Blogi

Palautuminen

Hyvin on kiekko pomppinut Leijonille koko Jukka Jalosen valmennuskauden ajan ja moni ottelu, jossa poikamme ovat olleet alakynnessä, ovat kääntyneet Suomen, isiemme maan, voitoksi. Mutta eilen Latvian turnauksessa, jota harhaanjohtavasti kutsuttiin mm-turnaukseksi, ei peli kääntynyt meidän voitoksemme, vaikka Suomen c-maajoukkue olikin pikkuisen parempi kuin Kanadan e-maajoukkue.

 

Tosin kysymys ei ollut pelkästään onnesta, vaan lopputulokseen vaikutti myöskin epäreilu ottelujärjestys. Nimittäin jostain merkillisestä syystä loppuottelu käydään heti välieräpelejä seuraavana päivänä ja niinpä nyt Kanadaa onnisti siinä, että joukkue sai huiliaikaa peräti neljä tuntia Suomea enemmän. Sillä seikalla saattoi olla huomattava etu näin tasaväkisessä kohtaamisessa.

 

Mutta hirmuinen on nykykiekkoilijoiden palautumiskyky. Hirmuista vauhtia jaksetaan pitää illasta toiseen. Olisi mielenkiintoista tietää, että onko joukkueilla nesteytysvälineistö mukanaan turnausmatkoilla. Vaikka jääkiekkoilijat ovat isoja ja rotevia, niin heidän palautumiskykynsä on Lasse Virenin luokkaa. Kuten kaikki, jotka urheilusta jotain muistavat, muistavat, että Montrealin kisoissa Viren juoksi kovavauhtiset alkuerät sekä 10.000 metrillä että 5.000 metrillä ja voitti sitten molemmat loppukilpailut.  Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan vitosen kultajuoksua seuraavana päivänä mies oli voittaa maratoninkin; Virenin onneksi sillä matkalla ei ollut alkueriä.

 

Olisi mielenkiintoista tietää nyt jo edesmenneen hiihtäjien juottomiehen Aku Kiurun näkemys keinoista, joilla urheilijoiden palautumiskykyä voisi parantaa. Akuhan kertoi, että hänellä oli aikoinaan sellaiset dropit, että niillä pistettiin ruumiitkin hiihtämään. 


Kommentit (0)



Kerjäläisurheilijat

Tämän päivän Helsingin Sanomissa paljastettiin syy siihen, miksi pieni täivaltion kaltainen Suomi pelaa tänään jo 12. kerran jääkiekon mm-turnauksen loppuottelussa, mutta sen sijaan Usa, Venäjä tai Saksa eivät pelaa. Urheilusivuilla oli juttu Heinon painijaveljeksistä ja kerrottiin, että he ovat suorastaan kerjäämällä yrittäneet rahoittaa olympialaisiin valmentautumisensa, mutta turhaa oli kerjääminen, sillä Tokioon veljekset eivät selviytyneet.
 
Heinot kertoivat, että valkovenäläiset painijat olivat kyselleet suomalaisilta, joiden tiedettiin tulevan hyvästä ja rikkaasta maasta, että paljonko painija meillä tienaa. Vastauksen kuultuaan kyselijät olivat ilmoittaneet, että tuollaisilla korvauksilla he eivät suostuisi painimaan. Valko-Venäjän valtio nimittäin maksaa nykyään painijoilleen palkkaa 1.500 euroa kuussa, joka on iso summa maassa, jossa keskipalkka on 939 euroa kuussa. Valkovenäläisten keskipalkka on muuten paljon enemmän kuin venäläisten, joilla se on 480 euroa kuussa, vaikka bkt:llä mitattuna Venäjä on maista rikkaampi, mutta Venäjällä suurempi osa kansantuotteesta joudutaan imperialistien paineesta käyttämään maanpuolustukseen.
 
Meillä keskipalkka on 2958 euroa, joten Valko-Venäjän systeemin mukainen palkka suomalaispainijoille olisi noin 5.000kuussa. Luulen, että jos suomalainen huippu-urheilija saisi moisen palkan, niin mitaleja sataisi ropinalla erilaisissa arvokisoissa. Suomalaiset huippujääkiekkoilijat ansaitsevat kuitenkin huomattavan hyvin ja sen vuoksi vastuuntuntoiset vanhemmat ohjaavat liikunnallisesti lahjakkaat lapsensa jäähallille, joka ymmärrettävää onkin ja sen vuoksi poikamme ovat taas loppuottelussa.
 
Heinon veljekset tiesivät kertoa, että esimerkiksi Serbiassa Em-mitalin saavuttanut urheilija saa 35 ikävuoden jälkeen valtiolta kuukausittain 500 euron avustuksen, joka laskujeni mukaan Suomessa tarkoittaisi noin 2.000 euroa. Minulla on tunne, että Suomen kansa tulee hyväksymään sen, että seuraava kansalaispalkkakokeilu suoritetaan urheilijoiden keskuudessa.


Kommentit (0)



Kenraaliharjoitus

Toivoa sopinee, että vanha uskomus siitä, että huono kenraaliharjoitus ennakoi hyvää ensi-iltaa, pitää paikkansa. Rakkaat Huuhkajamme pelasivat eilen viimeisen harjoitusottelunsa ja omin korvin radiosta kuulin, että pieni, mutta sitkeä, Viro oli selvästi parempi Suomen kotikentällä ja voitti ansaitusti 0-1.

 

Vähällä oli, etten pillahtanut itkuun ottelun päätyttyä. Suomi on sentään Fifan rankingissa 54. ja Viro vasta 104., joka tarkoittaa sitä, että veljeskansamme on melkein maailmankaikkeuden huonoin oikean valtion jalkapallomaajoukkue. Ainut valopilkku ottelussa oli, että omin korvin radiosta kuulin, että Rauno Sappinen oli kentän paras. Sappinen oli niitä harvoja kentälle päässeistä, joiden nimi kuulosti suomalaiselta, mutta valitettavasti hän on siitä huolimatta Viron kansalainen.

 

Sappinen saattaa olla inkeriläistaustainen, mutta en löytänyt netistä vahvistusta asialle, koska jostain syystä maamme media ei ole koskaan miestä haastatellut. Sen sijaan Suomen joukkueen inkeriläistaustainen vahvistus EM-joukkueeseenkin valittu Robert Ivanov, jonka äidin sukunimi on Pakki, joka on sopiva nimi puolustajalle, ei päässyt eilen kentälle, vaikka häntä olisi tarvittu, sillä 197-senttinen hujoppi toisi kummasti tehoa kulmapotkutilanteisiin, joissa Huuhkajat ovat tällä hetkellä tehottomia.

 

Muuten erikoiselta tuntuu se, että Suomen nykyinen maajoukkue selvisi suurturnaukseen, vaikka sen pelaajat ovat yksilötaidoiltaan eurooppalaisittain ajatellen lähinnä maakuntasarjatasoa. Kolme suomalaista on tosin Euroopan suurseuratasoa, mutta heitä ei jostain syystä ole saatu mukaan maajoukkueeseen. Parikymmentä vuotta sitten maajoukkueemme koostui Euroopan rahakentillä kunnostautuneista pelaajista, oli Litmasta, Hyypiä, Niemeä, Tihistä, Kuzhia ja Johanssonia. Vielä vaihtopenkilläkin istui maanosan huippujoukkueiden pelaajia, mutta siitä huolimatta suurkisoihin ei sillä porukalla selvitty.

 

Kiitän ja ylistän lopuksi luokanopettajan koulutuksen saanutta päävalmentaja Markku Kanervaa, joka onnistui siinä, mikä jäi isolla rahalla palkatuilta ulkomaalaisilta huippuvalmentajilta tekemättä. Epäilen, että Kanerva on oivaltanut sen vanhan helsinkiläisen pelinäkemyksen, että  kläägällä vaan sääreen, ellei mies muuten pysähdy. Eilen ikävä kyllä moisesta menettelystä virolaiset saivat ottelun ratkaisseen rankkarin.


Kommentit (0)



Täivaltiot

Koska olen sovinnollisuuteen pyrkivä ihminen, niin pääsin eilen myös itseni kanssa sovintoon siinä asiassa, että katsoako pienpuolueiden vaalikeskustelu vain Suomi-Tsekki-ottelu. Katsoin yhtä aikaa molempia, mutta ääni oli pelkästään vaalikeskustelun ääni.Ihan hyvin asia onnistui niinkin.

 

Ilmeisesti maamme mielenterveyspotilaiden avohoitojärjestelmä on jo niin pitkälle kehittynyt, että pienpuolueidenkin johtajat vaikuttivat jokseenkin normaaleilta kansalaisilta. Ja perinteiseen suomalaiseen tapaan myös itse vaalikeskustelu oli puuduttavan tylsä. Sellaisiahan ne tahtovat nykyään olla. Viimeisen kunnon mielipiteiden vaihdon näin noin kaksikymmentä vuotta sitten Heinolan torin vaalimainosten äärellä. Jäin vallan seuraamaan paikalle kerääntyneen miesjoukon vilkkaana vellovaa keskustelua, mutta sitten totesinkin, etteivät miehenpuolet väitelleet sittenkään politiikasta vaan viinapullosta.

 

Urheilukielellä oli minusta jo etukäteen selviö, että perinteistä ruotsalaista jääkiekkoa harrastavan Suomen joukkue voittaa niukasti mutta varmasti, kuten se yleensä tekee ja niinhän se tekikin. Kiekkoleijonia katsellessa tulee mieleen Kalle Päätalon erään kirjan keskeinen vaikuttajahenkilö Pyrjähtämätön Einari. Siinä oli mies, joka ei hermostunut mistään ja sellaisia miehiä on maamme jääkiekkomaajoukkue nyt täynnä. Ainut säännön vahvistava poikkeus näyttää olevan Iiro Pakarinen, mutta hänhän onkin Suonenjoen poikia - ei tosin Kärkkäälästä, sillä vain hänen tätinsä asuu Kärkkäälässä.

 

Eilen jännitin varsinkin Venäjän ja Kanadan peliä ja toivoin hyvän itäisen naapurimme voittoa, jotta välieriin olisivat selvinneet Suomi, Saksa, Usa ja Venäjä, sillä sitten olisin voinut sunnuntai-iltana kirjoittaa, että täivaltio Suomi kukisti suur- ja supervallat jääkiekossa. Nimittäin muistelen, että ainakin huomattava saksalainen yhteiskunnallinen toimihenkilö kutsui eräitä Euroopan pieniä maita täivaltioiksi ja eiköhän se Stalin ja Rooseveltkin olleet samoilla linjoilla ainakin salaa mielessään.


Kommentit (1)



Parasta tv-viihdettä tulossa

Latvian turnauksessa, jossa kilpaillaan jääkiekkoilun merkeissä, kohtaa Suomi, isiemme maa, Tshekin ja varmasti jännittävä ottelu on tulossa, mutta koska kyseessä on vain Latvian jääkiekkoturnaus, jota jostain syystä nimitetään harhaanjohtavasti jääkiekkoilun maailmanmestaruusturnaukseksi, vaikka sadat maailman parhaat tuon lajin harrastajat eivät voi osallistua kisoihin, vaan sen sijaan koettavat hankkia samaan aikaan kovalla työllä suurusta ja riepuja perheilleen NHL:n kaukaloissa, en katso tänään jääkiekkoa, vaan parasta mahdollista tv-viihdettä, eli pienpuolueiden suuren vaalikeskustelun, jota katsellessa voi jälleen kerran todeta, että maamme mielenterveyspotilaiden avohoitojärjestelmä toimii ja että tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.

 

Erityisen paljon lasken uuden Kristallipuolueen varaan, jonka toivon jatkavan vajaat 30 vuotta sitten toimintansa lopettaneen Luonnonlainpuolueen viitoittamalla tiellä. Luonnonlain puolueen kuningasajatus ainakin joissain vaaleissa oli, että maamme pitkäaikaistyöttömistä koulutetaan työllistämistuella 7000 joogalentäjää, jotka mietiskelyllään saattavat maamme asiat reilaan. Muistelen, ettei joogalentäjiä ollut silloin tarkoitus käyttää maamme ilmapuolustustehtäviin, johon heidän kykyjään tänään eittämättä kipeästi  tarvittaisiin, koska suunniteltu hävittäjähanke maksanee maallemme kokonaisuudessaan noin 30 miljardia. En tiedä, miten joogalentäjät käytännössä olisivat aikoinaan maamme asiat reilaan saattaneet lentelyllään, mutta oletan, että se olisi voinut tapahtua jonkinlaisen maailmankaikkeuden kosmisen rakkauden energian avulla.   

 

Muistelen kaiholla myös noin reilun 30 vuoden takaista Eläkkeensaajien ja vihreän yhteisvastuun puoluetta, jonka jämäkkä, mutta rehellinen puheenjohtaja, joka avoimesti myönsi, ettei hän käsiteltävästä asiasta mitään ymmärrä ja joka oli ammatiltaan vahtimestari evp, toi esiintymisellän mieleeni siihen aikaan parasta brittihuumoria edustaneet Monty Python-elokuvat. Nykyään, kun näen telkkarissa Kummelin maisteri Parantaisen, palaa kyseinen puheenjohtaja, jonka muistelen olleen nimeltään Taisto Vaetoja, mieleeni.


Kommentit (1)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4837 Seuraava sivu >>