Blogi

Albert Pudas

Veikkauksen asiakaslehdessä on ansiokas juttu siitä, miten vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa Iso-Britannia vastoin kaikkea järkeä ja todennäköisyyttä voitti jääkiekkokullan, vaikka mukana oli myös Kanadan amatöörijoukkue.

 

 

Juttu on pitkä ja ansiokas, mutta minä, joka kyllä huomaan rikan lähimmäisen silmässä, mutta en malkaa omassani, löysin siitä yhden ilmeisen virheen. Lehden mukaan:

 

”Suomen oli ollut tarkoitus lähettää oma jääkiekkojoukkue olympialaisiin ensimmäistä kertaa, mutta haave kaatui kansainvälisen kokemuksen ja varojen puutteeseen. Suomalaista väriä oli mukana, sillä Kanadan valmentaja Albert Pudas (alun perin Putaansuu) oli kotoisin Siilinjärveltä. (Hän oli myös ensimmäinen suomalainen NHL:ssä.)”

 

 

Mutta ei ole Albert Pudas, alk. Putaansuu, Savon poekia, vaan hän on syntynyt Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoella. Pudas aloitti jääkiekkoilun pyhäkoulunsa joukkueessa ja epäilen, että valmentajana ollessaan hän kokosi maajoukkueensa samaisten pyhäkoululaisten riveistä ja antoin siten tasoitusta eurooppalaisille.

 

 

Nimittäin Kanada oli tuohon aikaan täysin ylivoimainen jääkiekossa ja ainakin jossain talviolympialaisissa ennen sotia kullan voitti suvereenisti pelkästään Kanadan palomiehistä koottu yhdistelmä. Se ei siis ollut edes amatöörimaajoukkue, vaan mieluumminkin jonkinlainen puulaakiporukka.

 

 

Veikkauksen jutun voi lukea tästä linkistä:

https://www.veikkaus.fi/fi/x/jaakiekon-mm-iso-britannia-oli-voittamaton-jaakiekkomaa


Kommentit (0)



Lokakuinen mansikkajuttu

Ei ollut ennen tiedonvälitys niin nopea kuin nykyään. Nimittäin lokakuun 25. vuonna 1963 on Helsingin Sanomissa ollut näyttävä juttu Suonenjoen mansikan viljelyksestä. Nykyäänhän nuo jutut ovat yleensä juttupulan vaivaamalla heinäkuulla, jolloin suonenjokelaiset viljelijät valittavat uutisten päälähetyksessä joko huonoa satoa tai sitten sitä, että mansikan poikkeuksellisen hyvä sato vie kasvuvoiman maasta.

 

Helsingin Sanomien toimittaja vierailee Koivulan mansikkatilalla, jonka isäntä Kalevi Koivistoinen esittelee viljelmiään. Mietin, että kuka on Kalevi Koivistoinen ja epäilen, että hänet tunnettiin kylällä paremmin Koivulan Mattina. Koivulassa oli vuonna 1963 mansikkaa 1,5 hehtaaria ja koko Suonenjoella 50 hehtaaria. Nykyäänhän taitaa suurimmalla viljelijällä yksin olla mansikkaa kaksi kertaa enemmän kuin 56 vuotta sitten yhteensä maamme johtavassa mansikkapitäjässä.

 

Jutussa haastatellaan myös emäntä Kustaava Koivistoista, joka kertoo löytäneensä 1930-luvulla heinäpellolta villiintyneitä mansikantaimia, jotka hän sitten istutti ilmeisen menestyksekkäästi puutarhaansa. Koivulan talon marjanviljelyllä on siis vähän samanlaiset alkujuuret kuin Halolanmäellä vaikuttaneen opettaja Olavi Leskisen vastaavalla toiminnalla. Häntähän pidetään Suonenjoen mansikan viljelyn isänä.

 

Eräänä kesäpäivänä, vuosien 1915-17 paikkeilla,  Leskinen poimi 12 mansikantainta naapuritalon puutarhasta heinikon joukosta ja kantoi ne koulunsa tontille istutettavaksi ja loppu onkin sitten menestystarina. Halolanmäen opettaja ei pistänyt kynttiläänsä vakan alle, vaan opasti innokkaasti kaikkia asiasta kiinnostuneita viljelyn saloihin; mm. äitini ja isäni häätilaisuudessa hän oli esitelmöinyt aiheesta.  Ainakin hyvän tarinan mukaan Leskisen taimet olivat alun perin Valamon luostarisaarelta tuotuja.

 

Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea mansikkajutun näköislehdestä tästä linkistä:

https://nakoislehti.hs.fi/7f7fa45a-37e0-4546-99cb-cfcc89290786/34?q=  


Kommentit (0)



Kainuun maakuntavärit

Siinä vaiheessa, kun Vehviläinen hörppäsi toisen löysän, olin varma, että ennakkonäkemykseni maajoukkueemme tasosta oli aivan oikea ja että me olemme hävinneet tämän matsin, joten lähdin katsomaan II-divisioonan jalkapallo-ottelua Kuopion Futiksen ja Kajaanin Hakan välillä.Se olikin jännittävä peli ja toi mieleeni ottelut maailman huipulta.

 

Nimittäin alusta asti oli jännittävää sen suhteen, voittavatko kuopiolaiset yli kymmenellä maalilla. Eivät voittaneet lopulta kuin 6-0. Peli toi elävästi mieleeni noin kymmenen vuoden takaisen mm-turnauksen ottelun Espanjan ja Skotlannin välillä. Silloin Espanja oli selvä maailman huippu ja Skotlanti ei sitä ollut. Hupaisaa oli siinä ottelussa seurata sitä, että aina kun skotit saivat pallon haltuunsa, he samalla näyttivät vapaaehtoisesti antavan sen heti takaisin espanjalaisille. Tasoero Kuopion ja Kajaanin kakkosjoukkueiden välillä oli yhtä suuri.

 

Mielenkiintoisin asia Kajaanin Hakan joukkueessa oli se, että  sen peliasu oli keltamusta kuten Kupsillakin on. Keltamusta on Savon maakuntaväri, mutta Kainuun maakuntaväri on keltavihreä ja en näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö joukkue voisi pelata oman maakuntansa väreissä.

 

Puoliajalla kahvilassa seurasin isolta ruudulta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen (asukasluku 330 miljoonaa) ja Suomen (asukasluku 5,5 miljoonaa) jääkiekko-ottelun loppuhetket ja ne todistivat, että näkemykseni oli oikea. Me hävittiin se matsi jatkoajalla, mutta poikamme ottivat kuitenkin yhden tärkeän sarjapisteen.

 

Joku asioita huonosti ymmärtävä voisi väittää, että sen pisteen turvin Suomi voittaa lohkonsa, mutta minä realistina olen eri mieltä. Nyt Suomen helpot pelit ovat ohi ja ratkaisuottelut Saksaa, Tanskaa, Ranskaa ja varsinkin Britanniaa vastaan saattavat olla pojillemme liian haasteellisia.


Kommentit (0)



Jätösten tutkintaa

Itse en ole koskaan onnistunut näkemään karhua elävänä luonnossa, mutta kuullut olen. Viime kesänä Luakon lammikon vesakossa liikkuessani kuulin kummallista tuhina. En osannut sitä edes pelätä, koska saattoihan puhisija olla vaikka metsäsika, mutta jälkeen päin aloin epäillä karhun olleen liikenteessä.

 

Nimittäin Tuukinharjun Martin metsämajan lähistöltä löytyi selviä karhun jätöksiä. En niitä tukiessani löytänyt niistä sellaisia tiukuja, joita nykyään myydään petoja pelkääville. Tiukujen pitäisi varoittaa  helinällään karhuja, jotta ne ymmärtäisivät väistää ihmistä. Jätöksissä ei siis ollut tiukuja, joten ilmeisesti ne toimivat luvatulla tavalla.

 

Muuten karhukantaa voidaan vähentää myös luonnonmukaisin keinoin. Maamme metsiin voisi siirtää siperian tiikereitä, jotka käyttävät myös karhuja ravintonaan. Tutkimusten mukaan näiden petojen kohtaamisissa 50 % päätyy tiikereiden voittoon, 25 % karhujen ja 25 % jää ratkaisemattomiksi.


Kommentit (0)



Kärkkäälän karhuistuminen

Sosialistisesta mediasta saimme eilen lukea, että Kärkkäälän kylä on hyvää vauhtia karhuistumassa. Eilen illalla oli peräti kuusi autokuntaa ollut seuraamassa kahden karhunuorukaisen edesottamuksia Miettisen pellolla. Yllättävän levollisesti suhtautuu kylänväki näihin otuksiin.

 

Kuolemantuomiota ei ole kukaan niille vaatimassa. Itse kyllä äänestäisin jonkinlaisten pelkoa ja kauhua herättävien varoituslaukausten tai paukkupommien puolesta. Isoja metsänpetoja ei saa totuttaa luottamaan ihmiseen. Siitä ei hyvää seuraisi isoille metsänpedoille.

 

Itse vanhana luonnonsuojelijana kannatan jopa tapporahoja susista ja karhuista. Eläinsuojelun nimissä suurten petojen metsästys tulisi jatkua luvanvaraisena ja pedon kaatajalle pitäisi maksaa vaikkapa 10.000 euron palkkio, mutta salakaadoista pitäisi tulla ankarat rapsut. Tämä periaate tekisi metsästäjistä petojen suojelijoita. Nythän järjestelmä on se, että ihmisten ilmoille tulevat sudet vain häviävät jonnekin. 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 11-15 / 4090 Seuraava sivu >>