Blogi

Onnellisuus ja lihavuus

Aamulla meille kerrottiin uutisissa, että kapitalistinenkin tiedemies myöntää, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Jokin aika sitten meille kerrottiin, että kuopiolaiset ovat suomalaisista kaikkein onnellisimpia. Siitä on helppo vetää se johtopäätös, että kuopiolaiset ovat maailman onnellisimpia ihmisiä.

 

 

Tarkkailin aamulla tilannetta, kun kahlasin sohjossa työpaikalleni. Vastaani sohjossa kahlaavat ihmiset eivät vaikuttaneet kovin onnellisilta, mutta sitäkin lihavimmilta he vaikuttivat. Luulen, että onnellisuus ja lihavuus liittyvät toisiinsa ja historian valossa se on helppo ymmärtää.

 

 

Itse asiassa monet vastaantulijat, sukupuoli jääkööt mainitsematta, eivät oikeastaan edes näyttäneet ihmisiltä, vaan pikemminkin talipalloilta. Olen telkkarista nähnyt, että savolaisten kaltaisia talipalloja asuu myös jossain Tyynenmeren saarivaltioissa, varsinkin Vitsillä ja Naurulla. Näillä saarivaltioilla asuu paljon ihmisiä, joiden sukunimi on Aho tai Ahola. Mielestäni tässä olisi geenitutkimuksen paikka. Onko Vitsin ja Naurun väestöllä geneettinen yhteys Savoon?

 

 

Riskit vitsiläiset muuten voittivat viime olympialaisissa rugbyn olympiakullan. Englanti hävisi loppuottelussa muistaakseni 72 – 2. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että kuopiolaiset nousivat viime vuonna amerikkalaisen jalkapallon, joka on rugbyn sukulaislaji, maamme ylimmälle sarjatasolle ja selvisivät heti loppuotteluun helsinkiläisiä vastaan, mutta jäivät vielä tällä kertaa hopealle.

 

 


Kommentit (0)



Kanataloudesta

Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ennen luulin, että presidentin rouva Ellen Svinhufvud on jäänyt Suomen historiaan pelkästään kehittämänsä juhlakakkutyypin ansiosta. Meidänkin perheessä on sellainen leivottu ja se sekä näytti että maistui lehmän läjältä.

 

 

Mutta on Ellen muutenkin jäänyt maamme historiaan. Hän nimittäin oli topakka kanan kasvattaja. Sen opin kirjasta Suomen päämiesten lemmikit. Ellen oli niin taitava kanankasvattaja, että hän sai siipikarjalemmikkinsä tuntemaan nimensä. Kanat ja muutkin linnut ovat yllättävän fiksua väkeä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että edesmennyt koiramme Dinge, joka oli paljon minua hienompaa sukua, tunsi nimensä ainoastaan silloin, kun arvioi nimen tuntemisesta olevan jotakin hyötyä.

 

 

Ellen Svinhufvud ei kuitenkaan ole ollut Etelä-Karjalan tunnetuin kanankasvattaja. Tunnetuin on ollut iskelmälaulaja Veikko Lavi. Nuorena miehenä hän haaveili tulevansa Etelä-Karjalan parhaaksi kuulantyöntäjäksi, mutta siinä hän ei onnistunut.

 

 

Sitten hän haaveili tulevansa Etelä-Karjalan suurimmaksi kanankasvattajaksi. Sekään hanke ei täysin onnistunut, koska Lavi ei pystynyt katkaisemaan kanalta pölkyllä kaulaa, jota elinkeinon menestyksellinen harjoittaminen olisi vaatinut. Kanan kaulojen katkaisemisesta joutui huolehtimaan vaimo Sylvi. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissä.


Kommentit (0)



Vaalihäirintä

Alkaa vahvasti näyttämään siltä, että suurvaltaavihollinen yrittää häiritä myös Suomen vaaleja. Kävin nimittäin Ylen vaalikoneella ja vastasin tapani mukaisesti ihan rehellisesti koneen esittämiin kysymyksiin. Kone kehotti minua äänestämään Itä-Suomen ainoata Feministipuolueen naisehdokasta, jonka kanssa olin lähes kaikesta samaa mieltä.

 

 

Luulen, että suurvaltavihollisen hakkereiden on helppo työ tunkeutua vaalikoneisiin ja sekoittaa sillä tavalla vaalikuviot. Olen esimerkiksi saanut tietooni, että eräälle sysimustalle porvarille vaalikone valitsi Kommunistisen Työväenpuolueen ehdokkaan ja vasta kolmannella yrityskerralla tarjottiin jotakuta muuta. Kyllä sillä tavalla lietsotaan hajaannusta maamme poliittiseen kenttään ja epäuskoa koko vaalijärjestelmään.

 

 

Olen oikeastaan ylpeä itselleni vaalikoneen antamasta lopputuloksesta. Olen ihastuksella seurannut telkkarin MS Romantica-sarjaa, jossa kaltaiseni urheilullisesti suuntautunut kaltaiseni varhaista keski-ikää lähestyvä miehenpuoli yrittää herättää naisten huomion tekemällä laivan kannella etunojapunnerruksia.

 

 

Kyllä sekin asia minulta onnistuisi, mutta vielä enemmän herättää naisten huomiota se, kun kerron lahjomattoman vaalikoneen todistavan, että olen tietääkseni ainoa Feministipuolueen arvoja lähes 100 %:sti, eli vaalikoneen mielestä 95 %:sti, kannattava miehenpuoli.


Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Kilvanajonhenki

Runsaasti tarjosi tunne-elämyksiä urheiluhullulle tämäkin päivä. Erityisen suuren tunne-elämyksen tarjosi naisten ampumahiihto. Loppuun asti näytti todella pahalta, mutta sitten viimeinen ampumapaikka ratkaisi. Olin nimitäin luvannut työkavereille kahvipullat, mikäli Kaisa tuo mitalin. Pelottavan lähellä se oli, mutta onneksi Kaisan hermot pettivät viime tipassa ja säästin monta euroa.

 

Muutenkin talviurheilurintamalla oli tänään paljon myönteisiä tunne-elämyksiä, koska norjalaiset eivät voittaneetkaan ihan kaikkea, vaan rehdit venäläiset ja italialaiset talviurheilijat venyivät yllättävästi ja pelastivat muun maailman kunnian.

 

Norjalaiset ovat maailman parhaita shakissa, talviurheilussa ja jopa yleisurheilussa, mutta autohurjastelussa he eivät pärjää suomalaisille alkuunkaan. Meikäläiset juhlivat tänään formuloissa, mutta norjalaisia ei näkynyt edes maailman cupin pistesijoilla. Eikä tuo ole minulle, maailmaa nähneelle miehelle, mikään yllätys. Olen nimittäin käynyt ulkomaillakin eli polkupyörällä muutaman kilometrin Norjan puolella ennen kuin käännyin pelästyneenä takaisin.

 

Sikäläinen autoilukulttuuri tyrmäsi minut. Kaikki autoilijat väistivät reilusti pyöräilijää, kaikissa autoissa minulle huiskutettiin iloisesti hymyillen ja lopuksi kaiken huipuksi iso rekka pysähtyi vuokseni ja kuski pyysi minua nousemaan pyörineni kyytiin. Sellaista en ole Suomessa koskaan kokenut, vaikka olen pyöräillyt maassa kymmeniä tuhansia kilometrejä kymmenien vuosien aikana. Pelästyin norjalaisten pelottavan tungettelevaa ystävällisyyttä niin, että käännyin takaisin kotiin parin kymmenen kilometrin jälkeen.

 

Mutta sen opin lyhyen Norjan vierailun aikana, että sikäläiseltä kansalta puuttuu täysin se räväkkä kilvanajonhenki, jonka avulla suomalaiset ovat hallinneet maailman moottoriurheilutapahtumia vuosikymmeniä


Kommentit (0)



1-5 / 4027 Seuraava sivu >>