Aulis Koivistoinen -Blog - Blogi

Blogi

Yleisurheilumme katastrofaalinen häpeä

Päättyiväthän ne kisat poikiemme voitontanssiin, kun pikaviestikvartettimme juoksi oivallisesti Suomen ennätyksen ja saavutti kuudennen sijan, joka ylitti rohkeimmatkin haaveet. Tosin onnellakin oli osuutta asiassa, koska suomalaisten alkuerässä Saksa kaatui ja Puola hylättiin meikäläisten ilmiannon jälkeen ratarikon vuoksi.

 

Ennen suomalaisten urheilijoiden juhliessa myös eräät maamme poliitikot bruukkasivat rynnätä paikalle taputtelemaan  sankareitamme selkään ja ottivat näin osan kunniasta itselleen. Eikä tämä aina riittänyt, vaan ainakin hyvän tarinan mukaan, kun Mikko Kolehmainen meloi olympiakultaa, ryntäsi eräs johtava urheilupoliitikkomme olympiasankariamme vastaan rannalle ja ruikutti, että "saanksa mä kantaa sun melaa".

 

Mutta eipä ollut urheiluministeri Sampo Terho eilen taputtelemassa poikiamme selkään. Jos hänellä olisi ollut edes vähän pelisilmää, olisi hän ollut mukana pikajuoksijoidemme voitontanssissa, mutta samalla hän olisi voinut osoittaa suoraselkäisyytensä ja pyytää median välityksellä Suomen kansalta anteeksi sitä katastrofaalista häpeää, mitä hän on ollut osaltaan aiheuttamassa ja kertoa, että ottaa täyden poliittisen vastuun asiasta.

 

Se asia olisi saattanut edes vähän nostaa Sinisten joukkokannatusta, joka tutkimusten mukaan on 0,8 %, joka on myös virhemarginaalin mahdollisuus, joten puolueen kannatus voi olla myös nolla, jota tosin en pidä todennäköisenä, koska uskon ainakin osan puolueen kansanedustajista tai ministereistä äänestävän puoluetta seuraavissa vaaleissa.


Kommentit (0)



Palautumiskyky

Yllättävän vaisuksi jäi norjalaisten kestävyysjuoksijoiden menestys Berliinin EM-kisoissa. Itse oletin, että Norjan hiihtäjien ylivoimaiset valmennusmenetelmät olisi siirretty maan juoksijoiden käyttöön ja että Hyvä pohjoinen naapurimme olisi ollut kilparadalla murskaavan ylivoimainen, mutta niin ei käynytkään. Vanhat menestyksekkäät pyöräilykansat olivat näköjään ottaneet omat oppinsa avuksi juoksuvalmennuksessa.

 

Norjan teinitähden palautumiskykyä on yleisesti ihasteltu ja syytä onkin, koska poika voitti perättäisinä päivinä tonnivitosen ja vitosen kilpailut. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä palauttaa mieleen, että Montrealissa Lasse Viren voitti vitosen ja kympin, vaikka kummallakin matkalla olivat kovat alkuerät ja vitosen kisan jälkeisenä päivänä hän oli mukana maratonin voittokamppailussa. Siihen aikaan miehet olivat todella rautaa.

 

Nähtäväksi jää pystyvätkö Norjan pojatkaan seuraavissa olympialaisissa vastaavaan esitykseen. 


Kommentit (0)



Belgrad 1962

Vuoden 1966 Budapestista aina vuoden 1978 Prahan EM-kisoihin asti, tai ainakin siihen asti, kun niissä kisoissa Rauli Pudaksen hypätessä seivästä, rima oli katketa, mutta sitten se pongahtikin yläilmoihin ja putosi telineiden päähän ja jäi onnekkaasti siihen väpäjämään ja Suomi voitti siten siinä kilpailussa pronssiakin, muistan yleisurheilun EM-kisatapahtumat kristallin kirkkaasti, mutta sen jälkeen kaikki on harmaata mössöä enkä enää kunnolla muista edes myöhempiä kisakaupunkeja ja toivon, että myös nämä Berliinin kisat häipyvät mielestäni tyystin ja nopeasti.

 

Vuoden 1962 Belgradin EM-kisojen osalta, joiden aikaan olin kypsässä viiden vuoden iässä, saattaa humeettirasiani sassaroida jonkin verran, mutta väitän muistavani hämärästi, miten vanttera Ranskan Jazy jätti loppukirinsä tuberkuloottisen näköisen Länsi-Saksan Norbothin luultavasti 5000 metrin juoksussa ja senkin väitän muistavani, miten ehkä DDR:n Manfred Matusewski voitti hurjan loppukirin turvin ehkä 800 metrin kisan.

 

Sen muistan kyllä kristallin kirkkaasti, että siihen aikaan Suomi oli maailman johtava hyppyvaltio ja muistan, miten pettynyt olin, kun pituudesta saimme vain hopean ja pronssin, kun hyvän itäisen naapurimme Igor Terovanesia yllätti Pentti Eskolan ja Rainer Steniuksen.

 

Sen sijaan suomalaisten suvereenisti hallitsemasta seiväskilpailusta minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa ja se harmittaa. Nimittäin jopa kiihkoisänmaallisena pidetty radioselostaja Pekka Tiilikainen oli ainakin hyvän tarinan mukaan hehkuttanut, kuinka "Belgradin tummentuvan stadionin vauhdinottoradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs."   Tuon selostuksen haluaisin kuulla uusintana Ylen "Tämän selostuksen haluaisin kuulla"-ohjelmassa.


Kommentit (0)



Budapestin yökerho

Palataanpa vielä Budapestin EM-kisojen painajaismaisiin tunnelmiin. Keihäsmiehiltä odotettiin silloinkin mitalia, mutta toisin kävi. Eräs Ilta-Sanomien toimittaja kirjoitti kilpailun jälkeen, että Nevalalta ja Kinnuselta jäi mitali saamatta, koska he olivat istuneet kisaa edeltävän yön yökerhossa. Varsinkaan Nevalan osalta uutinen ei voinut pitää paikkaansa, koska lievästikin sanottuna mies on ollut ikänsä raivoraitis.

 

Maineensa menettäneet keihäshirmut eivät purematta nielleet valeuutista ja kun he samana syksynä törmäsivät Olympiastadionin pukuhuoneen käytävällä kyseisen jutun kirjoittaneeseen toimittajaan, vaativat he uutiseen oikaisua Pauli Nevalan muistelmien mukaan niin, että Jorma Kinnunen, joka ei ole kovin pitkä mies, nosti kiukuspäissään toimittajan kravatista ilmaan. 

 

Ainakin sillä kertaa hillitymmin käyttäytynyt Nevala yritti rauhoitella tilannetta ja pyysi, että Kinnunen olisi laskenut miehen alas, mutta Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelijän alaslaskemiseen, koska yökerhojen avautumiseen oli vielä aikaa. Keihäshirmujen oikaisupyynnön johdosta, Ilta-Sanomat myönsi kirjoittaneensa perättömiä, tosin päällekarkauksen kohteeksi joutunut toimittaja kertoi olleensa oikaisuun pakotettu. 

 

Tosin toinenkin versio tapauksen kulusta on olemassa. Sen mukaan keihäskaksikko olisi nostanut toimittajan roikkumaan pikkutakistaan pukuhuoneen naulakkoon ja kun tämä varttitunnin roikkumisen jälkeen oli luvannut oikaista perättömät uutisen, olisi hänet autettu alas.

 

Mielestäni jonkun itsensä pöhköksi lukeneen urheiluhistorian dosentin olisi selvitettävä tapahtumien todellinen kulku. 


Kommentit (0)



Budapest 1966

Nuo eilen mainitsemani mitalittomat Budapestin yleisurheilun EM-kisat ovat piirtyneet painajaismaisena tapahtumana syvälle mieleeni. Olin silloin vielä niin lapsellinen, että en ymmärtänyt, että elämä on vain pieni osa yleisurheilua, vaikka yleisurheilu onkin urheilumuodoista jaloin.

 

Vieläkin muistan selvästi, olisiko se Viikko- tai jossain muussa aikakausilehdessä, julkaistun kuvan, jossa Mikko "Vilkastus" Ala-Leppilampi lepää kaikkensa antaneena polvillaan juoksuradan vieressä keskeytettyään, kun ulkomaalaiset kanssakilpailijat ohittavat hänet kierroksella 10.000 metrin kilpailun loppupuolella.

 

Mutta Mikko nousi siitä sisuuntuneena, vaihtoi valmentautumismenetelmänsä samanlaisiksi kuin muuallakin maailmassa ja muutaman vuoden kuluttua hän olisi juossut esteissä maailmanennätyksen, ellei olisi kääntynyt loppusuoralla taakseen katsomaan, mitä tulostaulun kello oikein näyttää.

 

Ja koko Suomen yleisureilujoukkue sisuuntui Budapestin kokemuksistaan niin paljon, että voitti yleisurheilumaaottelussa Neuvostoliiton sen omalla kotikentällä, vaikka vastustajaa pidettiin maailman parhaana yleisurheilumaana. Eikä joukkueen tarvinnut kilpakentällä edes antaa ihan kaikkeaan,  koska jaksoi vielä kisan jälkeen pistää Sotsilaisen hotellin remonttikuntoon. Ainakin hyvän tarinan mukaan Ala-Leppilampikin tanssitti päätösjuhlassa bassoviulua niin vauhdikkaasti, että partnerilta katkesi kaula. 

 

 

 

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 3814 Seuraava sivu >>