Blogi

Maamme

Niinhän siinä kävi, että Mamme-laulu kuullaan näissäkin olympiakisoissa. Tosin laulu kuullaan ilman siihen vakiintunutta kertosäettä, koska kansallislaulumme soitetaan virolaisversiona sen vuoksi, että Viron naiset voittivat kultaa jossain miekkailun joukkuekilpailussa. Mikä astalo oli kyseessä, en uskalla ottaa kantaa, kun en hallitse lajin hienouksia, mutta jonkinlaista sapilasta siinä ottelijat heiluttivat. 

 

Sen sijaan en ole virallisista mitalitilastoista löytänyt vahvistusta sille, että heimoveljemme unkarilainen olisi jo näissä kisoissa voittanut miekkailukultaa, kuten pari iltaa sitten väitin telkkarista todistaneeni. Mielestäni kuitenkin hyvin tulisenoloinen heimoveli silloin löylytti kultamitaliottelussa vastustajansa mennen tullen ja minusta näytti siltä, että rivakka heimoveljemme huitaisi sapilaallaan vastustajaansa kolme kertaa siinä ajassa, jossa loivaliikkeisenoloinen vastustaja huitaisi sapilaallaan vain kerran.

 

Eilen ainut suomalainen mitalitoivo, eli lupaava 40-vuotias nyrkkeilijärouva, esiintyi ensimmäisen kerran kehässä ja voitti tiukan väännön jälkeen. Pahaa kuitenkin pelkään, että seuraava ottelu jää hänen viimeisekseen, koska vastaan tulee tosi kova kiinalainen, joka on rankattu sarjassaan toiseksi parhaaksi. Toivottavasti olen tässäkin asiassa väärässä, sillä jos hän ei voita, saattaa Maamme-laulun pitempi versio jäädä kuulematta näissäkin kisoissa.  

 

Eilistä ottelua, jossa kaksi naista takoi nyrkeillä kilpaa toistensa päitä, katsoessa tuli mieleen, että jos liian suuriksi paisuneita olympialaisia pitäisi jotenkin supistaa, niin en suurena vääryytenä pitäisi sitä, että laji, jossa pyritään aiheuttamaan toiselle aivovamma, poistettaisiin kisaohjelmasta. Tosin ymmärrän kyllä, että nyrkkeilyyn on historian saatossa kytkeytynyt myönteisiäkin asioita.

 

Esimerkiksi alla olevassa propagandafilmissä, jonka nimenä on Puukottelu pois, nyrkkeily itsepuolustukseksi, korostetaan sitä, että lähimmäistä ei pidä lyödä puukolla vaan nyrkillä. Filmissä esiintyy pääosassa Valle Resko, joka edusti maatamme sekä vuoden 1928 Amsterdamin että vuoden 1948 Lontoon kisoissa heikohkolla menestyksellä.

https://elavamuisti.fi/aikajana/nyrkkeilypropagandaa

 

Ainakin hyvän tarinan mukaan, kun Resko sai Lontoossa arvan perusteella ensimmäisessä ottelussa vastaansa tuntemattoman unkarilaisen Laszlo Pappin, hän oli vallan riemuissaan, koska vastaan tuli lyhyt vääräsäärinen unkarilainen. Hänen sanansa Lontoon kisojen ottelun ensimmäisen ja toisen erän välisellä tauolla ovat jääneet maamme urheiluhistoriaan. Kun nuori avustaja jakeli 38-vuotialle nyrkkeilijäveteraanille ohjeitaan ja varoitteli unkarilaisen oikeasta koukusta, totesi Resko karjalan murteella tylysti, että "elä sie poika tule issääs neuvomaan." Ne ovat niitä kuuluisia viimeisiä sanoja.


Kommentit (0)



Ristlahden muistomerkit

Idän ja Lännen joukkueiden välisessä ottelussa Uukuniemen Ristlahdessa 1614 luultavasti ratkaistiin se, että kirjoittelen tätä Suomeen kuuluvassa Kuopion kaupungissa enkä vanhassa venäläisessä Kuopion kaupungissa. Itse asiassa tuo vuoden 1614 taistelu oli enemmänkin rajakahakka, johon otti osaa vain satoja miehiä. Siihen aikaan sodankäynti oli vielä hyvin käsityövaltaista, joten henkilövahingot olivat vaatimattomat, vaikkakin tapahtuman historiallinen merkitys oli suuri.

 

Sen sijaan ihmiskunta on vuosisatojen saatossa kehittynyt hyvää vauhtia ja niinpä kun seuraava Ristlahden taistelu käytiin heinäkuussa 1941, olivat henkilövahingot jo satoja kertoja suuremmat, koska sodankäynti oli teollisen kehityksen myötä muuttunut tehokkaammaksi.

 

Sitä Suomen virallinen sotahistoria ei kerro, mutta uukuniemeläinen kansanperinne kertoo, että eräs suomalainen pataljoonankomentaja menetti Ristlahden taistelun kaaoksessa sekä joukkojensa että hermojensa hallinnan ja antoi lujan komennon, että "pelastukoot ken voi".

 

Ensimmäistä kertaa samainen upseeri ei silloin menettänyt joukkojensa hallintaa, sillä niin tapahtui myös vuonna 1936 Berliinin olympialaisissa, joissa hän oli Suomen joukkueen johtotehtävissä. Hän yritti soveltaa maamme olympiaedustajiin silloin muodissa ollutta preussilaista kuria, mutta ei onnistunut asiassa täysin.

 

Nimittäin preussilainen meininki ei sovellu suomalaisiin miehiin eikä ainakaan suomalaisiin keihäänheittäjiin ja niinpä olympiavoittaja Matti Järvinen esitti asialle haisevan vastalauseen ja kävi yöaikaan tekemässä ns. luonnollisen tarpeensa urheilujohtajan sotilassaappaaseen. 

 

Tapauksesta käynnistettiin tiukat tutkimukset ja skandaalin aiheuttaja saatiin selville. Tarinan mukaan, joka ei ilmeisesti pidä paikkaansa, häväisty urheilujohtaja olisi potkaissut saappaallaan me-mies Järvistä selkään sillä seurauksella, että tämä jäi vammaisena keihäskisassa viidenneksi. 

 

Ilmeisesti Järvistä ei tekonsa vuoksi virallisesti rangaistu mitenkään. Siihen aikaan käyttäytymisasioissa oltiin vapaamielisempiä kuin vaikkapa 1960-luvulla, jolloin esimerkiksi eräs maamme huippuhiihtäjä sai neljän kuukauden kilpailukiellon pelkän pontikankeiton vuoksi. Rangaistus suoritettiin uskoakseni kesäaikaan.

 

Vaikka vuoden 1614 Ristlahden taistelu oli vain pelkkä rajakahakka, on sen kunniaksi pystytetty peräti kolme muistomerkkiä. Yllä olevan kuvan patsas paljastettiin Uukuniemen kirkon viereen vuonna 1982. Alla olevan kuvan muistomerkki löytyy syystä, jota en ole saanut selville, rajan takaa Kurkijoelta.

 

Siinä on samat kuvat kuin Uukuniemen merkissä, mutta teksti on venäjää. Kolmannen muistomerkin 1930-luvulla pystytetty kivipaasi, jonka pronssilaatat evakuoitiin Talvisodan jälkeen ilmeisesti rauhansopimuksen vastaisesti Suomeen, seisonee edelleen alkuperäisellä tapahtumapaikalla Ristlahdessa, mutta sitä en ole koskaan nähnyt.

 



Kommentit (0)



Mypa

Katoavaista on mainen kunnia. Sen sain lauantaina todeta, kun kuopiolaisten pikkupoikien eli Kufun, vieraaksi saapui II-divisioonan ottelussa Mypa eli Myllykosken Pallo. Mypa on suomalaisen jalkapalloilun suurseura, jonka riveissä ovat pelanneet sekä Jari Litmanen että Sami Hyypiä ja joukkue voitti aikoinaan Suomen mestaruuden lisäksi kolme kertaa Suomen Cupin.

 

Mutta ei ole Mypa enää suomalaisen jalkapalloilun suurseura, vaan se on tällä hetkellä sarjataulukossa lohkonsa viimeinen, eli on putoamassa hyvää vauhtia III-divisioonaan. Tiukan vastuksen kuopiolaiset pikkupojat kuitenkin siltä tällä kertaa saivat, koska Kufu voitti vain 1-0, vaikka on lohkossaan hyvää keskiluokkaa.

 

Mypan otteita seuratessani muistin myös toisen entisen suomalaisen jalkapalloilun suurseuran, eli Porin Pallotoverit, joka ennen konkurssiaan ehti vaihtaa nimensä Porin Jazziksi. Porilaiset voittivat Suomen mestaruuden kaksikin kertaa 1990-luvulla, mutta nyt Porian Jazzia ei enää ole olemassa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vuonna 1993 Jazz kohtasi Porissa mestaruuden ratkaisseessa ottelussa Mypan, ja ottelua oli seuraamassa peräti 11 193 katsojaa; Pori oli siihen aikaan jokseenkin Kuopion kokoinen kaupunki.

 

Kuopion yleisöennätys on Kpt:n ja Kupsin ottelusta vuodelta 1981, jolloin paikalla oli 7412 maksanutta. Tosin kuopiolaisen katsomolegendan mukaan vuonna 1969 Kupsin ja Elon ottelussa olisi ollut yli 8.000 katsojaa, mutta silloin ei ihan kaikkia katsojia laskettu ymmärtääkseni veroteknisistä syistä.Nykyään on tilanne päinvastoin, sillä eismerkisi eilen Kupsin pelissä oli laskujeni mukaan yleisöä 1200, mutta virallisen tilaston mukaan puolet enemmän.

 

Mainittakoon siunatuksi lopuksi kuitenkin, että iloisella 1920-luvulla kommunistien vappujuhlassa Väinölänniemellä, jossa yleensä vain urheillaan, oli Etsivän Keskuspoliisin salaisen tarkkailijan mukaan yli 7.000 katsojaa, jotka olivat kokoontuneet kuuntelemaan kansanedustaja Ville Vainion (alk. Karjunen) puhetta, jossa tämä käsitteli porvariston sukupuolisia perversioita.


Kommentit (0)



Suomalais-ugrilaista mitalijuhlaa

Klaus Härön mainion Miekkailija-elokuvan innoittamana seurasin viime yönä olympialaismiekkailua ja totesin, että kyseessä on näyttävä urheilumuoto ja erityisen näyttävä oli 190-senttinen vaalea virolaisneito, joka voitti suomalais-ugrilaisille kansoille kisojen ensimmäisen mitalin, kun hän pronssiottelussa kukisti valtavan ulottuvuutensa turvin paljon lyhyemmän venäläisvastustajan. 

 

Asetelmasta tuli ihan mieleen Härön elokuvan kohtaus, jossa pikkuinen virolaistyttö voitti Neuvostoliiton koululaisten mestaruuskisojen joukkuekilpailun loppuottelussa puolta pitemmän venäläisnuorukaisen - tosin asetelma oli nyt päinvastainen. Ennustan virolaisneidolle menestystä myös Keski-Euroopan rahakkailla mallimarkkinoilla.

 

Eikä suomalais-ugrilainen mitalisade rajoittunut tähän. Nimittäin myöhemmin yöllä todella tulinen unkarilainen voitti ylivoimaisen esityksen jälkeen olympiakultaa varmistaen näin sen, että suomalais-ugrilaiset kansat käsittääkseni ovat kisojen mitalitilastossa toisena Kiinan jälkeen. Eikä suomalais-ugrilaisten kansojen mitalisade pääty tähän, koska ainakin unkarilaiset tulevat voittamaan vielä ainakin erilaisissa vesilajeissa monta kultaa, vaikka Unkarissa on tietääkseni vain yksi järvi.

 

Suomessa on järviä yli satatuhatta kpl, mutta epäilen, ettei edustajamme saa ainakaan vesilajeista yhtään mitalia; tosin purjehtijoillamme ja kahdella uimarillamme on pienet menestymisen mahdollisuudet. Mutta onneksi voimme juhlia tositen Pohjoismaiden ja toisten suomalais-ugrilaisten kansojen valtaisaa mitalisadetta.


Kommentit (0)



Häpäisy

http://www.koivistoinen.net/media/uukuniemenmuistomerkki.jpg

Sota-arkisto on siirtänyt 170.000 sota-ajan valokuvaa vapaasti käytettäväksi internettiin osoitteeseen http://sa-kuva.fi/webneologinfin.html?fbclid=IwAR3EA3xqM3ZEqQXvWqF3KXPZX2Htzn6OfkSN2Hik-JJ6wbyYHDNdcGZoEmw .
Sanalla Uukuniemi sieltä löytyi mm. tuo kuva, jonka alatekstinä lukee "R----en häpäisemä Ristlahden sankarihauta." Väite taitaa olla vähän ns. ropakantaa eikä kestä tarkempaa tarkastelua; nykyistä hyvää itänaapuria voinee syyttää aiheesta monestakin ilkeydestä, mutta sitä ei pystyne syyllistämään tuon muistomerkin turmelemisesta.
 
Nimittäin luulen, että kuvan muistomerkin pronssilaatat poistivat Talvisodan jälkeen Uukuniemen omat miehet, jotka eivät varmaankaan pidä itseään r----nä. Itse tosin olen kyllä sitä mieltä, että kyllä me kaikki Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolen alkuperäiset asukit voisimme ihan hyvin pitää itseämme r---nä, sillä geneettinen perimä itärajan takaisten alkuperäisten asukkaiden kanssa on hyvin samanlainen.
 
Kieli, uskonto ja elämänasenne ovat erilaisia, mutta geenit ovat samanlaiset. Eikä siinä asiassa ole mitään hävettävää. Itärajan takaa löytyy monien mielestä maailman kauneimmat naiset, vahvimmat miehet sekä parhaat kirjailijat kuten myös shakin pelaajat.
 
Olen kuullut, että rauhan tultua voimaan, uukuniemeläiset ottivat tuon muistomerkin laatat parempaan talteen eikä asiasta paljoa huudeltu. Olen kuulustellut paikkakunnan väestöä tapauksen johdosta, mutta kukaan ei ole paljastanut, kenen riihen alla pronssilaatat makasivat viitisen kymmentä vuotta. Vuonna 1982 laatat löytyivät yllättäen ja nyt ne ovat nähtävillä Uukuniemen kirkonmäen Ristlahden taistelun muistomerkissä.
 
Teon laillisuus lienee ollut vähän kyseenalainen. Ihan hyvin Molotov olisi voinut vaatia ne rauhansopimuksen perusteella takaisin itselleen, koska laatat kuuluivat Neuvostoliiton haltuun siirtyneeseen kiinteistöön ja koska pronssia tarvittiin esimerkiksi panssarivaunujen valmistuksessa. Toisaalta pieniä olivat uukuniemeläisten rauhansopimuksen rikkomiset verrattuna siihen, että maan ylin johto ilmeisen isänmaallisista syistä vastoin totuutta väitti, että kesällä 1944 Saksasta saadut aseet oli jo kertaalleen saksalaisille maksettu; muuten Neuvostoliitto olisi vaatinut nekin rahat.
 
Tuo vuonna 1614 Uukuniemen Ristlahdessa käyty itä-länsi-ottelu, jossa Hannu Munckin johtamat lännen joukot onnistuivat voittamaan sissipäällikkö Maksima Räsäsen kipparoiman idän joukkueen, ratkaisi esimerkiksi sen, että kirjoitan tätä nyt Suomeen kuuluvassa Kuopion kaupungissa. Sen sijaan jos Maksima Räsäsen johtama karjalaisten ja venäläisten yhdistelmäjoukkue olisi voittanut, olisi luultavasti Kuopiokin nyt vanha venäläinen kaupunki Viipurin tapaan.

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4888 Seuraava sivu >>