Blogi

Iso D

Kylläpä uskoni urheiluun on taas palaamassa. Ensiksi uljas venäläisrintama kukisti Norjan lyömättöminä pidetyt yli-ihmiset heidän kotiluolassaan ja eilen uljas ukrainalaisampumahiihtäjä, jonka nimen päälle en nyt pääse, koska ennen eilistä ollut hänestä mitään kuullutkaan, koska mies aiemmin hiihteli samoilla sijoilla yms. kuten Suomenkin pojat tekivät, hiihti niin hirmuista faarttia, että Norjan pelottava ihmemies BÖÖ joutui tunnustamaan hänet paremmakseen.

 

Jokainen, joka  urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, mistä oikein on kysymys. Jos joku ei voi ymmärrä, mistä on kysymys voi kuunnella tämän Kari-Pekka Kyrön ja muiden asioita ymmärtävien kumppaneiden keskustelun aiheesta Yle Areenalta:

https://areena.yle.fi/1-50047050

 

Sen yllättävän asian Kyrö paljastaa, että veritankkauksesta on hyötyä miesten 15 kilometrillä vain puoli minuuttia, mutta Eposta on kahden minuutin hyöty. Itse muistelen heinolalaisen professorin kertoneen, että viime vuosituhannella muutamalla veripussilla parannettiin 10.000 metrin juoksussa tulosta kahdella minuutilla.


Kommentit (0)



Akantappokone

Hyvän itäisen naapurimaamme presidentti Putin kertoi juuri, että FSB otti kiinni viime vuonna satoja vakoilijoita. Luulen, ettei nykyaikana, jolloin avaruudesta voi kuvata sanomalehtien otsikotkin, ole kyseessä sotilaallinen vakoilu, vaan teollisuusvakoilu. Luulen myös, ettei Venäjällä ole tällä hetkellä montaakaan sellaista huipputeknistä kulutushyödykettä, jotka ulkomailla kiinnostaisivat. 

 

Yksi haluttu kulutushyödyke Venäjältä kuitenkin löytyy, eli tuo joulusuklaarasian kannessa koreileva Ural-sivuvaunumoottoripyörä. Kuvassa kyseisellä menopelillä ovat liikkeellä pakkasukko, joka muistuttaa paljon meikäläistä joulupukkia ja hänen muorinsa, joka jossain määrin poikkeaa edukseen meikäläisestä joulupukin muorista. Ennen Suomessa sivuvaunuisia moottoripyöriä kutsuttiin akantappokoneiksi ja syynkin luulen tietäväni.

 

Suomessa, jossa kaikki on kallista, näyttää kuvan Ural maksavan noin 20.000 €, eli hyvän auton hinnan. Amerikassa, jossa kulkuneuvot maksavat huomattavasti vähemmän  kuin meillä, Ural maksaa  17.000 taalaa eli suunnilleen 15.000 €, mutta siellä menopeliin kuuluvat lisälaitteina lapio ja drone eli kuvauskopteri. Lisävarusteena olevan lapion minä jotenkin ymmärrän, mutta kuvauskopterin olemassaolon tarkoitus jää hämärän peittoon. Ehkä sitä voi käyttää erämaaoloissa liikuttaessa maastotiedusteluun.


Kommentit (0)



Uljaat venäläishiihtäjät

Kyllä ei hyvältä näyttänyt, kun Iivo vaihtoi alleen lipsuvat sukset ja alkoi näyttää siltä, että kotiluolassaan 50 kilometrin kuninkuusmatkalla norjalaiset vievät noin 10 ensimmäistä sijaa. Se olisi ollut uusi ennätys, sillä edellinen ennätys oli se, kun norjalaiset muutama vuosi sitten voittivat Rukan maailman cupin 15 kilometrillä seitsoisvoiton. 

 

Mutta eivät juhlineet hyvät länsinaapurimme tänään, sillä uljaat ja rehdin oloiset venäläishiihtäjät ottivat norjalaisten kotiluolassa neloisvoiton. Jotenkin se temppu pelasti hiihtourheilun. Itse ainakin olin jo kyllästynyt norjalaisten käsittämättömään ylivoimaan. Toisaalta venäläisten juhla oli odotettu, koska he ovat terveitä miehiä eivätkä eivät kärsi mistään hengityselinsairaudesta toisin kuin monet muut maailman huiput.

 

Sekin hyvä asia venäläisten ylivoimassa oli, että Juha Miedon sanoin nyt voidaan sitten lopettaa pekulointi siitä, käytetäänkö hiihtourheilussa roopinkia vai eikö käytetä.

 

Norjalaiset ovat siis kerran saaneet seitsoisvoiton maailman cupissa, mutta suomalaisillakaan ei ole hiihtohistoriassaan mitään hävettävää. Vuoden 1954 Falunin mm-hiihtojen 15 kilometrillä kuusi ensimmäistä olivat seuraavat:

1. Veikko Hakulinen

2. Arvo Viitanen

3. August Kiuru

4. Heikki Teronen

5. Tapio Mäkelä

6. Veikko Räsänen

 

Tosin tuo neljänneksi sijoittunut Karjalan Paateneen kylältä ollut Heikki Teronen edusti Neuvostoliittoa ja käytti venäläistettyä nimeä Feodor Terentjev, mutta ihan hän puhui suomea. Terentjev asui Paateneessa siihen aikaan, kun suomalaiset miehittivät sitä ja nuori Feodor oli kertonut suomalaissotilaille, että hänestä tulee vielä kerran suurhiihtäjä.

 

Myös hänen setänsä tuli tutuksi suomalaisille. Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa tähän karjalaiseen huuliveikkoon ja tietäjään. Kerran Terentjevin Starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: "Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin." Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.


Kommentit (0)



Kovakätinen mies

Eilen lentopallojoukkue Savo Volley aloitti voitolla puolivälieräsarjan ja se on hyvä se. Joukkueen kantava voima oli yleispelaaja Miro Määttänen, mutta se ei ole hyvä se. Nimittäin jos Miro Määttänen jättäisi lentopalloharrastuksensa vähän vähemmälle ja keskittyisi keihäänheittoon, saattaisi hän seuraavissa olympialaisissa olla vahva mitaliehdokas.

 

Mies heitti muutama vuosi sitten nuorissa maailman kärkituloksen, vaikka ei ollut harjoitellut asiaa juuri lainkaan, mutta myöntää kuitenkin katselleensa telkkarista, miten keihästä heitetään. Määttänen on sen verran lahjakas heittäjä, että Urheiluliiton herrojen kannattaisi vaikkapa rahalla houkutella häntä vaihtamaan lajiin, jossa olympiamitali olisi mahdollinen. Lentopallossa Suomi ei tule koskaan olympiamitalia saamaan.  Määttänen asuu nyt Kuopiossa ja vaikkapa Ruuskasen Antti voisi käydä kädestä pitäen häntä opastamassa lajin saloihin.

 

Wikipedia kertoo Miro Määttäsen keihäänheittoharrastuksesta seuraavaa:

 

Keihäänheitto

Espoon Tapioita yleisurheilussa edustava Määttänen otti vuonna 2010 14-vuotiaiden SM-kisoissa pronssia ja 2012 16-vuotiaiden SM-hopeaa. Määttänen heitti vuonna 2013 700 gramman keihäällä 17-vuotiaiden sarjan maailman kärkituloksen 79,94. Määttänen ei kuitenkaan osallistunut yleisurheilun nuorten MM-kilpailuihin Ukrainassa, sillä hän oli samaan aikaan poikien maajoukkueen mukana lentopallon nuorten MM-kisoissa. Keihäänheitossa MM-kultaa heitti slovenialainen Matija Muhar tuloksella 78,84.

 

Kesällä 2014 Määttänen heitti aikuisten keihäällä tuloksen 68,24 ja voitti 19-vuotiaiden SM-kultaa vuoden muita nuorempana. Hän nappasi ikäluokkansa Suomen mestaruuden heitolla, joka oli kahdeksan metriä pidempi kuin hopeamitalistin pisin heitto. Suomen Urheiluliiton keihäsvalmentaja Kimmo Kinnunen kysyi Määttästä syksyllä 2014 liiton valmennusryhmiin, mutta Markku Määttänen kertoi poikansa keskittyvän nyt lentopalloon. Ihmeellisintä Määttäsen huikeissa tuloksissa on, että hän ei ole juuri lainkaan harjoitellut keihäänheittoa. Määttänen itse kommentoi Länsiväylä-lehdessä (8/2014), että ”hän on katsonut vain telkkarista, kuinka keihästä heitetään”.

 

”Minulla ei ole keihäsvalmentajaa enkä treenaa keihäänheittoa ollenkaan. Olen itse opiskellut tekniikkaa ja lentopallon kautta on tullut voimaharjoittelua. En ole mitenkään ajatellut, että keihäänheitosta uraa tulisi. On vaan sattunut että olen heitellyt hyvin”, Määttänen sanoi Lentopalloliiton haastattelussa kesällä 2013.

 

Urheilusanomien haastattelussa (11/2014) Määttänen taas totesi, että hän on ”videolta vähän katsonut, että ensin otetaan ristiaskeleita ja siitä sitten heitetään”. 

 


Kommentit (0)



Kahdeksan surmanluotia

Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 50 vuotta siitä, kun pihtiputaalainen pienviljelijä Tauno Pasanen tuli naapuriinsa kertomaan, että "soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois, siellä on neljä poliisia syrjällään." Muistan nuo poliisimurhat selvästi ja senkin muistan selvästi, että siihen aikaan Suomessa ei vielä poliisia arvostettu samalla tavalla kuin nyt. Muistanpa, miten naapurissa ainakin Maukos-Heikki ihasteli avoimesta Pasasen aseenkäsittelytaitoa.  

 

Tarkka pyssymies Tauno Pasanen olikin. Todistajien kertoman mukaan hän pystyi luodikollaan pudottamaan lentoon lähteneen sorsan 100 metriltä ilman kiikaritähtäintä. Poliisit hän ampui 30 metristä. Sen lisäksi, että hän oli kokenut metsämies, hän oli myös kokenut juoppo. Tekohetkellä hän oli 1,5 promillen humalassa.

 

Luin juuri Miika Viljakaisen ja Lauri Silvanderin kirjan Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta. Olen ollut siinä uskossa, että Pihtiputaan tragedian taustalla olisi ollut se, että Pasanen olisi aiemmin piesty paikkakunnan putkassa, kuten maantapa siihen aikaan oli, mutta kirjan mukaan sellaisesta ei ole näyttöä. Murhaaja vakuutti oikeudessa, ettei hänellä ollut mitään henkilökohtaista ampumiaan poliiseja kohtaan.

 

Tauno Pasanen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, josta presidentti Koivisto hänet vapautti 13 vuoden istumisen jälkeen vuonna 1982, kuten siihen aikaan oli tapana.  1990-luvun puolivälissä Pasanen kuristi entisen vaimonsa kuoliaaksi ja hänet tuomittiin sillä kertaa taposta. Hän vapautui 2000-luvun alkuvuosina ja elää nykyään eräässä vanhustentalossa. Tauno Pasanen täyttää ensi kuussa kunnioitettavat 85 vuotta.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 11-15 / 4027 Seuraava sivu >>