Blogi

Pizza


Vaikka Kärkkäälän kylällä asustaakin peräti neljä karhua, niin kuva ei esitä karhun jätöstä, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaa, vaan kuva esittää ensimmäistä leipomaani pizzaa. Olen viimeistä ikäluokkaa, jolle ei koulussa opetettu kotitaloutta, vaan hiihtoa ja suunnistusta, koska opetustavoitteena oli, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan, kasvattaa meistä maailman parhaita metsätaistelijoita.

 

En leiponut tuota pizzaa ihan omasta päästäni, vaan käytin apuna keittokirjaa, mutta törmäsin sitä tutkiessani samaan ongelmaan kuin kodinkoneiden käyttöohjeita lukiessani; en ymmärtänyt ohjeissa käytettyä kieltä. En ymmärtänyt, että mitä vaivaaminen tarkoittaa ja niinpä jätin vaivaamatta. Vaivaaminen kuulosti minusta  jotenkin vastenmieliseltä asialta.

 

Niinpä kävi niin, että pizzani pohja muistutti enemmänkin äitini leipomaa nyrkkirieskaa kuin perinteistä napolilaista pohjaa. Lisäksi paistovaiheessa pohja vielä hiiltyikin, mutta sehän on käsittääkseni vain terveellistä, koska hiiltä käytetään vatsavaivojen hoitoon ainakin kehitysmaissa. Ja joka tapauksessa pizzani ravintosisältö on jokseenkin sama tai jopa parempi kuin niiden läpyskäpizzojen, joita kaupasta saa alle eurolla.

 

Seuraavaksi opettelen valmistamaan leipäressua, jonka jälkeen siirryn tirripaestiin, eli perinteiseen savolaiseen kevyehköön välipalaan, jossa karvasilavaa paistetaan voissa.


Kommentit (0)



Färsaaret boikottiin

Minä täysin tunneköyhä ihminen olen hyvin järkyttynyt, sillä MTV 3:n uutisissa näytettiin, miten Färsaarilla ammuttiin yhteen läjään 1400 delfiiniä. Niitä kohdeltiin samalla tavalla kuin meillä silakoita, vaikka delfiini on älykkyydeltään melkein samalla tasolla kuin sika tai ihminen. Kammottavalta näyttää katsella delfiinien kuolinkouristuksia verilammikossaan.

 

Olen aina kuvitellut, ettei kukaan ihminen voi tappaa tällaista kilttinä ja ystävällisenä tunnettua nisäkästä, joka ei ole tiettävästi koskaan hyökännyt ihmisen kimppuun, vaan pikemminkin on auttanut ainakin tarinoiden mukaan merihätään joutuneita ihmisiä. 

 

Sitä en tiedä, mitä delfiinivainajille tehdään; syödäänkö ne vai viedäänkö ne kaatopaikalle. Ne ehkä tapetaan vain  sen vuoksi, että ne kilpailevat samoista silleistä ihmisen kanssa.

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että suomalaisten on reagoitava tapahtuneeseen delfiinien joukkomurhaan. Färsaarelaiset tuotteet on asetettava boikottiin eikä sinne enää matkusteta rantalomalle ja maamme jalkapallomaajoukkueen on kieltäydyttävä pelaamasta Färsaaria vastaan siihen asti, kunnes delfiinien tappaminen lopetetaan. Uskon, että maajoukkuemiehistämme ainakin yhteiskunnallisesti tiedostavat Tim Sparv, Riskin veljekset ja Turun kaupunginvaltuutettu Timo Furuholm ovat kanssani samaa mieltä.


Kommentit (0)



Suonenjokelainen sarjakuvasankari

Muistanpa, että Mauri Tuure oli kouluaikanani opettajana Suonenjoen Yhteislyseossa, hän taisi opettaa voimistelua. Nyt hän on julkaissut sota-aiheisen sarjakuvakirjasen nimeltään Vanha-Erkki - Huijaus ja muita tarinoita. En pentuna jaksanut lukea Korkeajännityksiä, mutta nyt päätin tukea tämän alan julkaisutoimintaa ja tilasin Vanhan Erkin, koska luin sosialistisesta mediasta, että rieponlahtelaisesta Karhus-Topista on tullut sarjakuvasankari.

 

Pentuna olin kuunnellut salaa sovankäyneiden miesten juttuja ja mieleeni oli jäänyt, että Topi olisi jäänyt jatkosota-aikana vihollisenpartisaanien kynsiin ja että häntä olisi tökitty pahasti pistimillä, mutta että hän oli kuitenkin otatuksesta hengissä ja voittajana.

 

Tarkempaa tietoa en Karhus-Topin tapauksesta Tuuren sarjakuvasta saanut, mutta sarjakuvasta voi päätellä, etteivät hänen kimpussaan olleet varsinaiset partisaanit, koska päälle karkaajilla oli sotisovat ja kokardit, jotka eivät kuulu oikeiden partisaanien tunnusmerkistöön.  Karhunen sai yhteenotossa yli 40 pistimen haavaa, mutta selvisi kuitenkin hengissä, jonka ehkä selittää se, että tapahtumahetkellä oli kova pakkanen ja kylmähän tyrehdyttää verenvuodon.

 

Mahtaneeko joku tietää Karhus-Topin tapauksesta enemmän? 


Kommentit (0)



Vanha rakkaus ei ruostu

Joskus olen kirjoittanutkin siitä, kuinka 1940-luvunlopun  suosituin iskelmälaulaja Henry Theel kypsään ikään ehdittyään vaihtoi työläistaustaisen vaimonsa oululaiseen hienostorouvaan ja kun hienostorouva vaati entistä vaimoa lähettämään Ouluun Henryn tavarat, niin entinen vaimo oli vain kivahtanut, ettei sillä miehellä ole muuta kuin salkku ja mulkku. Salkussa Henry kuljetti laulujensa sanoja, nuotteja hän ei hallinnut.

 

Luettuani äskettäin Theelistä kirjoitetun elämän kerran paljastui, että iskelmätähdellä on vankkoja kytköksiä myös Suonenjokeen, joista aiemmin en ole kertonutkaan. Aiemmin olen tosin kertonut sen, että enoni Risto palveli sota-aikana Kouvolassa samassa komppaniassa Theelin kanssa; tätä armeijan komeimmista miehistä koottua osastoa valmennettiin marssimaan saksalaista suorajalkamarssia Helsingissä pidettävää voitonparaatia varten. Se paraati tosin jäi pitämättä.

 

Mutta on Theelillä toinenkin kytkös Suonenjokeen. Nimittäin kun hänen oululainen vaimo yllättäen kuoli, palasi Theel taas salkkuineen entisen vaimonsa luokse ja pari vihittiin uudemman kerran. Tapauksesta kirjoitettiin näyttävästi lehdissä ja kun Suonenjoen Iisveden kasvatti Lauri Jauhiainen kuuli asiasta, liikuttui hän suuresti ja sanoitti ja sävelsi tapauksen kunniaksi iskelmän Vanha rakkaus ei ruostu, jonka tapauksen osapuoli lauloi levylle, joka nousi suureen suosioon.

 

Theelin elämänkerrasta ilmenee, ettei vanha Vallilan eli Valkan kundi oikein viihtynyt uuden hienostorouvan lemmikkinä Oulussa, vaan alkoholisoitui pitkälle ja lauluhommat jäivät. Usein Theel nähtiin seisoskelemassa oululaisen Arina-ravintolan edustalla salkkuineen ja siitä syntyi Oulun seudulle sanonta, että siinä seisoo mies, salkku ja mulkku. 

 

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=Jvmv6Va_xZc

 

  


Kommentit (0)



Jalkapallon Suomen mestaruus Kuopioon

Tulihan se jalkapallon Suomen mestaruus Kuopioon tänä vuonnakin, koska amerikkalaisen jalkapallon puolelle Kuopion Steelers voitti Lahdessa käydyssä mestaruusottelussa Helsingin Roostersin 14 - 0, joka ainakin eurooppalaisen jalkapalloilun näkökulmasta tuntuu murskavoitolta, mutta koska en ymmärrä amerikkalaisesta jalkapalloversiosta yhtikäs mitään, en uskalla ottaa kantaa voiton laatuun.

 

Savolaisten voitto oli odotettavissa, koska aina kun liikun Kuopion kaduilla vastaani astelee runsaasti tuon lajin potentiaalisia lahjakkuuksia, koska ylipaino-ongelma rasvaisiin kalakukkoihin tottuneilla savolaisnuorukaisilla on lajityypillinen ja silmiin pistävä piirre. Samanlaisia miehiä kasvaa myös Etelämeren saarivaltioissa, kuten Naurussa ja Vitsissä, jotka hallitsevat maailman rugbykenttiä ylivoimaisesti ja rugby on amerikkalaisen jalkapallon sukulaislaji. Kansatieteilijöiden tulisi muuten selvittää suomalaisten ja naurulaisten sukulaisuus asia, koska esimerkiksi kummankin valtion puhelinluettelot vilisevät Aho- ja Ahola-nimisiä kansalaisia.

 

Mutta eurooppalaisen jalkapalloilun puolella kuopiolaisilla ei mene hyvin. Tosin naiset näyttävät voittavan Suomen mestaruuden, mutta miesten puolella tilanne alkaa olla huolestuttava. Kups ei ole hävinnyt toukokuun lopun jälkeen yhtään peliä, mutta kun sarjaa on jäljellä kahdeksan kierrosta, johtaa Hjk kuudella pisteellä ja ihme on, jos Kups voittaa mestaruuden. Eilen sarjan kolmanneksi paras joukkue Sjk hävisi Kuopiossa 3-0, mutta samaan aikaan Hjk voitti vieraissa sarjan neljänneksi parhaan Interin vieraissa 1-3, joten Veikkausliiga näyttää jakaantuvan selvästi kahden kerroksen väkeen.

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4937 Seuraava sivu >>