Blogi

Kusikivi

Kuten olen jo luvannut, tulen, jos elakkeelle selviän, ensitöikseni pyöräilemään Teuvalle tutustuakseni Maailman suurin keihäs-monumentin fallisiin pirteisiin. Olen käynyt Etelä-Pohjanmaalla aiemminkin Pauli Nevalan vuoksi, koska hän julkaisi pari kymmentä vuotta sitten runokasetin, jota sitten kiiruhdin ostamaan. Mutta turhaan, koska kun Seinäjoen suurimmasta musiikkiliikkeestä kasettia tiedustelin yhtä kpl Nevalan runokasetteja, totesi liikkeen pitäjä, että kyllhähän me se Paulin kans tehtihin, mutta se on jo myyty loppuhun".

 

Samaisella reissulla luin Ilkka-Lehteä, jossa oli Nevalan haastattelu. Hän kertoi olevansa laatimassa parasta aikaa tieteellistä teosta, jolla hän aikoo kumota vallalla olevan väärän jääkausiteorian. Kirjan nimeksi hän oli kaavaillut "Pitkäkorvien aikaa", mutta eipä ole vielä kirja saapunut kauppoihin. Ilman muuta sen ostaisin.

 

Samalla, kun elakelaisena pyöräilen Teuvalle, pistäydyn myös tutustumassa naapurissa Kurikassa sijaitsevaan Kusikiveen. Se on tietääkseni nykyään Etelä-Pohjanmaan ainut matkailunähtävyys. Kusikivi on kookas lohkare, jonka takana Herran vuonna 1752  heinäkuun 19. päivänä sattuivat Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulriika käymään myös kuninkaallisille luonnollisilla tarpeillaan ja jonka tapauksen johdosta kivelle löytyy vielä tänä päivänäkin selkeä asiasta kertova opaste.

 

Jos pohjalaisilla olisi edes jonkinlaisia matkailuyrittäjän lahjoja, he järjestäisivät joka heinäkuun 19. päivä Kusikivellä vuoden 1752 tapahtuman muistojuhlan ja kutsuisivat Ruotsin nykyisen kuningasparin kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollaan. Ainakin prinssi Danielin huumorintaju saattaisi riittää siihen, että hän kunnioittaisi tilaisuutta läsnäolollaan, koska onhan hän Ruotsin metsäsavolaisten jälkeläisiä, kuten suuri osa muistakin Ruotsin keskeisistä vaikuttajahahmoista.


Kommentit (0)



Teuvan suurin matkailunähtävyys

Suurena ikiaikaisena haaveenani on ollut, että jos joskus pääsen oikeasti elakkeelle eikä minua sen sijasta myydäkään Kuopion torilla ruotuvaariksi vähiten pyytävään yksityistettyyn säilytyslaitokseen, kuten pelkään, jossa voisin sitten syödä puukupista kauravelliä yhteisruokalan nurkassa, niin otan vanhan polkupyöräni ja käyn siltä käsin tutustumassa maamme jokaiseen hiihtäjä- ja juoksijapatsaaseen, joita on koko joukko eri puolella Suomea kuuluisimpana joukosta Pyhäjärvellä sijaitseva alastonta Helena Takaloa esittävä hiihtäjäpatsas.

 

Mutta Pauli Nevalasta kertovasta kirjasta äkkäsin uuden matkailunähtävyyden, jonka luokse aion myös pyöräillä ja sitä saksanseisojakoiran tavoin ihmetellä. Nimittäin Teuvalle on Nevalan urotekojen kunniaksi pystytetty maailman suurin keihäs. Se on joka suhteessa kymmenen kertaa miestensarjan virallista kilpailuvälinettä suurempi, joten yksinkertainen laskutoimitus osoittaa sen olevan peräti 25 metriä korkean ja tilavuudeltaan tuhatkertaisen normikeihääseen verrattuna. Painoa sille on siten siunaantunut ainakin 800 kiloa, mutta todennäköisesti vielä paljon enemmän.

 

Etelä-Pohjanmaalla tahtoo kaikki olla maailman suurinta ja uskon ainakin tämän keihään olevan eittämättä maailman suurimman lajissaan. Jos jotain vikaa siitä pitää oikein hakemalla hakea, niin kuvasta päätellen ei näytä ollenkaan hyvältä, että se jököttää pystyssä suoraan maata kohti. Kyllä noin 45 asteen kulma olisi esteettisesti kauniimpi.

 

Luulen, että keihäspatsaan asento on jonkinlainen protesti Mexicon kisojen mittamiehiä vastaan, jotka hylkäsivät karsintakilpailussa Nevalan 85 metrin kaaren lappeelleen menneenä eikä mies näin päässyt puolustamaan olympiakultaansa loppukilpailuun.


Kommentit (2)



Teuvan rivakka

Rivakka mies oli Pauli Nevala aikoinaan, joten hän oli ihan sopiva tyyppi edustamaan urheiluseuraa nimeltään Teuvan Rivakkaa. Tosin vaikka hän oli rivakka, niin nykyheittäjiin verrattuna hän oli voimiltaan aika heikko. Penkkipunnerruksessa nousi 90 kiloa, rinnalle vedossa 120 ja jalkakyykyssä 160. Esimerkiksi Seppo Räty, joka oli aikoinaan melkein Suomen vahvin, taisi parhaimmillaan työntää suorille käsille lähes 200 kiloa, joten hän oli siinä lajissa melkein kaksi kertaa Nevalaa vahvempi.

 

Cooperin testin ennätyskin oli Nevalalla vain 2800 metriä, eli aikoinani Suonenjoen Yhteislyseon 5. luokan pojista juoksi enemmän. Mutta satasen hän juoksi parhaimmillaan 11,3 ja se on tulos, johon nykyheittäjistä pääsee tietääkseni ainoastaan 18-vuotias Topias Laine, joka on juossut matkan aikaan 11,14 ja voittanut nuorten Sm-kisoissa 100 metrillä hopeaa.

 

Nevala, jolla on pohjalaisen selkeät ja varmat mielipiteet, korostaa, ettei keihäänheitto ole mikään voimalaji. Norsukin on hänen mukaansa pirun voimakas, mutta ei se pärjää leopardille satasella. Ja oikeassahan Teuvan hirmu on tässäkin mielipiteessään. Muistanpa, miten Mexicon kisoissa keihäässä hopeaa voittanut Jorma Kinnunen ja painonnostossa kultaa voittanut Kaarlo Kangasniemi olivat joskus pilanpäiten kilpailleet keihäänheitossa. Kangasniemi oli saanut kepin lentämään vain 18 metriä ja poskeen oli siitä huolimatta sattunut pirusti.


Kommentit (2)



Nevalan suolatankkaus

Minusta keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala on verbaalinen nero, josta voisi halutessaan tulla myös menestyvä talkshow-artisti. Käsitykseni Nevalasta vahvistui, kun olen tänään lueskellut Henry Ahon ylöskirjaamia Nevalan tarinoita kirjasta, jonka osuvana nimenä on Kaamea heittäjä - Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä.

 

Nevala on hankkinut laajan yleissivistyksen ja tietää paljon kaikenlaisista asioista eikä hän edes yritä salata asiaa. Ihmettelen, ettei Nevalan asiantuntemusta ole enempää hyödynnetty maamme urheiluvalmennuksessa. Tietysti omasta lajistaan keihäänheitosta hän tietää kaiken, mutta yllättävää on, että hän on perehtynyt myös kestävyyslajeihin.

 

Luulen Kaameasta heittäjästä keksineeni Norjan kestävyyslajien menestyksen salaisuuden. Ilmeisesti norjalaiset ovat itsenäisesti jo ennen Nevalaa keksineet suolatankkauksen merkityksen hapenottokyvyn lisääjänä tai sitten keihäshirmu on keksintönsä heille paljastanut.

 

Nevalan tutkimusten mukaan raju suolan syönti ennen kestävyyssuoritusta parantaa merkittävästi hapenottokykyä. Se ei nosta punasolujen määrää eikä hemoglobiiniarvoja, joita murtomaahiihdossa jo valvotaankin tiukasta, vaan runsas suolan syöni lisää punasolujen tilavuutta, jolloin niiden kyky kuljettaa happea paranee merkittävästi.

 

Nevalan testasi menetlmää itseensä syömällä suuren purkillisen suolasillejä ja joi vielä oksettavan väkevää suolavettä kyytipojaksi. Kun hänen verenkuvansa tutkittiin laboratoriossa, todettiin punasolujen koon kasvaneen 92:sta 98:an eli lähes 10 %.

 

Jokainen joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, että punasolujen kasvattaminen niiden suolaamisen avulla, on dramaattinen menestystekijä kestävyysurheilun näkövenkkelistä käsin. Ehdotankin, että Pauli Nevala on palkattava Suomen hiihtoliiton päävalmentajaksi, kun K-P Kyröä ei siihen jostain syystä kuitenkaan huolita.


Kommentit (0)



Kulkumies ja urheiluhieroja Asko Vehviläinen

Ihan tuli lapsuusajat mieleen, kun polkupyörällä ajanut kulkumies pyysi vettä juodakseen. Kulkumies kertoi olevansa Pirttiselän Räsäsiä, jonka jo arvasinkin, koska kulkumies oli kovasti Viktor Klimenkon näköä. Räsäsen suvun muinainen esi-isä oli kasakka ja jostain syystä nämä geenit vaikuttavat vieläkin eivätkä Räsäset ole tavallisia pallonaamasavolaisia.

 

Koska kulkumies oli Kärkkäälän Räsäsiä, hän jo kuulustelujen alkuvaiheessa myönsi olevansa lääkäri, kuten hänen suvussaan miehillä on tapana. Ja koska Kärkkäälän Pirttiselän urheiluhistoria on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, mm. kulkumiehen setä, kuivankälpeä SKDL:n kansanedustaja Pauli Räsänen hallitsi suvereenisti Pohjoismaiden parlamentaarikkojen hiihtomestaruuskisoja, vaikka mukana oli norjalaisia olympiavoittajiaan, hän hänen lajiaan kysyessäni kertoi olevansa urheilulääkäri.

 

Hän myös kertoi juuri olleensa Kalevan kisoissa ja että siellä vietettiin muistohetki edesmenneen legendaarisen urheiluhieroja Asko Vehviläisen kunniaksi, jonka kulkumies kertoi olleen myös Pirttiselän poikia. Tieto oli minulle uusi ja ihmeellinen, tiesin kyllä Vehviläisen olleen suonenjokelaisia, mutta olin uskonut hänen olleen Vehvilän kylän poikia, koska sieltähän ne Vehviläiset ovat yleensä ovat lähtöisin.

 

En väittänyt kulkumiehelle vastaan, koska yleensä luotan lääkäreihin, urheilulääkäreihin varsinkin. Niinpä pidän tästä lähtien maamme tunnetuinta urheiluhieroja Asko Vehviläistä Kärkkäälän poekana. Toiseksi tunnetuin urheiluhieroja lienee Yrjö Koivistoinen, joka toimi Hannes Kolehmaisen hierojana, managerina ja harjoittelukumppanina. Hän oli kuopiolaisia, mutta todennäköisesti sukujuuriltaan kärkkäälän poekia.

   


Kommentit (2)



<< Edellinen sivu 11-15 / 4179 Seuraava sivu >>