Blogi

Olen muotitietoinen

Yleensä en harrasta blogillani kaupallista mainontaa enkä esittele vaatekaappini sisältöä, kuten eräät. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen ja julkaisen kuvan vaatekaappinisisällöstä. Eli uudet kesäjalkineeni ne siintelevät siinä isänmaan aamunkoitossa. Annoin rouvalle rahan kouraan ja pyysin häntä hyvissä ajoin rientämään Lidliin, jossa oli tarjouksessa varmastikin vain rajoitettu erä myytävänä noita kesäisiä jalkineita, joita muistaakseni kutsutaan skandaaleiksi.

 

Harmi, ettei kesäpäähineeni, joka myös tavallaan sisältää kaupallisen sanoman, mahtunut kuvaan. Kesäpäähineeni on 60-lukuinen Hankkijan-lippalakki, joka mielestäni jotenkin sopii imagooni. Kunhan vielä saan Lidlistä hankittua sellaisen tumman liituraitapuvun, joka ainakin kerran on ollut siellä tarjouksessa ja joka lienee ollut aitoa 100 % plastickia eikä se silloin ollut edes pahasti hinnankiroissa, vaan maksoi 29,90-, minusta voi sitten kerrankin hyvällä syyllä sanoa, että siinä on muotitietoinen mies.

 

Luulen, että siinä asustekokonaisuudessa, joka koostuu Hankkijan lippiksestä, Lidlin tummasta liituraitapuvusta ja Lidlin skandaaleista, Kuopion kaduilla liikkueassani hyvinkin edes kerran tässä elämässä herätän naisväen huomion, kuin hattumuoti uus.  Silloin minustakin voi hyvällä sanoa, että olen kova naistennaurattaja, koska kaikki naiset varmasti nauravat minulle.


Kommentit (0)



Hillitöntä kuopiolaisylivoimaa

Eilen pelattiin Veikkausliigassa mestaruustaistelun kannalta ratkaisevan tärkeä Kuopion Palloseuran ja Turun Interin välinen ottelu, jota olin luonnollisesti paikanpäällä todistamassa täysin koronariskistä piittaamatta. Kotiin palattuani kiirehdin tv:n ääreen, jossa MTV:n urheilutoimitus kertoi, että Kupsin ja Interin välisen ottelun ensimmäinen puoliaika käytiin tasaväkisissä merkeissä.

 

Kyllä ei käyty tasaväkisissä merkeissä. Harva on se kerta, jolloin Veikkausliigassa näkee moista tasoeroa. Vaikka Inter on viime kauden hopeajoukkue ja vahva sen pitäisi olla tälläkin kaudella, niin ensimmäisen puoliajan tilastot kertovat lahjomattomalla tavalla, ettei ottelua menty tasaväkisissä merkeissä. 

 

Kups voitti virallisten tilastojen mukaan laukaukset 10-1 ja kulmapotkut 7-0. Peli oli siis täysin yhtä maalia. Uusi norjalaisvalmentaja on, kuten norjalaisen kestävyysurheilukansan edustajalle kuuluukin, saanut kuopiolaiset kovaan juoksukuntoon ja esimerkiksi tuulennopea Ilmari Niskanen näytti pitävän hitaita turkulaisia välillä ihan pilkkanaan.

 

Toinen puoliaikakin meni täysin Kupsin merkeissä, vaikkakaan ei enää yhtä selkeästi. Paremmalla onnella joukkue olisi tehnyt neljä maalia sen yhden lisäksi, jonka se nyt väkisin teki. Turkulaisilla oli koko ottelussa yksi ainoa kunnon maalintekotilanne ihan pelin loppuhetkillä, mutta onneksi pallo pomppasi ylähirrestä maahan kentän puolelle. Siinä tilanteessa kaukaa katsomosta käsin nähtynä maali vaikutti jo urheilukielellä selviöltä, mutta hidastus todistaa, että maaliviivaa pallo ei ylittänyt. Sitä paitsi hidastettuna tapahtumaa katsottaessa tilanteessa paitsio on selviö. Katsokaa vaikka itse:

https://www.youtube.com/watch?v=kcJzGRNQyMA

 

 


Kommentit (1)



Hrustsov ja Trump


Eilen TV1:n historiasarjassa muisteltiin Nikita Hrustsovia, jota myös Ukrainan teurastajaksi aikoinaan kutsuttiin. En ole ennen tullut ajatelleeksikaan, että Nikita Hrustsovin ja Donald Trumpin kehonkielessä ja muussakin käyttäytymisessä on paljon yhteistä. Molempia voi luonnehtia hyvällä syyllä impulsiivisiksi ihmisiksi,  joka ominaisuus ydinaseaikakaudella ei ole hyvä ominaisuus suurvallan johtomiehelle.

 

Se eroavaisuus miehistä löytyy, että Trump on niittänyt mainetta Raamatun heristelijänä, kun taas Hrustsov kunnostautui heristelemällä kenkää. Tutkijat edelleenkin kiistelevät siitä, heristelikö hän YK.n täysistunnossa kenkää vai nyrkkiä, sillä erään näkemyksen mukaan kenkä oli vain toisessa kädessä näytillä, kun taas heristely tapahtui vain paljaalla nyrkillä. Joidenkuiden asiantuntijoiden mukaan kenkä ei ollut edes Hrustsovin oma vaan se otettiin ulkoministeri Gromykon jalasta, jota esimies lainasi vastusteluista huolimatta.

 

Eilisestä ohjelmasta selvisi minulle se mieltäni vaivannut asia, että miksi Neuvostoliittoon 1960-luvun alussa rakennettiin ns. ohjusteitä, eli erinomaisen hyviä ja suoria betoniteitä, joita pitkin mannertenvälisiä ohjuksia siirreltiin, sellainen väylä löytyy Karjalan kannakseltakin. Selitys on se, että Kuuban kriisin aikaan Usa:lla oli jo satoja mannertenvälisiä ohjuksia, mutta Neuvostoliitolla vain neljä. Näitä harvoja maailmanlopunvehkeitä siirreltiin sitten koko ajan paikasta toiseen, jotta niitä ei olisi voitu ainakaan helposti tuhota.

 

Kolme vuotta sitten olin bussimatkalla kannaksella ja siellä Moilasen Matkojen bussi ajeli moista ohjustietä pitkin ja kun kunnon kääntöpaikkaa ei löytynyt, käännyttiin jollekin surkealle metsäautotielle ja kun sitä pitkin oli muutama kilometri jyryytetty, tuli vastaan pusikko, jonka reunassa seisoi itse Lenin liftaamassa, kuten kuvakin todistaa.


Kommentit (0)



Ollin muistokivi

Kuten olen joskus aiemminkin myöntämään, niin sukuni, eli Koivistoisten suku, on sangen pieni, vaatimaton ja vähämaineinenkin. Mutta upean muistomerkin, joka lienee eräs Suomen, ellei koko Pohjoismaiden vaikuttavimmista, on yksi suvun edustaja, eli Olli Koivistoinen, jota myös Kakkisen Olliksi kutsuttiin ja jota myös Kakkisensalon maaherraksi nimitettiin, saanut. Kävin hiljentymässä muistomerkin ääressä ja laskin sille myös itse tekemäni horsmista valmistetun kukkalaitteen.

 

Kuvan mahtavan siirtolohkareen kylkeen on tietääkseni radionsinfoniaorkesterin viulisti, kirjailija ja kuvataiteilija Kauko Vainio kaivertanut OLLI KOIVISTOISEN nimen. Kaiverrus on sen verran haalistunut, että taidanpa ostaa joskus vielä kultamaalia ja kullittaa, kuten Savossa ennen sanottiin, tämän merkkihenkilön nimen. Kauko Vainio oli lahjakasta sukua ja hänen isänsä Ville Vainio, alk. Karjunen, oli menestyvä liikemies, mutta siitä huolimatta Sosialistisen Työväenpuolueen kuuluisin kansanedustaja ja hän oli myös maamme johtavia ikiliikkujan kehittäjiä, joka projekti on tosin vielä vaiheessaan.

 

Kivi löytyy Jouhteniselta, joka ennen kuului Karttulaan, mutta nykyään Kuopioon, kun Suonenjoentieltä käännytään Hautolahdentielle, joka muuttuu sitten Jouhtenisentieksi. Matkaa Suonenjoentieltä siunaantuu muistomerkille noin kahdeksan kilometriä ja sen sijaintipisteet ovat N 6958687 E 508762. Kivi sijaitsee noin 50 metriä tiestä kangasmaastossa, joten vähän huonojalakasempikin sen lähelle halutessaan suoriutuu.

 

 


Kommentit (0)



Hiljainen hetki Ullanrannassa

Kakkisenjärvi se siinä loistaa isänmaan aamunkoitossa Ullanrannalta käsin nähtynä . Ainakin kerran kesässä käyn hiljentymässä paikalla, joka sopii tarkoitukseen hyvin, koska Kakkinen on seudun viimeisiä järviä, jonka rannalle ei ole rakennettu eivätkä vesiskootteritkaan ole vielä yleistyneet tällä suunnalla.

 

Saksanseisojakoiran lailla järvelle toljotellessani muistan isovaarini siskonpoikaa Aatami Rossia ja hänen vaimoaan Ulla Jalkasta, jotka asuivat tällä paikalla ja jotka joulun aatonaattona 1881 murhattiin mökkiinsä ja mökki poltettiin. Syyllisiä hirmutekoon ei ole vieläkään saatu selville enkä minäkään ainakaan tällä kertaa löytänyt uusia johtolankoja, jotka saattaisivat auttaa tapauksen ratkaisemisessa.

 

Järvelle toljotellessani, muistelin myös 1930-luvun pulavuosien tapausta, jolloin Balzarin perheen hevonen uupui Kuopion markkinoilta palattaessa tuolle selälle ja kolme ihmistä paleltui kuoliaaksi. Vasta ihan äsken kuulin sukulaismieheltä Närhin Eelikseltä, että vainajia säilytettiin pitkään aitassa, jossa minäkin lapsena nukuin asiasta mitään tietämättä. 

 

Balzarit ovat viime aikoina saaneet julkisuutta, koska suvun kirjailija Veijo on nyt epäiltynä kuohuttavista asioista. Nähtäväksi jää puolustaako häntä tulevassa oikeudenkäynnissä entinen kohuasianajaja Heikki Lampela, jonka vaari oli Iso-Valtti Balzar, joka ei paleltunut Kakkisen jäälle.


Kommentit (6)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4506 Seuraava sivu >>