat rakettitieteestä. Lisäksi joko Suonenjoen torille tai sitten loukkaantuneen lentäjäsankarin pakkolaskupaikalle olisi syytä pystyttää Silverstar -nimistä rakettia esittävä vaikkapa hyvin fallosmainen muistomerkki. Nykyiset Suonenjoen patsaat ovatkin kammottavan rumia.

 

Lisätietoa Silvo Sokan rakettilennon 70 -vuotismuistojuhlasta tässä - tiedot on kopioitu Facebookista Suonenjoella tapahtuu -keskusteluryhmän sivulta:

 

Tiedot
Mikä on Silvo Sokan Juhlapyöräily? Kuka on Silvo Sokka?
Savo lehti kirjoitti tapauksesta sunnuntaina 10.10.1948 seuraavasti:
Silvo Sakari Sokka, 17-vuotias kuopiolainen nuorukainen oli eilispäivän nimi, ei yksistään kotikaupungissaan, vaan myös kaikkialla Suomessa ja paikoin ulkomailla. Tieto hänen mielikuvituksellisesta lentomatkastaan Kuopiosta Suonenjoelle levisi kaikkia nykyaikaisia tiedotusvälineitä käyttäen...

Lauantaina 29.9. klo 10 joukko pyöräilijöitä kokoontuu Kuopion torille ja lähtee Woimisteluseura Hämyn muistopuheen siivittämänä kohti Suonenjokea.
Myös Kuopion Pyöräilyseura on mukana ja polkee Suonenjoelle mennen tullen. Pyöräilyseuran ryhmä lähtee Kuopion torilta samaan aikaan retkipyöräilijöiden kanssa ja seuran reitti kulkee menomatkalla Syväniemen kautta.
Mukaan juhlapyöräilyyn voi liittyä myös matkan varrelta!

Pyöräilijät saapuvat noin klo 13 Suonenjoelle, Vanhaan Maamieheen (Jalkalantie 160, Suonenjoki) jossa
klo 13.30 Woimisteluseura Hämyn muistotilaisuus ja muistolaatan paljastus
klo 14.00 Teatteri Lumon esitys.
Tarjolla myös kahvia ja purtavaa omakustanteisesti Vanhan Maamiehen tarjoamana.

Tervetuloa vastaanottamaan pyöräilijöitä ja nauttimaan syyspäivästä Silvo Sokan rakettilennon hengessä. Kannattaa tulla vaikka pyörällä! ;)

Tunnetko Silvo Sokan rakettilennon?
Siitä on nyt 70 vuotta aikaa. Vuonna 1948 Sokalla oli hankaluuksia kotonaan ja hän päätti lähteä kotoaan Kuopiosta töihin Ruotsiin. Matkaa hän lähti taittamaan polkupyörällä. Ennen lähtöään Sokka postitti kirjeen kuopiolaiselle Savo-sanomalehdelle. Kirje oli laadittu saksalaisen "insinööri Ganzeugen" nimissä ja kirjeessä kerrottiin Sokan lähteneen lentämään omatekoisella raketilla joka oli räjähtänyt kesken lennon.

Ajettuaan 3,5 tuntia Sokka oli päässyt Kuopiosta Suonenjoelle. Hän oli väsynyt ja nälkäinen. Hän päätti upottaa pyöränsä Suonteen järveen ja kasteli itsensä märäksi. Jonkin ajan kuluttua läheisen Suonenjoen maamieskoulun Nyyssölän harjoittelutilan väki löysi pihalta Sokan märissä haalareissaan ja kiikari kaulassa.

Talonväelle Sokka kertoi lähteneensä Kuopiosta omatekoisella avaruusaluksella ja avaruusaluksen pudonneen Suonteen järveen.

Kuopiossa Savo-lehti julkaisi Sokan kirjeen pohjalta uutisen. Sokka olisi ensin halunnut saada kirjeen takaisin, mutta päätyi kertomaan lisää avaruusaluksestaan jonka oli yhdessä ystävänsä "insinööri Ganzeugen" kanssa rakentanut. Alus oli laukaistu lentoon Riistavadellä sijainneelta radalta.

Lisää toimittajia saapui uutisen perässä Kuopioon, ulkomailta saakka. Paineen alla Sokka tunnusti keksineensä koko jutun. Eihän Suonteen järvestäkään löytynyt kuin polkupyörä...
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Silvo_Sokka)

Huom! Mahdolliset muutokset ja ohjelman tarkentuminen päivittyvät tapahtumaan.

Tapahtuma mahdollistuu Woimisteluseura Hämyn, Kuopion pyöräilyseuran, Suonenjoen Ladun, Teatteri Lumon, Vanhan Maamiehen ja Suonenjoen kulttuuripalveluiden yhteistyöllä.

https://www.facebook.com/vanhamaamies/
https://www.facebook.com/kuopys/
https://www.facebook.com/teatterilumo/
https://www.facebook.com/SuonenjokiKulttuuri/

 

 


Kommentit (0)



Erkki Penttilä ja Phantom Finn

Eilen kerrotuissa maamme ensimmäisissä alppihiihtokisoissa Sallassa vuonna 1937 Puijon Hiihtoseuran Erkki Penttilä voitti kaikki kolme lajia eli syöksyhiihdon, pujottelun ja suurpujottelun. Siitä huolimatta mies oli ennen kaikkea murtomaahiihtäjä. Vuoden 1928 Salpausselän kisoissa hän voitti sekä 10 km:n että 50 km:n matkat. Hän on ainut, joka on Salpausselän kisoissa voittanut sekä murtomaahiihto- että pujottelukisat.

 

Penttilä muutti välillä Amerikkaan, jossa hän kunnostautui myös suksivoidetehtailijana. Hän kehitti Phantom Finn -merkkisen voiteen, josta tuli erittäin suosittu. Tosin ainoa seikka, minkä Penttilä ihmevoiteestaan ymmärsi, oli se, että hän älysi olla voitelematta sillä omia suksiaan.



Muutenkin Penttilä oli rapakon takana aikaansaapa mies myös liike-elämän ulkopuolella. Hän hallitsi Pohjois-Amerikan hiihtokilpailuja ylivoimaisesti. Kerrankin erään 50 km:n kisan virvokeasemalla hän ehti seurustelemaan pitkään erään upporikkaan rouvan kanssa ja olipa hänellä aikaa myös näyttää taikatemppuja rouvan pikkutytölle. Tästä huolimatta Penttilä voitti kilpailun 55 minuutilla.

 

Luulen, että kirjailija Juhani Peltonen sai vaikutteita Penttilästä, kun hän kertoi Elmon menestyksestä Dervangan talviolympialaisissa, jossa tämä voitti kultaa 50 kilometrillä, vaikka pelasi välillä marjapussia valmentajansa Reijo "Rymy" Pettersonin kanssa.

 

Wikipedian mukaan Erkki Penttilän tytär on hiihtovaatesuunnittelija Ritva Kellokumpu ja tyttärenpoika vaatesuunnittelija ja entinen kumparelaskija Martti Kellokumpu. Itsellä on vahva usko myös siihen, että hän olisi Risto E. J. Penttilän, joka on kavereiden kesken vain Risto E. Penttilä, vaari, mutta sitä uskomusta Wikipedia ei suostu vahvistamaan  . 


Kommentit (0)



Sallatunturin syöksyhiihtokisa

Kuolassa olisi loistavat hiihtomaastot. Jylhiä rinteitä, joita voi kutsua vuoriksi, tuntureiksi, vaaroiksi tai vaikkapa vain mäiksi, riittää valtatien varteen satojen kilometrien matkalle. Tuo kuva ei kerro paljoa seudun korkeuseroista, mutta paikallisen väestön huumorintajusta se kertoo, koska olen lukevinani rinteestä tekstin Hollywood tai jotain muuta sellaista. Ihan tulee mieleen amerikkalaiset elokuvat.

 

Rajan takana tunturit ovat meikäläisiä korkeampia, kuten suurvallan tuntureille sopiikin. Tosin niiden huiput eivät ole juurikaan sen korkeammalla kuin Suomessa, mutta korkeuserot ympäröivään maastoon ovat suuremmat. Joku matkailuyrittäjä voisi ottaa asian huomioon tulevassa toiminnassaan. Jo ihan rajan takana Sallan korkeudella entisen Suomen alueella on  valmiiksi olemassa jonkinlainen laskettelukeskus, joka tosin lienee päässyt vähän metsittymään. Siellä järjestettiin maamme ensimmäiset syöksylasku- ja pujottelukilpailut.

 

Lainaan pikkuisen urheiluseura Sallan Karhujen nettisivuja joilla kerrotaan alueen lasketteluhistoriasta ja Suomen ensimmäisestä syöksyhiihtokilpailusta - juttu on ollut alun perin Koti-Lappi-lehdessä ja kokonaisuudessaan sen voi lukea tästä linkistä http://sallankarhut.nettisivu.org/2017/03/23/alppihiihdon-alkuvaiheita-sallass/:

 

"Syöksyhiihdon Suomen mestaruudesta laskettiin 3.4.1937. Kilpailupaikka oli Sallatunturi maalin sijaitessa Sallajärven rannassa. Suojasää ja auringonpaiste olivat sulattaneet lumia ylhäältä avotunturista, joten kilpailu jouduttiin aloittamaan puurajalta. Silti radalle saatiin pituutta 1350 metriä, jossa korkeuseroa oli 300 metriä. Rata oli melkoisen hurja. Laajemmin raivattua rinnettä ei ollut. Tunturiin oli merkitty kapea, vain viisimetrinen ränni, jossa ei ollut tilaa virheille. Rata oli kapea, kumpuileva ja pinnaltaan epätasainen. Vaikeutta lisäsi vielä se, että kilpailua edeltävänä yönä sää kylmeni. Aamulla rata oli aivan jäinen.


Yleisöä oli saapunut tunturiin runsaasti. Nähtävää riitti, sillä katsojat saivat hämmästellä laskijoiden vauhdin lisäksi mitä erilaisimpia nurinmenoja. Kaatumisilta välttyneet laskijatkaan eivät  esittäneet mitään teknisiä hienouksia, sillä pystyssä pysymiseen vaadittiin aivan riittävästi työtä. Kisasta otettujen kuvien perusteella laskijoiden asento oli leveä haara-asento. Vauhtia yritettiin hillitä auraamalla, mutta silti moni tuiskahti nurin. Nurinmenoista huolimatta kilpailijat saapuivat yleisön hurratessa maaliin hengästyneinä, hikisinä, jalat puutuneina ja useimmat yltäpäältä lumessa.


Jäisen kelin johdosta kilpailusta tuli osittain taktiikkakisa. Voiton vei kokenut Erkki Penttilä, joka osasi hillitä hieman vauhtiaan ennen vaikeimpia käännöksiä. Sen sijaan nurin menivät kaikki ne laskijat, jotka päättivät laskea radan läpi jarruttamatta. Penttilän aika oli 1,37,1. Toisena oli lahtelainen tuleva suksitehtailija Esko Järvinen ja kolmas oli maastohiihtäjänä paremmin tunnettu Aarne Valkama."

 

 

   


Kommentit (0)



1-5 / 3849 Seuraava sivu >>