Blogi

Sotahirvipataljoona

Eilen uutisissa kerrottiin, että Uukuniemen lähelle ihan rajan taakse Huuhanmäen lakkautetulle kasarmille on venäläisyrittäjä perustanut sotahistoriallisen museon houkuttelemaan matkailijavirtoja. Kunhan Parikkalan rajanylityspaikka avataan, aion itsekin siellä vierailla.

 

Uutisjutussa kerrottiin erikoisuutena, että museolla esitellään myös aikoinaan huippusalaista sotahirviprojektia. 1930-luvulla Puna-armeija yritti perustaa valkobandiittien hyökkäyksen varalta 1400 erikoiskoulutetun sotahirvipataljoonan. Projekti ei onnistunut, koska hirvien hermot eivät kestäneet pyssyjen pauketta. Ilmeisesti Neuvostoliitossa ei ollut ennen sotaa käytössään kunnollisia psyykenlääkkeitä. Saksalaisten höökipulverilla olisi hirvienkin rohkeutta ja hyökkäyshenkisyyttä lisätty.

 

Idea sotahirvien käytöstä ei ole pelkästään venäläisinnovaatio, vaan kyllä se oli suomalaisillekin tuttu; olen asiasta omilla silmilläni lukenut Heinolan kirjaston salatusta hyllystä löytämästäni painotuotteesta. Pariisin rauhansopimuksen jälkeenhän maamme kirjastoista siirrettiin varastojen kätköihin monet reipashenkiset poikien seikkailukirjat, joka tietysti oikein olikin. Varastojen aarteita tutkiessani löysin 30-luvun maanpuolustushenkisen tieteiskirjan, jossa maamme armeija otti käyttöön hirvet bolshevismin vastaisessa kamppailussa.

 

Armeijalla oli erityiset hirviratsujoukot ja varsinkin pikakiväärillä oli hyvä ampua hirven selästä käyttäen tukevana jalustana tämän jalon eläimen sarvia. Venäläisten hirvet eivät olleet maanpuolustushenkisiä, mutta poikakirjan suomalaishirvet olivat sen sijaan urhoollisia ja isänmaallisia sekä venäläisvastaisia.

 

Harmi, etten muista sotahirvikirjan nimeä enkä edes kirjoittajaa. Kukkosen Jussi Suonenjoen Rieponlahdesta se ei kuitenkaan ollut, vaikka Jussi julkoikin kilokaupalla samankaltaisia kansanmurhaan kannustavia teoksia. Jussi Kukkosta voisi kirjailijana luonnehtiakin kuvaavalla määreellä "sotahullu". Epäilen, että kyseisestä poikakirjasta Puna-armeija sai virikkeen hirvihankkeelleen.

 

Jälleen kerran oli siis maanpuolustukselle tärkeä keksintö vuodettu julkisuuteen.  Vastaavan kaltaista tietovuotoa epäili eräänä aprillipäivänä eräs eversti, joka soitti raivostuneena Yleisradion päivystykseen sen jälkeen, kun radion aprillijutussa oli kerrottu suomalaiskeksinnöstä, jonka avulla pystyttiin luomaan mustaa valoa, eli muuttamaan päivä yöksi.


Kommentit (0)



Pössäyttely

Jamaikalaiset, joita on vähän enemmän kuin virolaisia, ovat urheilullista kansaa. Vaikka ropsimetässä jamaikalaiset eivät varmasti sisukkaille, vaikkakin hitaille, suomalaisille pärjää, ovat he maailman parhaita kaikissa nopeutta vaativissa lajeissa. 2 miljoonan asukkaan Jamaika voittaa nykyään yli 300 miljoonan asukkaan Usa:n pikajuoksuviesteissä mennen tullen.

 

Jamaikalaisten nopeudelle on esitetty monenlaisia selityksiä, mutta luulen keksineeni perussyyn asialle, kun katselin jonkun kaupallisen kanavan nousevalle nuorisolle suunnattua Madventures-matkailuohjelmaa. Siinä paljastettiin, että 70 % jamaikalaisista, eli jokseenkin koko aikuisväestö, pössäyttelee huumetupakoita. Suomenkin pikajuoksuvalmennus voisi ottaa tämän seikan huomioon tulevassa toiminnassaan.

 

Samassa Madventuresin jaksossa kerrottiin myös, että 70 % japanilaismiehistä ja 30 % naisista tupakoi. Epäilen, että asialla voi olla vaikutusta siihen, että japanilaiset ovat maailman kansoista pitkäikäisin. Toisaalta pikkuisen epäilen Madventuresin matkailijanuorukaisten tiedonvälityksen puolueettomuutta. Ohjelmassa nimittäin juodaan viinaa ja poltetaan tupakkaa siihen malliin, että epäilen edellä mainittujen alojen teollisuuden rahoittavan nuorukaisten matkailuharrastusta. 


Kommentit (0)



Syrjiin särkät

Satunnaisen matkailijan kannattaa Uukuniemellä kiertää myös Syrjiin särkkien harjuilla kulkeva kuntopolku, joka on vaikuttavuudessaan Vierumäen polun luokkaa; tosin polun kaunihimmat kaarisillat tuovat pikemminkin mieleen Monrepon puiston Viipurissa. Itse äänestän sen puolesta, että Syrjiin särkkien maisemat voittavat Vierumäen vastaavat.

 

Mikäli Suomen sotahistoria olisi mennyt toisin, saattaisi Sortavala olla merkittävä kaupunki ja naapurissa Uukuniemellä saattaisi sijaita  Vierumäen kanssa kilpaileva urheilukeskus. Uukuniemen kilpailuetuna olisi Huttumaljan mahtava freestyle-hiihtostadion. Ja jos Suomen sotahistoria olisi mennyt toisin, saattaisi Sortavan Palloseura hallita maamme SM-liigaa. Kuopiossa Sortavalan Palloseuran perinteitä jatkava Kalevan Pallo on voittanut ainoastaan kaksi jääkiekkoilun SM-hopeaa ja yhden pronssin.

 

Sikäli Syrjiin särkät liittyvät maamme rikkaaseen sotahistoriaan, että harjun korkeimmilla laeilla on ojia, joiden en usko kuitenkaan liittyvän maa- tai metsätalouteen, vaan luulen niiden olleen suomalaisten lähtökuoppia kesällä 1941. Itse harjuilla ei sodittu, vaan taistelut alkoivat muutaman kilometrin päässä Ristilahdella.

 

Se taistelu liittyy sikäli maamme urheiluhistoriaan, että suomalaispataljoonaa johti eräs ratsumestari, joka toimi myös Berliinin olympialaisissa maamme urheilujoukkueen johtajana. Ristilahdella ratsumestari menetti sekä joukkojensa että hermojensa hallinnan ja antoi sotilailleen käskyn, että pelastukoon, ken voi. Berliinissä ratsumestari menetti joukkojensa hallinnan sikäli, että vaikka hän kovasti yritti sopeuttaa suomalaismiehet preussilaiseen kuriin, kävi olympiavoittaja Matti Järvinen mielenosoituksellisesti tekemässä yöaikaan ns. luonnollisen tarpeensa ratsumestarin ratsastussaappaaseen.

 

Ristilahden taistelun jälkeen oli vuorossa Tyrjän taistelu, jossa johtotehtävissä oli toinen kilparatsastaja Adolf Ehrnroth, mutta hänen ratsuväen punaiset housut aiheuttivat sen, että mies selvisi ehjänä etulinjassa vain hetken. Kaunis-Adolf haavoittui hyvin pahasti ja ihmeenä pidettiin hengen säilymistä.

 

Hän palasi myöhemmin takaisin rintamalle ja joutui siellä ikävään tilanteeseen, kun pataljoonaa aiemmin johtanut ratsumestari vaati rangaistusta jermulle, joka oli Savonlinnan kadulla kieltäytynyt kunnian teosta. Jermu joutui Ehrnrothin puhutteluun ja vetosi tapauksessaan puolustuksekseen siihen, ettei hän suostu tekemään kunniaa upseerille, jota hän ei kunnioita. Ehrnroth mietti selitystä hetken ja sorautti sitten: "Harlkitsen kunniamerkin myöntämistä." 


Kommentit (0)



Suomen kaunein halkopino ja Huttumalja

Piskuinen Uukuniemi seuraa aikaansa ja on entistäkin enenevämmässä määrin panostamassa matkailuun. Juhannuksen Iltasanomat nimittäin paljastaa, että maatalousyrittäjä Mika Suppola on rakentanut Suomen, ellei peräti sitten koko Pohjoismaiden kauneimman halkopinon. Sen satunnaisen matkailijan, joka on mielestään jo kaiken nähnyt, kannattaa nyt suunnistaa Uukuniemen halkopinoa ihailemaan. Lisää asiasta löytyy tästä linkistä:

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005263763.html

 

Ennen Uukuniemellä oli matkailunähtävyytenä, ellei peräti Suomen korkein koivu, niin ainakin toiseksi korkein. Nyt se on tosin kaadettu tyydyttämään maamme puunjalostusteollisuuden tarpeita. Muistelen, että kyseinen koivu kasvoi samalla suunnalla, jossa on Huttumaljaksi kutsuttu suppa. Samalla kertaa, kun satunnainen matkailija suunnistaa komeaa halkopinoa katsomaan, kannattaa hänen myös tutustua myös Huttumaljaan.

 

Huttumaljalle on hyvä opastus ja se sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Uukuniemen kirkonkylästä Helsingin suuntaan noin kahden kilometrin etäisyydellä päätiestä. Metsäautotietä pitkin pääsee hyvällä maavaralla varustetulla autolla lähes perille asti ja perillä syvällä erämaassa satunnaisen matkailijan yllättää hyvä paikoitusalue. Huttumaljalla on vieraskirja ja muistelen siinä olleen noin 12.000 nimeä, kun viimeksi kävin.

 

Arvioin, että Huttumalja on pyöreä kraateri, halkaisijaltaan se on noin 40 metriä ja syvyydeltään ehkä 20 metriä. Vaikka olen vanha mies, minulla on erilaisia fantasioita ja yksi on sellainen, että joskus hankikannolla menen Huttumaljalle laskemaan mäkeä. Luulen, ettei tarvitse paljon sauvoilla auttaa, kun paikalla pystyy laskemaan mäkeä edestakaisin. Se olisi sellaista modernia freestyle-laskua.

 

Kuten jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että suppa on syntynyt siten, että jääkaudella jäi hiekkaharjun sisälle jäämöhkäle, jonka sulaessa paikalle syntyi kuoppa. Jostain syystä Huttumalja, jonka väitän olevan yksi Suomen ja ehkä koko Pohjoismaiden suurimmista, ei täyttynyt vedellä, kuten muualla on yleensä tapahtunut.  


Kommentit (1)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



1-5 / 3399 Seuraava sivu >>