Blogi

Aarteen etsintää


Tässä mietin kuumeisesti, että mitä alkaisin aikani kuluksi tekemään, jos selviän eläkkeelle ja nyt minä sen hokasin. Aion ryhtyä harrastamaan aarteen etsintää.
 
Ensiksi etsin miinaharavalla Uukuniemen Pyhäjärvestä sinne vajaat 400 vuotta sitten upotetun 120-kiloisen kirkonkellon. Sen jälkeen etsin Petroskoin lähistöltä suomalaisten sinne sota-aikana maahan kaivaman valtavan Stalin-monumentin, jonka siirrän sitten tervattuna ja höyhenillä pintakäsiteltynä muistomerkiksi Sandarmohin teloitusmetsään, josta puuttuu sinne haudatuilta suomalaisilta muistomerkki.
 
Lopuksi keskityn etsimään läheltä Uukuniemeä Lahdenpohjan edustalta Laatokasta sinne mahdollisesti upotettua kuvan valtavaa Pyhän Andreaksen kelloa, jonka sisältämän pronssin arvo on nykyään noin 100.000 euroa.
 
Tosin epäilen, etteivät venäläiset sodan jälkeen ehkä sittenkään upottaneet kelloa Laatokkaan, koska eivät he tyhmiä ole, vaan luulen, että kellon pronssi palveli myöhemmin kansantalouden tarpeita laivojen potkureina ja eräinä panssarivaunun osina.
 
Pyhän Andreaksen kello taottiin siten ainakin vertauskuvannollisesti miekoiksi eikä auroiksi. Sille tapahtui juuri päinvastoin kuin Kuopion ortodoksikirkon kelloille, jotka valettiin vuonna 1904 silloisen kenraalikuvernöörin armollisesti tarkoitukseen lahjoittamasta sotaromusta.
 
Kuten kaikki, jotka vähänkin historiasta tietävät, tietävät, että kenraalikuvernöörinä toimi silloin Nikolai Sinebrykoff, jonka muudan Eugen Malmsten-niminen itsemurhaterroristi sittemmin surmasi Senaatintalon portaikossa.
 
Sinebrikoffista suomalaiset eivät tykänneet, koska hän esimerkiksi määräsi kasakat rauhoittamaan Helsingin kadulla riehuneita aseistakieltäytyjiä. Tapauksen yhteydessä ei vältytty henkilövahingoiltakaan, koska lähes 20 ihmistä loukkaantui. Kaikki loukkaantuneet olivat ainakin Veijo Meren mukaan kasakoita, joita huligaanit olivat heitelleet kivillä. Helsingin lääkärit kieltäytyivät hoitamasta vammoja saaneita.
 
Yllä Sa-kuva-arkistosta lainattu kuva, jonka kerrotaan esittävän r----en rikkomaa Pyhän Andreaksen kelloa.

Kommentit (0)



Kangastus

Sangen vilkkaan keskustelun sosialistisessa mediassa on synnyttänyt kirjoitukseni siitä, miten kauas Tallinnan Viru-hotelli ja Valamon luostarin pääkirkko näkyvät. Eräskin elokuvaohjaaja, joka varmaankin työnsä puolesta ymmärtää paljon näkyvyyskysymyksiin liittyvistä asioista, oli sitä mieltä, että henkilö, joka näkee Helsingistä käsin Viru-hotellin, voisi tarkistaa näkyykö hotelli ylösalaisin, sillä kyseessä onkin kangastus.

 

Elokuvaohjaajan näkemys on Viru-hotellin osalta oikea. Sen, miten kauas torni näkyy, voidaan laskea siten, että otetaan neliöjuuri luvusta, joka saadaan, kun maapallon halkaisijalla, eli 12.000 kilometrillä, kerrotaan tornin korkeus.  Viru-hotelli on 23 kerroksinen, jonka ylimmässä kerroksessa sijaitsi muuten KGB:n kuuntelukeskus, joten hotelli on noin 70 metriä korkea ja se näkyy merellä vain vajaan 30 kilometrin päähän.

 

Jos Virua tähystää 72 meriä korkeasta Stadionin tornista, ei se näy sieltäkään, vaan jotta näköyhteys olisi, olisi tornien oltava noin 40 kilometrin päässä toisistaan ja siinäkin tapauksessa lisäedellytyksenä on, että molempien rakennusten perustukset ovat ainakin muutaman metrin meren pinnan yläpuolella.

 

Tallinnassa sijaitseva 159-metrinen Pyhän Olavin kirkko oli vuosisatoja yksi maailman korkeimmista rakennuksista, mutta sekään ei näy yli 70 kilometrin päähän Helsinkiin. Sen sijaan Viron korkein rakennus, eli Tallinnan 314-metrinen tv-torni kohoaa niin korkealle, että sen kapea huippu saattaa ainakin kiikarilla näkyä ainakin Stadionin torniin. Ne muut sinne näkyvät rakennukset ovat harhaa, eli kangastusta, ja näkyvät ylösalaisin.


Kommentit (1)



Maaottelu ja Juokse porosein

Kerrassaan upeasti esiintyi Huuhkaja-joukkueemme eilen. Pienempi ylltys oli se, että Bosnia-Herzegovina kaatui jalkapallossa vieraskentällä, mutta suurempi yllätys oli se, että poikamme olivat parempia myös laulamisessa.

 

Tosin kyllähän tosiasia on se, että Huuhkajien esittämässä Maamme-laulussa tällä kertaa syvä tunne korvasi puuttuvan taiteellisuuden ja kovasti laahaava oli poikiemme versio. Huomion arvoista esityksessä li se, että kaikki muut lauloivat täysin palkein, mutta Kamara ja Hämäläinen, jotka ovat niitä harvoja maajoukkuepelaajia, joilla on supisuomalainen sukunimi, tyytyivät vain kuuntelemaan kovasti kärsivän näköisinä. Kummallakin jalkapalloilijalla sykkii suonissa afrikkalaisverta ja afrikkalaisillahan on tunnetusti rytmi suorastaan veressä, joten Huuhkajien Maamme-laulu saattoi kuulostaa heistä pahalta.

 

Ennen aina ihmettelin, miksi luottopuolustaja Paulus Arajuuri, joka ei ollut eilen avauskokoonpanossa, päästeli selkäkeikkanauruja kansallishymnimme aikana ja eilen tajusin, että Arajuuri, joka on musikaalista sukua ja jonka veli on vallan ammattimuusikko, ei pystynyt nauramatta kuuntelemaan joukkuetovereidensa joukkomylvintää.

 

Bosnialaiset hävisivät eilen laulukilpailun selvästi, koska he eivät enää yrittäneet laulaa. Ilmeisesti sisällissodan partaalla olevasta maasta ei löydy musiikkiesitystä, jonka kaikki osapuolet hyväksyisivät. Tässä yhteydessä bosnialaisten pitäisi ottaa oppia Suomen historiasta.

 

Nimittäin talvella 1918 Parkanon punakaarti ja suojeluskunta kokoontuivat YK:n rauhanlähettiläänä toimineen Sakari Tuomiojan isän kutsusta allekirjoittamaan sopimusta siitä, etteivät pitäjän miehet ryhdy keskenään pyssysille. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kokouksen puheenjohtajana toiminut Aleksius Tuomioja esitti, että tapahtuman kunniaksi pitäisi varmaankin laulaa yhdessä jotakin. 

 

Kokous päättikin yksimielisesti laulaa lopuksi sompion lappalaisen kansanlaulun Juokse porosein. Minusta muuten kaikki poliittiset väenkokoukset tulisi aloittaa  laululla Totuuden henki johda sinä meitä ja päättää lauluun Juokse porosein.


Kommentit (0)



Valamon kello

Urbaanilegendan mukaan hyvällä säällä pitäisi Stadionin tornista näkyä 80 kilometrin päässä oleva Tallinnan Viru-hotelli, mutta itse en ole onnistunut sitä näkemään, vaikka monta kertaa olen asiaa yrittänyt.
 
Tämän urbaanilegendan innoittamana kapusin nuorena ja huimana ollessani Uukuniemen kirkon torniin tähystämään kiiltelevätkö 76 kilometrin päässä Valamon pääkirkon ristit sinne asti, mutta eivät kiillelleet. Yhden kirkon tornin tosin näin, mutta se saattoi olla Lumivaaran kirkon torni.
 
Kypsällä iällä löysin netistä kaavan, jolla voi laskea, miten kauaksi tornit näkyvät esteettömässä maastossa, mikäli maapallo on pallo, kuten monet edelleenkin uskovat. Sen kaavan mukaan, jos Uukuniemen katselupaikka olisi merenpinnasta katsottuna samalla tasolla kuin Valamo, tornin tulisi olla noin 400 metrinen, jotta se näkyisi. Valamon pääkirkon torni lienee noin 50 metriä korkea.
 
Eikä kuulu Valamon kirkon kellon kumu Uukuniemelle asti, vaikka esimerkiksi kesällä 1944 suurhyökkäyksen jylinä kuului aikoinaan sopivalla säällä Kannakselta lähes 400 kilometrin päähän Suonenjoelle asti. Näin kertoi mummoni, jonka korvat eivät olleet suuret vaan valtavat.
 
Uukuniemen ortodoksikirkon tarinan mukaan Pyhäjärveen upotettu kello painoi 120 kiloa, mutta suurvalloilla on suurvaltojen vehkeet. Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello, joka riippui 30 metrin korkeudessa, painoi 16,5 tonnia. Sen ääni kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja hyvällä säällä jopa Pitkärantaan asti.
 
Kun luostarin munkki kuoli, pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni kuoli, kello löi kolme kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän Andreaksen kello tekikin maaliskuun 19. 1940.
 
Pyhän Andreaksen kello oli valettu Pietarissa 1896. Kellon valmistamiseen on tarvittu 13104 kg kuparia ja 3276 kg tinaa ja sen kokonaistilavuus on ollut 1,91 m3. Tällä hetkellä puhtaan kuparin hinta on 7,5 €/kg ja tinan 3,147 €/kg, joten nykyrahassa kelloon käytettyjen metallien arvo on yhteensä 108.590 €.
 
Valamon kirkon pääkello katosi sodan aikana. Internet tosin väittää, että kello olisi löytynyt räjäytettynä ja maahan pudonneena, kun suomalaiset valtasivat saaren syksyllä -41. Ilmeisesti se on sen jälkeen käytetty kansantalouden muihin tarpeisiin, vaikka kukaan ei sitä myönnäkään. Suomalaiset panssarilaivatkin kulkivat pronssipotkureiden avulla ihan pikkuisen lujempaa kuin teräspropelleilla.
 
Nyt Valamon pääkello on uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmän eli reilut 14 tonnia, mutta ääni kantaa edelleen Sortavalaan asti. Minä en ole sitä tosin onnistunut kuulemaan Sortavalassa käydessäni.

 


Kommentit (0)



Tuohikirje

Mikael Agricolaa pidetään varmaankin ihan perustellusti suomen kielen isänä, vaikka tutkijat eivät ole varmoja, oliko hän edes äidinkieleltään suomenkielinen, sillä hänen syntymäpitäjässään Pernajassa oli ruotsinkielinen enemmistö. Toisaalta suomalaisen kielitieteilijä G. J. Ramstedtin kerrotaan olevan korean kielen isän, vaikka hän ei ollut äidinkieleltään koreankielinen, vaan ilmeisesti ruotsinkielinen. Parhaiten kielitieteilijä G. J. Ramstedt tunnetaan Suomessa iskelmänikkari Rafu Ramstedin veljenä.

 

Agricola ei ollut ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut, koska Novgorodista on löytynyt 1200-luvulta peräisin oleva suomenkielinen tuohikirje, jonka kirjoittajaa ei tiedetä. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo tuohikirjeestä mm. seuraavaa:

"Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu teksti, eräs Novgorodin tuohikirjeistä. Teksti on kirjoitettu 1200-luvun puolivälissä. Sen löysivät neuvostoliittolaiset tutkijat vuonna 1957 Artemi Artsihovskin johdolla Novgorodin länsipuolelta Nerevskin arkeologisesta kaivauksesta. Tuohikirjeen sanoma on tulkinnanvarainen sekä merkkien osittaisen epäselvyyden että itse kieliasun vuoksi. Esimerkiksi sanojen välejä ei ole merkitty.

 

Tutkijat ovat yksimielisiä tekstin tulkinnasta siltä osin, että teksti alkaa sanoilla "jumalan nuoli" tai "jumala nuoli". Sanojen "nuoli" ja "jumala" on tulkittu toistuvan tekstissä. Tämän perusteella tekstiä pidetään ukkoseen liittyvänä loitsuna. "Jumalan nuoli" ei tiettävästi esiinny sana sanalta myöhemmässä kansanperinteessä, mutta salamaa ja ukonvaajaa on joka tapauksessa pidetty ukkosen jumalan ampumina nuolina. Muilta osin tekstiä ovat eri tutkijat tulkinneet eri tavoin. On esitetty myös, että teksti saattaisi olla kalevalamittainen runo, jonka jokainen säe on kirjoitettu omalle rivilleen.[1]

 

Useimmat tutkijat ovat pitäneet kirjoitusta aunuksenkarjalaisena, mutta itämerensuomen eri haarojen ollessa vasta muodostumassa, kielimuotoa on hankala lokeroida.[2] Kirjoituksen ikä on määritetty stratigrafisesti ja dendrokronologisesti sen löytökerrostuman perusteella vuosien 1240 ja 1260 välille.[3] Tuohikirjettä säilytetään Novgorodin yhdistyneessä valtionmuseossa.[3]"

 

Tässä yhteydessä on muuten syytä palauttaa alemmuudentunnetta potevien suomalaisten mieliin se, että jo 900-luvulla kolme suomalaisugrilaista ja kaksi slaavilaista heimoa kokoontuivat Laatokan rannalla Vanhan Laatokan kylässä ja perustivat valtion, jonne kutsuttiin järjestystä ylläpitämään senaikainen moottoripyöräjengi, jota kutsutaan nykyään viikingieksi. 

 

Perustetusta valtiosta kehittyi myöhemmin ihmiskunnan historian ylivoimaisesti suurin valtakunta, vaikka ainakin neulanpistopolitiikkaa harrastavien neuvostovastaisten tahojen mielestä myös historian hirvein valtakunta, joka ulottui suurimmillaan Keski-Euroopasta Pohjois-Amerikan keskiosiin. Kielenkääntäjä Jukka Mällinen kertoi Kuopion kaupunginkirjastossa vieraillessaan, että vielä Iivana Julman aikaan Venäjällä oli suomalaisugrilainen enemmistö.

 


Kommentit (4)



<< Edellinen sivu 11-15 / 5003 Seuraava sivu >>