Blogi

Vilho Petteri Nenonen ja 7

Kuopion muistolaattakävelyllä paljastui, että Suomen tykistön isä Vilho Petteri Nenonen on syntynyt naapurissani ja saanut paikalle oman pronssilaattansa. Nenonen on jäänyt historiaan suurena matemaattisena nerona. Siitä osoituksena hänen aloitteestaan opetetaan maamme koululaisia tekemään 7-numeroon poikkiviiva, toisin kuin nykyajan tietokoneet tekevät. Poikkiviivalla pyrittiin manuaalisella kaudella ehkäisemään 1 ja 7 sekoittuminen keskenään, joka asia tykistön parissa tapahtuessa voisi aiheuttaa jopa henkilövahinkoja.

 

Itsekin ilmeisesti jään jälkipolvien mieleen matemaattisena nerona, koska olen työpaikan ainakin kahvipöydässä esittänyt, että nykyajan tietokoneissa tulisi i-,1-,l-,o-,O- ja 0-merkkien muotoa muuttaa niin, etteivät ne jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Varsinkin erilaisten koodien ja salasanojen yhteydessä edellä mainittujen merkkien epäselvyydet aiheuttavat ainakin mentaalisia vahinkoja tietokoneen käyttäjien keskuudessa, mutta eivät onneksi henkilövahinkoja kuten tykistön puolella.

 

Matemaattisen lahjakkuuden lisäksi uskon omaavani myös kielellistä lahjakkuutta, koska nyt esitän, että tietokoneista vaikkapa tongeilla poistetaan ä- ja ö-näppäimet, jotka aiheuttavat vain sekaannusta kansainvälisissä asioissa, koska monista kielistä ne puuttuvat ja kyseiset kirjaimet korvataan jatkossa seuraavan nakoisilla merkeilla: JA O.


Kommentit (1)



Yhteisrintama proletariaatin luokkataistelun muotona

Eilen ihastelin kuopiolaista konsensusta, mutta nyt perun höpöpuheitani. Puistokadulla nimittäin törmäsin pöytään, jolta asiasta kiinnostuneet saattoivat maksutta poimia mukaansa hyvälle paperille vallan värikuvin somistetun Kansan Ääni-nimisen lehden, jota julkaisevat Suomen Työväenpuolue STP, EU:n Vastainen Kansanrintama ry, Kommunistien liitto ry sekä Sodan ja Fasismin vastainen työ ry.

 

Poimin kernaasti tämän painotuotteen, jonka sisältö vaikutti poikkeavan täysin tavallisesta suomalaisesta konsensusmössöstä. Kansan Ääni lienee esimerkiksi ainut sanomalehti maassamme, ellei peräti koko Pohjoismaissa, joka suhtautuu myönteisesti Pohjois-Koreaan ja myös sen suureen johtajaan, jonka persoona synnyttää Pohjois-Korean ulkopuolella ristiriitaisia tunteita. Monet pitävät miestä ns. seinähulluna kahelina, mutta toisaalta kyllä joku länsimainen naistenlehti valitsi hänet toissa vuonna maailman seksikkäimmäksi mieheksi.

 

Kansan Äänestä löytyi vallan vaikuttava värikuva, jossa johtaja Kim Jong Un seuraa sotilashenkilöiden seurassa ilmapuolustukseen kehitetyn ohjusjärjestelmän onnistunutta testausta. Kuvatekstissä kerrotaan, että imperialistivallat katsovat, että Pohjois-Korealla ei saisi olla omaa puolustusta, jolla vastata niiden sotilaalliseen iskuun, mm. kehittynyttä ohjus- ja ydinasetekniikkaa. Ja onhan asia tietysti nuinkin, kun sitä savolaisen konsensushenkisesti riittailee.

 

Samaisella aukeamalla on myös otsikko, joka suorastaan imaisee satunnaisen lukijan huomion: YHTEISRINTAMA PROLETARIAATIN LUOKKATAISTELUN MUOTONA. Se poikkeaa täysin nykyisten iltapäivälehtien skandaalinkäryisistä otsikoista, joita itse en voi kioskin seinästä yleensä ärtymättä lukea. Jos Ilta-Sanomien mainoksessa joskus lukisi isolla tuo teksti "YHTEISRINTAMA PROLETARIAATIN LUOKKATAISTELUN MUOTONA", niin kyllä sen lehden heti ostaisin.

 

Tosin ihan jokainen iltapäivälehtien skandaalilööppi ei pistä minua vihaksi, koska muistanpa sellaisenkin, joka minua viehätti ja se oli se, jossa kerrottiin, että VUORINEUVOS AMPUI TYÖMIESTÄ PERSUUKSIIN FASAANIJAHDISSA. Se otsikko kelpaisi varmasti myös Kansan Äänelle.


Kommentit (0)



Vallankumousko vaiko taantumus?

Eilen ratkaistiin Kuopiossa se, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Kävi ilmi, että vallankumoukselliset voimat näyttävät olevan tällä hetkellä Kuopiossa niskan päällä. Eilen nimittäin vuosikymmenten aselevon jälkeen kohtasivat Kuopin Elon ja Kuopion Palloseuran parhaat pojat Keskuskentän viheriöllä neljännen divisioonan jalkapallo-ottelussa.

 

Kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että Kuopion Elon juuret ovat talonmies Israel Närhen johtamassa tuhat miehisessä Kuopion punakaartissa ja Kupsin juuret tehtailija Hermanni Saastamoisen organisoimassa yksityisarmeijassa, jota salassa kutsuttiin Kuopion aktivistien salaiseksi taistelujärjestöksi.

 

Vuosikymmeniä sitten Elon ja Kupsin kohtaamiset olivat Kuopiossa merkkitapauksia, joissa aikalaislähteiden mukaan saattoi olla paikalla todellisuudessa noin 8.000 katsojaa, vaikka virallisesti luku oli 6.000. Siihen aikaan katsojamääriä pyrittiin veroteknisistä syistä laskemaan todellisuutta pienemmiksi toisin kuin nykyään, jolloin Kupsin ottelussa saadaan viralliseksi yleisömääräksi yleensä 2700, vaikka todellisuudessa silmäpareja on tuhat vähemmän. Eilen katsomossa istui noin kahdeksan katsojaa.

 

Elo voitti ansaitusti 3-1. Tosin voittoa ei välttämättä selitä se, että vallankumous olisi erityisen vahvoilla, vaan se, että Kupsia edusti vain seuran A-junioreiden kakkosjoukkue. Lisäksi punapaitaisten vallankumouksellisten iskuvoimaa lisäsi merkittävästi keskeisenä vaikuttajahenkilönä pelaaja-valmentajan roolissa Tero Taipale, joka siviilissä toimii Kupsin markkinointipäällikkönä ja joka viime valtuustokaudella edusti Kansallista Kokoomusta Kuopion kaupunginvaltuustossa.

 

Pitkälle on siis tämän päivän Kuopiossa edetty luokkasopuilun linjalla. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että kun putkimies Martti Räsänen siirtyi iloisella 1970-luvulla valmentamaan Elosta Kupsiin, erosi Kupsin johtokunnasta moni vastalauseena moiselle skandaalille. Kuopio on ollut historiassaan hyvin kahtia jakautunut. Sotaa ennen IKL oli kaupungin suurin puolue ja sodan jälkeen SKDL.

 

 


Kommentit (0)



Ilmari ei tarvitsekaan reppua

Kyllä ei voi moittia maamme yleisurheilun tilaa, ei ainakaan liiaksi. Niinpä lopetin vähäksi aikaa yleisurheilumme tilan suremisen ja kävin katsomassa kotimaista huippujalkapalloa, eli Kupsin ja Ropsin kohtaamisen. Peli olikin mieltä ylentävä kokemus. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja vaikka joukkueet olivat tasaväkiset, teki kotijoukkue kolme maalia ja voitti kenttätapahtumiin nähden kohtuuttoman selvästi, joka asia ilahdutti minua suuresti.

 

Erityisesti minua ilahdutti, että lupaava nuori Ilmari Niskanen teki maalin. Niskanen on tuulen nopea laitahyökkääjä ja jopa niin nopea, ettei pallo pysy aina mukana, koska mies ole mikään pehmeän kosketuksen mies ja niinpä Illu ole maalinteossa onnistunutkaan kahteen vuoteen. Ajattelin jo joskus, että hänelle pitäisi antaa reppu, jolla hän kyllä saisi pallon vietyä maaliin. Mutta eilen Illu onnistui eikä niin iloista tuuletusta ole tänä kesänä Keskuskentällä nähty.

 

Elättelin jo vähän aikaa toiveita siitä, että vaikka olen vanha mies, niin näkisin Kupsin vielä mitaleilla, mutta enpä taida nähdä. Nimittäin jostain käsittämättömästä syystä Veikkausliigassa pelataan kolme kierrosta ja Kupsin kohtalona on tänä kesänä kohdata pahimmat kilpailijansa vieraskentällä kahteen kertaan. Siinä joukkue antaa muille monta pistettä tasoitusta. Olen sitä mieltä, että Veikkausliigan joukkuemäärää olisi lisättävä viidellä, ainakin joukkueet Espoosta, Oulusta, Kotkasta, Porista ja Kouvolasta olisi nostettava ylimmälle sarjatasolle, jolloin sarjakierroksia olisi kaksi ja joukkueille 30 peliä kesässä.


Kommentit (0)



Yleisurheilumme tilasta

Kyllä ei ole hurraamista suomalaisen yleisurheilun tilassa. Olin jo päättänyt, että en katso silmällistäkään yleisurheilun mömmönkisoja, koska paha mieli siitä vain tulee, mutta niin vain eilenkin seurasin kaikki lähetykset. Ja ponnetonta on suomalaisten esiintyminen. Ennen oli toisin. Muistanpa kun olin neljännesvuosisata sitten paikanpäälläkin seuraamassa, kuinka silloiset poikamme ja tyttömme venyivät joka lajissa ja taistelivat muutenkin kuin leijonat. Puhuttiin yleisesti, että urheilijoidemme perskannikoihin oli muutama päivä ennen kisoja isketty testosteronipiikit.

 

Kuitenkin ihan jännä oli seurata eilisen tapahtumia, koska saattoi jännittää sitä, jäävätkö suomalaiset vihoviimeisiksi. Eivät jääneet missään lajissa, koska monet ulkomaalaiset jäivät jopa ilman tulosta. Ja tyytyväisiä ovat edustajamme olleet suorituksiinsa, vaikka jatkopaikkaa ei tullutkaan. Se on oikein, koska muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa. Jalosti meikäläiset kilvoittelevat ja olen varma, ettei heille käryjä tule. Sen sijaan ulkomaalaisten tulostaso on palannut 70-luvun tasolle ja epäilen, että palkintojärjestykset muuttuvat vielä monta kertaa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

 

Jännittävää on ollut seurata myöskin ruotsalaisten upeita suorituksia. Varsinkin kun tietää, että naapurin maailmanmestaruuden voittavan kiekkojätin äiti on Suomen Turusta ja mitalista taistelevan salskean pituushyppääjän äiti on Tornion jokilaaksosta, eli siis melkein Suomesta. Sitä paitsi pituushyppääjä on aloittanut urheilu-uransa suomalaissiirtolaisten seurassa. Mielestäni Ruotsin loistava urheilumenestys on hyvin pitkälle suomalaisten ansiota. Kannustakaamme siis rakkaan länsinaapurimme edustajia näissä yleisurheilun mmömmönkisoissa.

 

 

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 11-15 / 3450 Seuraava sivu >>