Blogi

Ferdinand Schörner, tuhannen hirsipuun legenda

Palataanpa toissa iltana mainittuun saksalaiskenraali Ferdinand Schörneriin, josta löytyy Wikipediasta pitkä artikkeli. Sen luettuaan ymmärtää, että juuri tuollaisten Schönerin kaltaisten kenraalien vuoksi saksalaiset joukot kävivät sodan hirmuiseen loppuun asti ilman laajoja joukkoantautumisia. Silmitön kuri piti joukot kasassa, vaikka tappio oli varma .

 

Lainaan tässä häpeämättömän suoraan Wikipedian lukua, jossa kerrotaan Schörnerin toiminnasta Lapissa, koko artikkeli löytyy alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Sch%C3%B6rner:

 

"Saksan pohjoisimman rintaman joukkojen komentajan Eduard Dietlin siirryttyä esikuntaansa Rovaniemelle Schörner matkusti Petsamoon ja sai 15. tammikuuta 1942 johtoonsa vuoristoarmeijakunta Norjan (Gebirgskorps Norwegen), joka nimettiin loppuvuodesta XIX armeijakunnaksi. Upseeriston keskuudessa Schörneriä arvostettiin taitavana strategina ja miehistö puolestaan piti hänen tavastaan varmistaa paras mahdollinen huolto joukoilleen, mutta ankaruutensa vuoksi häntä on luonnehdittu jopa Saksan armeijan vihatuimmaksi kenraaliksi.

Schörner ei epäröinyt langettaa pikakuolemantuomioita miehilleen ja jopa korkeille upseereilleen. Hän seurasi sotaoikeuksien tuomioita ja kannusti yleisesti ankarimpiin rangaistuksiin. Hänen kerrotaan teloittaneen erään huoltovääpelin ainoastaan siitä syystä ettei tämä ollut kutsunut esimiestään järjestämiinsä juhliin.

Syyskuussa 1943 suomalaiset poliisit ottivat kiinni kahdeksan saksalaista sotilasta verekseltään varastamassa siviileiltä perunoita. Pidätyshetkellä aseistettujen saksalaisten ja suomalaispoliisien välillä syntyi tulitaistelu, jossa yksi saksalaisista kuoli, muut vangittiin. Schörner teloitutti kaikki seitsemän sotilasta.

Suomalaisen yhteysupseeri luutnantti Åke Freyn kertoman mukaan muuan saksalainen kapteeni Pasch oli usein lausunut natsijärjestelmää koskevia arvosteluja. Kuultuaan Schörnerin olevan tulossa tapaamaan häntä komentopaikalleen Pasch oli odottanut aikansa hermostuneena, mutta sitten ampunut itsensä ennen kenraalin saapumista. Schörner sai miehiltään ja upseereiltaan useita vähemmän mairittelevia kutsumanimiä, kuten "Tuhannen hirsipuun legenda", "Verihurtta", "Kuurinmaan santarmi" ja "Villi Ferdinand".

Petsamon komentajuutensa aikana Schörner oli jatkuvasti ylienerginen ja rauhaton. Osaltaan syynä oli metamfetamiinin käyttö. Saksalaisjoukoille valmistettiin pervitiini-nimistä piristettä, jota Schörner käytti jatkuvasti.

Kansallissosialistisen aatteen mukaisesti Schörner kielsi jumalanpalvelusten pidon joukoiltaan, mikä vaikutti miehistön mielialaan negatiivisesti. Hän neuvoi miehiään lukemaan intiaanikirjoja sotataitoja oppiakseen. Schörner harrasti urheilua ja pelasi käsipalloa joka päivä. Berliinin radion lähettämiä jalkapallo-otteluita kuunteli koko esikunta yhdessä.

Aseveljistä Schörner käytti ajoittain halveksivaa ilmausta ”Finnenlümmeln” (suom. suomalaislaiskurit). Itsetietoisen Schörnerin toimet aiheuttivat konflikteja suomalaisviranomaisten kanssa. Schörner muun muassa jouduttuaan omalla autollaan ajamaan kapealla tiellä suomalaiskuorma-auton takana, ammuskeli ilmaan ja lopulta pidätti autossa olijat, joista toinen oli Petsamon nimismies. Tämä ja muut omavaltaisuudet aiheuttivat närää suomalaisen siviilihallinnon kanssa, erityisesti suhteissa Lapin maaherra Kaarlo Hillilään. Suomalaisten yhteysupseerien kanssa välit olivat hyvät: Schörner järjesti paljon yhteisiä illanviettoja ja esikunnan taisteluharjoituksia.

Schörnerin johtamat joukot eivät saavuttaneet tavoitettaan Murmanskin valtaamista, vaikka hänen lausahduksensa ”Arktis ist nichts” (”arktisuus ei merkitse mitään”) oli tarkoitettu kannustamaan saksalaisia sotilaita napapiirin karuissa oloissa. Ennen lähtöään hänen kerrotaan sanoneen: ”Dietlistä puhutaan, Rommelista on puhuttu ja minusta tullaan puhumaan”.

 


Kommentit (0)



Kalle Könkkölä

Suruviesti kertoi, että Kalle Könkköläkin on sitten poistunut keskuudestamme tuonilmaisiin. Miehestä muistan varsinkin sen, että hänen elämänkertakirjansa nimeltään Huoneekseni tuli maailma oli poliitikon elämänkerraksi harvinaisen hauska, vaikka olisi luullut, ettei Könkkölän elämä olisi antanut liiemmälti aihetta riemuun.

 

Muistan varsinkin sen, että Kalle Könkkölä valotti elämänkerrassaan hyvin avoimesti myös vammaisten rakkauselämää. Esimerkiksi kerran vammaisten etujärjestö Kynnys järjesti seksuaalipoliittisen seminaarin, jonka iltaohjelmaan kuului tutustuminen käsiteltävään aiheeseen liittyvään elokuvanäytäntöön.

 

Kalle, vielä sanastollisesti melko neitseellinen mies, joutui lujille uuden oppimisessa. Hän sai nimittäin luvan tulkita kahdelle sokealle tytölle, mitä valkokankaalla tapahtui. Sanat löytyivät vähitellen ja niistä on ollut hyötyä myöhemminkin. Tiettävästi Kalle, kuten myös tytöt, pysyivät kärryillä koko näytännön ajan.

 

Luulen, että Könkkölän eräs vihreä kansanedustajaryhmätoveri olisi sittenkin saattanut olla parempi selostaja kyseisessä elokuvanäytännössä. Kyseinen ryhmätoveri, vaikka ei ollutkaan muslimi, ei ainakaan hyvän tarinan mukaan jaksanut kaikin ajoin pidättyä ainakaan täysin yksiavioisuuteen. Kerrotaan, että jopa hänen vaimonsa ja tyttöystävänsä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella, joka ratkaisu tietysti perhepoliittisesti on ihan perusteltua.


Kommentit (1)



Järjestys se olla pitää hautausmaallakin

Aika monet asiat ovat Kuolassa pohjoismaisesta suoraakulmaa rakastavasta näkökulmasta käsin ihanasti rempallaan, mutta tuo Petsmon saksalainen sotilashautausmaa ei ole ihanasti rempallaan, vaan ihan se on vatupassissa kaikin puolin. Saapuessamme paikalle oli juuri kolme venäläissotilasta lopettelemassa paikan trimmeröintiä.

 

Sellaiseksi on maailma nykyajan maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä kääntynyt, että Venäjän armeija huolehtii fasistisotilaiden viimeisistä leposijoista. Epäilen saksalaisten maksavan asiasta siitä turhia maailmalle huutelematta.

 

Tuohon tunturin juurella sijaitsevaan kalmistoon on on haudattu noin 12.000 saksalaista, joista valtaosa on ihan nuoria poikia. Jokaisen vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika  on hakattu alueen muistokiviin.

 

Tuohon hautausmaahan ei ole kuitenkaan kätketty kurinpidollisista syistä teloitettuja, joita oli yhteensä 450-550. Heidän hautansa on Petsamojoen itäpuolella kauniilla paikalla joen suistossa. Erityisesti kuolemantuomioiden jakamisessa kunnostautui pervitiiniä runsaasti käyttänyt kenraali Schörner, joka oli tunnettu julmana miehenä.

 

Tosin hänkin kohtasi kovempansa, kun oli kerran autoilemassa Petsamon tiellä, jolla joukko suomalaisia tietyömiehiä oli tekemässä parannustöitä. Nämä olivat vakaasti sitä mieltä, että tiellä oli sillä hetkellä autolla ajo kielletty, vaikka Schörner uhkaili heitä jopa pistoolillaan. Kenraalin ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. Myöhemmin hän lähetti tietyömiehille konjakkipullon.


Kommentit (0)



Kontrasti

Häkellyttävä ero on Venäjän Nikel-nimisen kaupungin ja Norjan Kirkkoniemen välillä, vaikka ne naapureina ovatkin. Nikelln kaupungin asukkaat ovat tulotasoltaan Venäjän kärkeä, sillä kaupungista louhittava malmi on arvokas luonnonvara, josta on maailmalla kova kysyntä ja kaivoskaupungin työntekijät saavat vielä erityistä arktista lisääkin.

 

Kirkkoniemen kaupungilla menee huonosti. Kaupungin rautakaivos ei ole toiminut vuosiin ja kaupungin väkiluku laskee, vaikka sinne on sijoitettu suuri joukko pakolaisia. Muita asukkaita en Kirkkoniemessä tietääkseni ole kuin moninkertainen olympiavoittaja Vegard Ulvangin. Nikkelissä ei pakolaisongelmaa ole.

 

Totta puhuen satunnaisesta matka-ajasta näyttää, että taantuva Kirkkoniemen kaupunki on maanpäällinen paratiisi, mutta Nikelistä ei voi samaa sanoa, vaan kaupunki tuo mieleen Kinsahan Kongo-nimisen kaupungin Keski-Afrikassa.


Kommentit (0)



Selostaja ja hiihtosankarin luuvitonen

Ja jatkan Kuolan tundralla minulle ilmeisesti hyvin luottamuksellisesti kerrottujen hiihtosalaisuuksien paljastamista. Jo pikkupoikana ihmettelin, miksi tiedotusvälineet vähättelivät erään hiihtosankarimme saavutuksia ja Hiihtoliiton herrat syrjivät miestä suurkisavalinnoissa.

 

Nyt minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä kerrottu selitys asialle. Nimittäin eräistä kauan, kauan sitten hyvin kaukana pidetyistä talviolympialaisista palattaessa eräs maineikas radioselostaja, joka ei ollut maineeltaan mikään vesipoika, vaan pikemminkin päinvastoin, oli ennen Suomeen saapumista jakanut mittavan väkijuomalastinsa eräiden hiihtäjien matkatavaroihin, jotta tullimiehet eivät niihin puuttuisi.

 

Tullitarkastusten jälkeen selostaja kierteli keräämässä väkijuomiaan takaisin itselleen, mutta se ei täysin onnistunut, sillä eräs hiihtosankari, joka ei sittemmin ollut mitenkään vesipojan maineessa, ei pitänyt takaisinpyyntöä lainkaan perusteltuna, vaan pikemminkin päinvastoin, eikä hän sitten suostunutkaan palautuspyyntöön, vaan tarjosi pyytäjälle ns. luuvitost ja käski selostajaa sen jälkeen suksimaan siitä vaikka ihan mihin hyvänsä.

 

Tämän tapauksen jälkeen sekä tiedotusvälineet että Hiihtoliiton herrat suhtautuivat kyseiseen hiihtosankariin nuivasti ja penseästi. 

 

  


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 11-15 / 3849 Seuraava sivu >>