Blogi

Koivulahden murhenäytelmä

Eilen tuli tv1:n Muisti-sarjassa ohjelma vuonna 1961 sattuneesta Koivulahden lentoturmasta, jossa kuoli 25 ihmistä. Se on Suomen tuhoisin lento-onnettomuus. Itse olin tuolloin neljävuotias, mutta niin vain minulla on hämärä muistikuva tapahtuneesta.

 

Koneen lentäjä ja perämies eivät olleet juovuksissa, vaan pikemminkin kännissä kuin käet ja se lienee ollut turman perussyy, vaikka muutkin asiat saattoivat olla tapauksen taustalla. Olen joskus lukenut Finnairin virallisen historiikin ja siinä kerrottiin, että sodan jälkeen lentäjät eivät olleet mitään vesipoikia. Tavallaan sen ymmärtää, vaikka ei sitä tietysti voi hyväksy, koska sen ajan vehkeillä ei uskaltanut ihan selvin päin lennellä. Suunnistaminenkin oli sitä, ellen ihan väärin muista, että sulatettiin kahdella sormella sivuikkunan jääpeitteeseen silmänreiät ja yritettiin niistä tähystää alla olevien rautatieasemien nimikylttejä.

 

Koivulahden onnettomuuden tutkimuksissa selvisi, että Koivulahden turmakoneen kolmihenkinen miehistö yöpyi Kokkolassa eivätkä he jaksaneet pitäytyä päihteettömään elämään.  Koneen kapteeni ja koneen perämies jäivät viettämään Aeron toimiston virkailijan kanssa iltaa Kokkolan Seurahuoneelle. Illan aikana he nauttivat kolmistaan 16 pulloa olutta, 7 grogia giniä ja pullon konjakkia. Illanvietto kesti kello kahteen saakka yöllä.   

 

Eilisestä ohjelmasta ihmettelin sitä, ettei siinä mainittu mitään siitä onnettomuuden syystä, jonka oma tutkimusryhmämme Heinolan kaupungin kahvipöydässä saimme selville neljäkymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen. Eräs silloinen työkaverini oli ollut nuornamiesnä ensimmäisten joukossa tapahtumapaikalla. Siellä oli ollut vallalla näkemys, että kokenut lentäjä oli pimeässä erehtynyt pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Lentäjän virhearviointiin on saattanut vaikuttaa se, että lentäjä oli ottanut aika paljon rohkaisua ennen lentoa, mutta sitä eivät onnettomuuden todistajat silloin tienneet. Hänellä oli veressä alkoholia ainakin kahden promillen verran.

 

Dokumenttiohjelman Koivulahden murhenäytelmästä voi katsoa tästä linkistä:

https://areena.yle.fi/1-1730444?autoplay=true 

 


Kommentit (0)



Maaherran residenssi


Vaikka olen blogillani usein kertonut Kakkisen Ollista, niin enpä ole enennen hänen virka-asuntonsa, eli hienosti sanottuna residenssin, kuvaa, julkaissut, mutta korjaan nyt sen puutteen. Olli toimi ainakin hyvän tarinan mukaan Kakkisensalon maaherrana, joka valvoi sitä, että Suomen valtakunnan lainsäädäntöä ainakin soveltuvin osin noudatettiin hänen valvontapiirissään.

 

Puhutaan että tuon edelleen pystyssä olevan Ollin mökin vaha puoli olisi peräti 1700-luvulta. Vaikka olen enemmänkin humanisti enkä rakennustekniikan erityisasiantuntija, niin epäilen, että tuo peltikatto on nuoremmalta ajalta. Mökki on tavallaan suojelukohde, koska nykyään rakennuksen pihapiirissä keskellä laajaa erämaata on ilmoitus kameravalvonnasta, joka perusteltua onkin. Toivottavasti nykyinen mökin omistaja Jouhtenisen metsästysseura pystyy säilyttämään rakennuksen jälkipolville.

 

Vaikka Ollia tituleerattiin maaherraksi, niin tosiasiassa hän oli vain jonkinlainen Gutzeit-yhtiön mäkitupalainen. Tosin mikään nöyrä metsäyhtiön alustalainen hän ei ollut, vaan tarvittaessa hän puuttui myös Gutzeitin miesten toimintaan lujalla kädellä. Varsinkin eläinsuojeluasioiden valvonnassa Olli oli lähes sata vuotta aikaansa edellä.



Koska Ollin mökki oli Gutzeitin, pitivät sitä kortteeripaikkanaan myös omistajayhtiön herrat. Eräs innokas metsästystä harrastava Gutzeitin viskaali vakuutti Ollille, jonka Miisu-niminen kissa juoksenteli metsissä vapaana, että hän voisi saisi tappaa kissan, mikäli se tavattaisiin  yli 50 metrin päästä tontilta. Siihen Kakkisensalon maaherra vakuutti, että samalla tavalla saa myös miehen tappaa ja että hän kyllä menettelisi niin kyseisen herran kanssa, mikäli hänen rakkaalle Miisulleen jotain sattuisi.



Ollin eläinrakkaus ulottui myös käärmeisiin. Kun eräs Gutzeitin herra kehui tappaneensa ison kyyn Ollin mökin polulta, suuttui maaherra silmittömästi ja uhkasi välittömästi tehdä samoin käärmeen tappajalle, jos tämä vielä uusisi tekonsa.



Kakkisensalon maaherra ei kuitenkaan ollut ihan nykyisten kettutyttöjen luokkaa eläinsuojeluihmisenä, koska hän itse oli erämaillaan innokas lintujen loukuilla pyytäjä, vaikka asia oli jo muualla maassa lailla kiellettyä. Kun kaksi metsäyhtiön viskaalia kerran kehuskeli rikkoneensa yhtiön metsistä suuren määrän laittomia loukkuja, Olli tulistui jopa siinä määrin, että määräsi miehet omin käsin loukut ansat korjaamaan ja vahti itse ainakin hyvän tarinan mukaan pyssyn kanssa niiden ennalleen saattamista.

  


Kommentit (2)



Veropolitiikkaa


Kävin tapaamassa kaunista rantaruotsalaista naista. Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson oli Kuopion torin kahvilassa puhumassa joukoille ja menin mukaan, koska olen aina paikalla siellä, jossa jotain tapahtuu. Myös kahvi ja pullan kantapala houkuttelivat. Paikalla oli tuhottomasti väkeä ja perisavolaiseen tapaan joukko oli puheliasta ja uteliasta.

 

Eräs eläkkeellä oleva korkea-arvoinen savolaispoliisiviranomainen, joka kirjoittelee paljon lehtiin, ihmetteli sitä vääryyttä, että viime vuonna maassamme jaettiin verovapaita osinkotuloja 16 miljardia ja jos niistä olisi peritty normaali pääomavero, olisi valtion kassaan kilahtanut viisi miljardia. Se on sama määrä, minkä valtio otti velkaa viime vuonna. Yhdessä totesimme, että väärin on tuo asia, jos se totta on.

 

Itse olin juuri opiskellut Usa:n presidenttien historiaa Markus Kantolan viimeisimpiä Usa:n presidenttejä käsittelevästä kirjasta Jakautunut kansakunta ja löytänyt sieltä hämmästyttävän tiedon amerikkalaisesta veropolitiikasta. Testasin Vasemmiston puheenjohtajan historia tietämystä ja kysyin, tietääkö hän, paljonko oli Usa:n ylin tuloveroprosentti vielä iloisella 1960-luvulla.

 

Andersson arveli sen olleen noin 50 %. Väitin, ettei se ollut 50 vaan 95 %.  Tuossa tarkastin netistä luvun ja huomasin itsekin olleeni väärässä. Välillä 1944 - 1964 Usa:n ylin tuloveroprosentti oli 94. Siihen aikaan sikarikkaita ihmisiä paheksuttiin tässä vapaan markkinatalouden mallimaassa ja suuria tuloeroja pidettiin yhteiskunnalle vahingollisina toisin kuin nykyään. En ole toistaiseksi onnistunut selvittämään sitä, miten suurilla palkkatuloilla päästiin tuohon ylimpään veronmaksuluokkaan.

 

 


Kommentit (0)



Uusi molekyyli

Olen ilmeisesti taas kirjoittanut ropakantaa. Savon Sanomat nimittäin ihmetteli urheilusivullaan käytyjen yleisurheilun mömmönkisojen heikkoa tulostasoa. Lehti arveli, että viileä ilmanala ja kiristynyt doping-kontrolli olisi huonontanut tuloksia.

 

Itse olin jo ehtinyt ihmettelemän sitä, että monissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa taso oli huikea ja lähenteli 70-luvun huippuvuosia, jolloin Suomi oli maailman johtavia yleisurheilumaita yhdessä DDR:n kanssa. Olen jopa salaa mielessäni ajatellut, että jossain salaisessa laboratoriossa on taas onnistuttu kehittämään tuloksia parantava molekyyli, jota nykytestaus ei paljasta.

 

Reijo Ståhlbergilla, joka on todella alan asiantuntija lienee samankaltainen näkemys kuin itselläni. Helsingin Sanomat haastatteli 70-luvun kuulahirmua ja kyseli hänen näkemystään Usa:n uudesta voittamattomana pidetystä kuulamörssäristä. Ståhlberg vakuutti, että mies on ihan yhtä puhdas kuin muutkin huiput. Sitä lehti ei kerro, päästikö Ståhlberg selkäkeikkaröhönaurun lausumansa jälkeen.

 

Lontoon kisoissa silmääni pisti sekin, etteivät naiset enää näytä yhtä kauniilta kuin ennen. Se saattaa olla ikäkysymyskin. Eräitä naistenlajeihin osallistuneita kilpailijattaria katsoessani tuli mieleeni, että 800 metrin nykyinen me-nainen Jarmila "Jarmo" Kratoskilova, jonka parhaat vuodet ajoittuvat 70-80-luvuille, oli sittenkin hyvin naisellinen ilmestys.

 

Välttämättä muodonmuutos ei johdu epäilemästäni uudesta molekyylistä, vaan siitä, että urheilukentille hakeutuu entistä enemmän miehekkäitä kilpailijattaria. Suomessa pitäisikin käynnistää kansalaiskeskustelu siitä, että pitäisikö naisten ja miesten sarjojen lisäksi olla myös sarja kolmannelle sukupuolelle. Se saattaisi lisätä yleisurheilun kiinnostavuutta, koska parrakkaiden naisten kisailu saattaisi houkutella kentän reunalla uusia katsojia. Minun lapsuudessani maksettiin siitäkin, että päästiin näkemään, kuinka Lätsä-Pekka Päivärinta kiersi rataa hattu päässä.

 

 


Kommentit (0)



Voittajan puolella

Riemastuttava ja suorastaan mieltä ylentävä oli urheilijoidemme menestys juuri päättyneissä yleisurheilun mömmönkisoissa. Olimme maailman valtioista ylivoimaisesti paras. Usa:n liittovaltio jäi ainoastaan 10 kultamitaliin, kun taas me eu-laiset saimme peräti 16 kultaa. Voitto oli ylivoimainen. Seuraavissa kisoissa Euroopan Unionin tilanne on hieman hankalampi, koska Iso-Britannia ei enää silloin vahvista rivejämme. Näissä koitoksissahan britit toivat Eu:lle kaksi kultamitalia.

 

Erityisesti Eu:n riveissä ilahduttivat köyhien Itä-Euroopan eu-laisten menestys varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa. Itä-Euroopan köyhillä Eu-valtioilla on ollut vaikeuksia kaikenlaisten Euroopan Unionin sääntöjen ja määräysten noudattamisessa, mutta urheilun sääntöjen ja määräysten rikkomisista niissä ei ole havaittu väärinkäytöksiä.

 

Suomalaistenkaan menestystä ei voi moittia; ei ainakaan liiaksi. Tero Pitkämäki yllätti ennakko-odotuksiin nähden kaikki, varsinkin itsensä ja oli peräti viides. Tärkeää oli, että Intian mies jäi taakse ja näin ollen 5,5 miljoonan asukkaan Suomi on selvästi 1200-miljooanaista Intiaa parempi urheilussa eikä edes hiihtolajeja tarvitse vertailussa huomioida.

 

Muitakin hyviä sijoituksia Pitkämäen poikamme ja tyttäremme taistelivat.  Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kävelijä Aleksi Ojala, joka antoi kilpailussa varmasti kaikkensa ja myös ylen Ylen suorassa lähetyksessä.


Kommentit (2)



1-5 / 3450 Seuraava sivu >>