Blogi

Keskustelu valtion velasta velloo kiivaana

Keskustelu valtion velasta velloo kiivaana ja itse vellon sitä lisää ja esitän, että kun maallemme valitaan seuraava valtiovarainministeri vahtimaan sitä, ettei rahaa käytetä kaikenlaiseen turhuuteen, niin seuraavan valtiovarainministerin ulkoiseen olemukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta valtiovaraiministerin uskottavuus lisääntyisi eikä kovin rehevämuotoista ihmistä tulisi valita valtiovarainministeriksi, koska silloin on vaara, että kansa alkaa epäilemään, että valtiovarainministeri ei ole uskottava menokuria vaatiessaan, koska ei pysty pitämään kurissa edes omaa rehevyyttään, joten valtiovarainministeriksi tulee valita mieluiten 60-70-luvun kestävyysjuoksija Harald Norpothin kaltainen ajokoiramainen tyyppi, jota katsellessa katselija on kiitollinen siitä, että keuhkotuberkuloosi on maassamme voitettu.

 

Jotta suhteellisuuden taju säilyisi, kun keskustelu valtion velasta velloo kiivaana, kannattaa muistaa, että valtion velka asukasta kohti on Suomessa noin 25.000 €, kansallisvarallisuutta asukasta kohti on meillä noin 160.000 €, eläkerahastoissa on meillä varoja noin 40.000 € asukasta kohti, bkt:mme on asukasta kohti noin 40.000 € vuodessa, valtio saa lainaa miinuskorolla, vaikka inflaatio kiihtyy ja syö velkojen määrää, maamme valtio on selvästi vähemmän velkainen kuin EU-maat keskimäärin ja USA:n valtion velka lienee asukasta kohti kolminkertainen meihin nähden.

 

Ja siunatuksi lopuksi muistuttaisin siitä, että viime vuosisadalla raha menetti erilaisten kriisien vuoksi maailmalla pari kertaa arvonsa perusteellisesti, jolloin velatkin menettivät arvonsa ja pahaa pelkään, että nytkin monista syistä maailman asiat ovat sen verran sekaisin, että en kanna kovin suurta huolta valtiomme nykyisistä veloista, koska pelkään ihmiskunnan elävän lopunaikoja monestakin syystä.


Kommentit (0)



Taistelua ja kuolemaa


Venäjän ihmisoikeustilanne ei ehkä sittenkään ole niin huono, kuin olen pelännyt. Nimittäin Petroskoin valtion yliopiston dosentti Irina Takala on osoittanut kunnioitettavaa kansalaisrohkeutta ja julkaissut kirjan Taistelua ja kuolemaa - Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920-1930-luvuilla. Mielestäni Suomen valtion tulisi palkita dosentti Takala tästä arvokkaasta tutkimustyöstään.
 
Paasikiveä lainatakseni dosentti Takalan tutkimus paljastaa hirmuisia asioita. Ei tosin niin hirmuisia kuin pahimmillaan pelkäsin. On liikkunut huhuja, että Stalinin ajan vainoissa olisi tapettu Neuvosto-Karjalan 40.000 suomalaisesta 20.000, mutta ilmeisesti suomalaisia asui alueella sittenkin vain noin 30.000, joista sittenkin vain noin 10.000 surmattiin tavalla tai toisella. Mutta aika hirmuista se on silti.
 
Voi tosin olla, että suomalaisia ei tapettu Neuvostoliiton kansallisuuksista suhteessa eniten, vaan mikäli inkeriläiset lasketaan omaksi kansallisuudekseen, niin heidän tilastonsa saattaa olla vielä synkempi - se jää nähtäväksi, mikäli arkistot joskus avautuvat tästäkin asiasta.
 
Tosin voi olla, ettei totuus Stalinin ajan vainoista koskaan paljastu, sillä Irina Takala epäilee kirjassaan, että Neuvostoliiton väestölaskennan tulos vuodelta 1938 oli väärennös. Nimittäin väestölaskennan virallisen tuloksen mukaan neuvostoliittolaisia piti silloin olla 180 miljoonaa, mutta todellisuudessa heitä olisikin ollut toista kymmentä miljoonaa vähemmän, eli kuolleita sieluja oli ehkä sen verran, mitä siihen mennessä oli ehditty lyödä lihoiksi.
 
Takalan mukaan suomalaisten joukkotuhonnan syy oli se, että he tiesivät liikaa, koska olivat nähneet muutakin maailmaa. Toinen vainon syy saattoi olla kateus, sillä suomalaiset menestyivät hyvin.
 
Esimerkiksi tuossa Takalan kirjasta lainatussa kuvassa eräs menestynyt suomalainen, eli maailman suurimman suksitehtaan johtaja, Heikki Tuomainen suorittamassa kombinaattinsa tuotannon laadunvalvontaa. Tuomainen oli kova hiihtomies. Hän oli kirjailija Sirpa Kähkösen vaarin veli, joka Kähkösen kirjan mukaan hiihti Kuopiosta Leningradiin, mutta koska kertoja on savolainen, niin vastuu jää kuulijalle - epäilen, että välillä tuleva johtaja Tuomainen turvautui myös hevos- ja junakyytiin.
 
Luultavasti Heikki Tuomaisen matkan pää oli Petroskoin Punainen kangas, joka oli yksi joukkomurhien toteutuspaikka. Sama matkan pää oli luultavasti myös suksitehtaan yli-insinööri Toivo Haapalaisella, joka oli punakaartin ensimmäisen ylipäällikön Eero Haapalaisen poika. Haapalaisetkin olivat kuopiolaistaustaisia. Todennäköisesti Eero-isänkin luut ovat jossain Punaisella kankaalla.

Kommentit (0)



Tieteenvastaisuus

Eilen illalla tuli tellusta ohjelma Intian pääministeri Narendra Modista, joka ohjelma todisti, että arvostamallani liberaalilla länsimaisella demokratialla ja siihen liittyvällä tieteellisellä ajattelulla ei mene maailmalla nykyään hyvin. 1300 miljoonan asukkaan Intiakin on siirtynyt uskonnollista ajattelua korostavan populistin johdettavaksi monen muun suurvallan tavoin. Ikävä tulee Indira Gandhin aikoja, vaikka ei silloinkaan liberaali länsimainen demokratia toiminut Intiassa ihan täydellisesti.

 

Vähän ennen kuin Indira Gandhin oma henkivartija hänet murhasi, vieraili Suomen eduskunnan delegaatio tutustumassa Intian kansanedustuslaitokseen ja kun he astuivat istuntosaliin, oli sen yhdessä nurkassa menossa sikäläisten parlamentaarikkojen joukkotappelu, jossa he vetelivät toisiaan turpaan ihan aikamiehen lailla. Gandhi vähätteli selkkausta ja vakuutti suomalaisille, että antaa heidän vain rauhassa tapella, koska siten heistä on vähiten haittaa parlamentin toiminnalle.

 

Olen lapsellisuuttani uskonut, että kasvissyöjät, jollaisia hindut ovat, olisivat rauhaarakastavia ihmisiä, mutta eilinen ohjelma todisti sen sijaan, että mekoista natsisysteemiä Intian Hindupuolue on maahan rakentamassa. Tässä yhteydessä kannattaa tosin muistaa se, että kasvissyöjä se oli Hitlerkin.

 

Pääministeri Modi esiintyy julkisuudessa kiivaana hinduna ja tämä ajattelu näyttää johtavan myös selkeään tieteenvastaiseen ajatteluun, jollaiseen myös monet muut populistijohtajat syyllistyvät, sillä olivathan Brasilian Bolsunaro ja Usa:n Trump maailman johtavia koronan vähättelijöitä. Modin tieteenvastaisuus ilmenee esimerkiksi siinä, että ainakin Wikipedian mukaan hän ihastelee estoitta muinaisen Intian tieteen saavutuksia. Hänen mukaansa muinaisen Intian huikeista saavutuksista plastiikkakirurgiassa todistaa eittämättä se että Ganesha-jumalalle pystyttiin liittämään norsunpää. En ole asiaan tarkemmin perehtynyt, mutta selkäkeikkanaurun päästän silti.

 

Muuten Modin eräs edeltäjä Hindupuolueen pääministerinä oli vanhaherra, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta sen muistan, että hänellä oli tapana aloittaa päivänsä nauttimalla lasillinen aamuvirtsaansa, koska se oli hänen mielestään terveellinen tapa. Kyseinen vanhaherra oli pysynyt poikamiehenä koko ikänsä, jota en yhtään ihmettele.

 

 

 

 


Kommentit (0)



Valamon kissa

Vaikka Venäjän Karjalassa yleinen hyvinvointi ei olekaan ihan vielä pohjoismaalaisella tasolla, niin sikäläisiä kyliä kierrellessäni olen ihastellut sikäläisten kotieläinten asemaa, sillä kylän raittia vapaasti kierrellessään ne vaikuttavat olevan kyläyhteisön tasa-arvoisia jäseniä.
 
Mutta kun ensimmäisen kerran joskus pari kymmentä vuotta sitten vierailin Valamon saarella, kauhistuin näkemiäni koiria ja kissoja. Koiria vaivasi selvästi kapi-epidemia eikä asia näyttänyt luostarin väkeä vaivaavan. Suomessa eläinsuojeluviranomaiset olisivat ilman muuta puuttuneet tilanteeseen.
 
Myös kissat vaikuttivat jotenkin sairailta tai sitten ne kärsivät vain sisäsiittoisuuden ongelmista. Meille satunnaisille matkailijoille kerrottiin, että koirat ovat luostarin omaisuutta, mutta kissit kuuluvat jollekin pyhimykselle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse.
 
Sen sijaan Valamon luostari tai ainakin sen talous näytti olevan hyvässä kunnossa, sillä missään en ole nähnyt niin paljoa erilaisia viinanmyyntipisteitä kuin luostarin portin edustalla. Tästä seikasta kannattaisi myös Suomen rahan puutteesta kärsivissä uskonnollisissa yhteisöissä ottaa oppia. Tosin viime aikoina ovat Uuden Valamon vireät munkkipojat alkaneet keittämään ja myymään viinaa, mutta pikkuisen amatöörimäiseltä puuhastelulta se tuntuu Vanhan Valamon toimintaan verrattuna.
 
Valamon viinanmyyntibisnestä seuratessani tuli mieleeni, että mikäli vuonna 1614 Uukuniemen Ristlahdella käydyssä taistelussa Maksima Räsäsen johtama idän joukkue olisi voittanut Hannu Munckin johtaman lännen joukkueen, jossa ottelussa ratkaistiin se, että kuuluuko Savo idän vai lännen kulttuuripiiriin, saattaisi körttiläisten herättäjäjuhlien tunnelma olla nykyistä paljon hilpeämpi.
 
Ylhäällä on kuva tyypillisestä sortavalalaisesta charmantista kissa-herrasta ja hänen ihmisestään ja alla vertailun vuoksi kuva myös tyypillisestä vähän sairaanoloisesta Valamon kissistä.

 



Kommentit (0)



Jalkapallo ja lestadiolaisuus

Ihan oikeasti maamme jalkapalloilu kaatui eilen eteenpäin, kun Huuhkajamme taisteli eilen ihan tasapäisesti maailmanmestari Ranskaa vastaan, vaikka lopulta hävisikin. Asiantunteva ranskalaislehti arvioi aivan ansaitusti ottelun parhaaksi pelaajaksi Kylian Mbappen, jonka markkina-arvo näyttää olevan peräti 180 miljoonaa euroa ja joka sen mukaisesti matkusti otteluun yksityislentokoneella.

 

Ottelun toiseksi parhaaksi sama ranskalaislehti arvioi kuopiolaisen Urho Nissilän, jonka uskon matkustaneen otteluun joko Onnibussilla tai VR:n kakkosluokassa. Media on tehnyt suuren asian siitä, että Nissilä on kasvanut lestadiolaisyhteisössä, jossa jalkapalloakin pidetään synnillisenä toimintona. Voi tosin olla, että syntinä pitäminen lisäsi hänen harjoitusintoaan, koska monta kertaa synnin tekeminen on ihan kivaa.

 

Urhon tapauksesta palaa mieleeni Veikko Huovisen novelli lestadiolaisesta tennistähdestä, joka maailmanmaineestaan ja upporikkaudestaaan huolimatta jatkoi omaksumaansa elämäntapaa ja harrasti iltaisin talonsa korjausrakentamista ja säästeliäs kun oli, naputteli käytettyjä nauloja suoriksi hyödyntääkseen ne uudelleen. Nähtäväksi jää, jaksaako Nissilä oikoa rakennstyömaallaan nauloja sen jälkeen, kun hän on siirtynyt Keski-Euroopan rahakentille.

 

Vaikka lestadiolainen alakulttuuri pitää kilpaurheilua syntinä,  on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.

 

Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana.

 

Siunatuksi lopuksi paljastan, että  tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen eikä harrasta kilvanhiihtoa.

 

 

 

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 5003 Seuraava sivu >>