Blogi

Sillanrakentajaveljekset

Vielä löytyy maailmasta hyviäkin ihmisiä, kuten nyt esimerkiksi kuvan esittämät Pitkäsen veljekset Suonenjoen Särkiskylältä. Nämä veljekset eivät jääneet odottamaan EU:n tai jonkin muun instanssin toimenpiteitä Rajapuron sillan rakentamisessa, vaan he ihan oma-aloitteisesti pistivät asiat kuntoon. 

 

Eikä asioiden kuntoon saattaminen rajoittunut pelkästään sillan rakentamiseen, vaan tapasin eilen Pitkäsen veljekset itseteossa raivaamasta Kakkisen Ollin polkua; sehän oli vesottumassa ihan läpipääsemättömäksi ryteiköksi, mutta nyt ei enää ole risuista ja männynkävyistä huolta. Raivaussaha on hyvä keksintö.

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi huomioida Pitkäsen veljesten ripeys, oma-aloitteisuus ja urhoollisuus, kun itsenäisyyspäivänä taas jaetaan mitaleita. Kyllä niitä on annettu paljon pienemmästäkin. Tai ainakin esimerkiksi Kärkkäälän kylätoimikunta voisi lahjoittaa veljeksille vaikkapa jopa jonkinlaisen pöytästandaarin, josta asiasta löytyy lisäinformaatiota vaikkapa tästä linkistä, ellei mitalia ole tähän hätään saatavilla:

https://www.taitopaino.fi/tuotteet/poytastandaari/

 

 


Kommentit (0)



Ystävyydensilta

Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että noin kymmenen vuotta sitten kunnan tms:n tahon edustajat halusivat kehittää Kakkisensalon matkailua ja päättivät kunnostaa sillan, joka on  Kakkisen Ollin 1700-luvulta peräisin olevalle mökille johtavalla polulla ja ylittää Suonejoen ja Kuopion välisen Rajapuron. Muinoin Rajapuro erotti Suonenjoen ja Karttulan, mutta Karttulan kuntaahan ei enää ole. Sikäli projekti onnistui hyvin, että vanha huono silta saatiin purettua, mutta uuden rakentaminen on ollut savolaisittain sanottuna vaeheessaan, eli aloittamista vaelle valamis, kuten Savossa myös osuvasti sanotaan, kymmenisen vuotta.

 

Itse olen noin kymmenen vuoden ajan tasaisin välein blogillani muistuttanut, että jonkun, vaikkapa EU:n, tulisi tehdä asialle jotakin, mutta ajallemme tyypillisesti kukaan ei ole tehnyt asian hyväksi mitään, vaikka olen itse intensiivisesti seurannut asiaa läheltä ja siitä tasaisin väliajoin muistuttanut, kuten olen jo aiemmin maininnut. Olen jopa luvannut ihan puoluekantana katsomatta äänestää sitä siltarumpupoliitikkoa, joka tekee asialle jotakin, koska olen vanhemmiten muuttunut huonojalakaseksi ja minun on ollut vaikea nostaa 12-vaihteista Tunturi Retkisuperiani vm. 1978, synkän virran yli.

 

Mutta nyt silta-asia on saanut ihan yllättäen onnellisen käänteen ja jykevä, jopa kevyttä moottoriajoneuvoliikennettä kestävä silta on valmistunut hetkessä, kun toimeen on tartuttu tomerasti kunnon kansalaisten toimesta. Huomenna aion blogillani kiittää ja ylistää asian ratkaisseita sankareita. Mutta jo tänään esitän, että kuvan esittämää Kuopion ja Suonenjoen yhdistävää siltaa aletaan tästä lähtien kutsumaan Ystävyydensillaksi.

 

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että samanniminen silta sijaitsi ennen Serbian ja Bosnia-Herzegovinan rajalla, mutta sitten se räjäytettiin tuhansiksi päreiksi. Myös Jalkasen Kari Tapion, joka oli lähestulkoon Kärkkäälän poikia, sanoittamassa ja esittämässä alkoholismista kertovassa laulussa Myrskyn jälkeen sanotaan aiheeseen liityvästi ja kauniisti, että

Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen.


Kommentit (0)



Kups ja korona

Pelottavan vahvasti aloitti Kups Veikkausliigan. Vaikka joukkue voitti mestaruuden viime vuonna ja on sijoittunut kolmena viime vuotena peräkkäin mitalille, on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta siitä, kun joukkue edellisen kerran voitti liigan avausottelun.

 

Nyt se kukisti kuitenkin perinteisen kovan vastustajansa Helsingin IFK:n selvästi 0-3. Ensimmäisen 14 peliminuutin aikana joukkue loi kolme vaarallista maalintekotilannetta ja viimeisteli jokaisesta näyttävän täysosuman. Jalkapallokielellä Kups viimeisteli kliinisesti. Jopa radion helsinkiläinen selostaja ihasteli kuopiolaisten otteita. Nähtäväksi jää, onko joukkueen kunnonajoitus tällä kaudella pielessä, kun jo avausottelussa peli kulki mallikkaasti.

 

Sen sijaan Helsingin Sanomat eivät keskiviikon numerossaan, jossa se arvio tylevaa Veikkausliigakautta, ei arvostanut Kupsia, vaan ennusti joukkueen jäävän kolmanneksi, joka sekin olisi hyvä sijoitus, koska harva on se kerta, jolloin veikkausliigajoukkue on neljä kertaa peräkkäin ollut mitalilla.

 

Hesari ennusti Hjk:n voittavan sarjan ja sikäli näkemys on perusteltu, että Hjk:n pelaajabudjetti on kaksinkertainen Kupsiin verrattuna. Tosin kyllä Kupskin on suomalaisittain rikas seura, sillä sen kokonaisbudjetti on 2,7 miljoonaa euroa ja liigajoukkueista toiseksi suurin. Ilmeisesti Kuopiossa on laskettu paljon rahakkaiden Euro-pelien varaan ja nyt on ilmeinen vaara, että Eurokentiltä ei Kuopioon tule koronan vuoksi tuloja, vaan enemmänkin menoja. 

 

Ja sekin vaara leijuu Veikkauliigan yllä, että koronan toinen aalto tulee ja sarja jää kesken. Tai vaikka sarja ei jäisikään kesken, niin jos joukkueesta joku sairastuu koronaan, saattaa koko joukkue joutua karanteeniin. Jos näin tapahtuisi Kupsin kohdala, niin seuran keskeinen vaikuttajahenkilö pankkiiri Ari Lahti, saattaa hyvinkin miettiä, etteikö miljoonista voisi päästä hauskemmallakin tavalla eroon, kuin sijoittamalla ne jalkapalloon. Hän saattaa hyvinkin siirtää Kupsille varatut tuet vaikka modernin taiteen museolle.

 

Katsokaapa kooste Hifk-Kups-pelistä alla olevasta linkistä. Moni jalkapalloilun ystävä saattaa hämmästyä, koska vaikka kyseessä on kotimainen ottelu, niin ainakin ajoittain se vaikuttaa ihan jalkapallolta, ja nuo maalit eivät ole mitään tsäkämaaleja, vaan ne ovat taidetta.

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000006558847.html

 

 


Kommentit (2)



Juomaan opettelemisesta

Jo lastenkirjailija Astrid Lindgren sanoi jossain syntymäpäivähaastattelussaan, että vanheneminen on paskamainen asia ja se on sattuvasti sanottu. Minustakin tuntuu siltä, että en enää muista, kuule tai näe ja ne asiat ovat vielä pientä sen rinnalla, että helvetilliset suonenvetokohtaukset vaivaavat, jos joutuu edes ajattelemaan työntekemistä.

 

Mutta Kuningasmetsuri-kirjasta opin lääkkeen ainakin suonenvetovaivaani. Nimittäin minun on opeteltava juomaan aikamiehen lailla. Kuningasmetsuri Jaakko Pessistäkin krampit vaivaavat, koska ammatti on vielä raskaampi kuin minulla, mutta hän on lääkitsee itseään juomalla kunnolla. Lämpimänä kesäpäivänä hänellä on ollut eväsjuomina metsässä kaksi litraa kahvia, litra maitoa ja hinkissä yli kuusi litraa mustaviinimarjamehua. Yhteensä siis lähes kymmenen litraa juotavaa eikä sekään tahdo aina riittää. Itse juon kuumana kesäpäivänä ehkä viides osan siitä mitä Pessinen, joten aion jatkossa keskittyä runsaaseen juomiseen.

 

Jututinpa joskus Siinailla rauhanturvaajana ollut miestä, joka oli vuoden 1973 sodan jälkeen ollut pelastamassa saarroksiin joutunutta Egyptin armeijakuntaa. Hän kertoi, että Siinain paahteessa mies kuivuu nopeasti hengiltä, ellei juo kahdeksaa litraa päivässä. Kolean Suomen kesässä ainakin metsuri joutuu juomaan vielä enemmän.


Kommentit (0)



Kuningasmetsuri

Harva on se kerta, jolloin törmää Suomen kirjallisuudessa yhtä vaikuttavaan työnkuvaukseen, kuin mitä Risto Jussilan kirjaa Kuningasmetsuri lukiessaan törmää. Kirjan keskeinen vaikuttajahahmo on lappajärveläinen metsuri Jaakko Pessinen, joka harjoitti vaativaa ammattiaan 70-vuotiaaksi asti, eli noin 55 vuotta, ilman ainuttakaan sairaspäivää. Hän on todennäköisesti eniten moottorisahalla puita kaatanut ihminen maapallolla. Yhtä vaikuttavaa työnkuvausta olen viimeksi lukenut Kalle Päätalon tuotannossa.

 

Vahva mieshän oli Päätalon Kassukin, sillä hän sai esimerkiksi komppanian ainoana miehenä nousemaan tykin pyörät suorille käsille, mutta Pessinen on vielä riskimpi. Tämä 175-senttinen ja 75-kiloinen metsuri menestyi metsätöiden lisäksi hyvin myös sivulajissaan, eli voimamieskilpailuissa, vaikka oli puolet pienempi ja puolet nuorempi kuin kanssakilpailijansa. Ymmärrettävistä syistä hän oli ylivoimaisesti paras erikoislajissaan säkinkannossa, joka vaatii samanlaisia ominaisuuksia kuin tukinkanto.

 

Pessinen kantoi 180 kilon säkkiä hirmuiset 265,1 metriä, kun toiseksi tullut yli kaksimetrinen Juha-Matti Räsänen kantoi 163,1 ja maailmanmestaruudenkin voimamiehenä voittanut Janne Virtanen 156 metriä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Pessinen oli hankkinut voimansa pelkästään metsätöissä ilman kuntosaliharjoittelua ja että ei hänkään tosin pärjännyt ilman kemiallisia lisäaineita, sillä joka suorituksen jälkeen hän nautti termospullosta puoli termarin hatullista kahvia sokeripalan läpi nautittuna. Pitkän metsurin uransa aikana hänen tavakseen oli tullut nauttia puoli termospullon hatullista kahvia aina sahaansa tankatessaan eli 5-6 kertaa päivän aikana.

 

Youtubesta löytyy muutamia videoita Jaakko Pessisen kyvyistä, esimerkiksi tässä hän vaihtaa autoon renkaan ilman tunkkia kannattelemalla autoa toisella kädellään ja vaihtamalla renkaan toisella.

https://www.youtube.com/watch?v=m3RcJ_9cQuA

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 11-15 / 4506 Seuraava sivu >>