Blogi

Rakastan sinua elämä

Upea ja tunnekylläinen on tämä Jori Otsan ja Ma´Horkka-yhtiön alunperin neuvostoliittolaista alkuperää oleva kappale Rakastan sinua elämä; Suomessa se tunnetaan kertosäkeen mukaisesti paremmin nimellä Rakastan elämää:

 

https://www.youtube.com/watch?v=Vf71S6PKwKE

 



Rakastan elämää on yksi Suomen suosituimmista lauluista ja esimerkiksi Martti Ahtisaari kajautti tämän vaali-iltana presidentiksi tulonsa varmistuttua. Itänaapurissakin tämä on erittäin suosittu kappale ja koko ihmiskunnan suuri sankari Juri Gagarin ilmoitti sen suosikki laulukseen.


 
Neuvostoliittolainen sanoitus poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, koska siinä korostetaan enemmän elämän ihanuutta, miesten välistä ystävyyttä, perinteisiä perhearvoja ja maanpuolustuksen tärkeyttä. Asian selittänee se, että alkuperäinen sanoittaja oli Konstantin Vanshenkin, joka palveli sodan aikana laskuvarjojääkärinä ja joka kuului siihen ikäluokkaan ja aselajiin, jonka edustajista harva selviytyi sodassa elossa ja osasi niin ollen rakastaa ainutkertaista elämää.


 
Suomalainen versio on astetta synkempi, jossa maailmaa tarkastellaan kyynelhelmien läpi ja jossa ei edes ystävä tuo lohtua. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Pauli Salonen, jonka Wikipediassa kerrotaan olevan sen lahtelaisen Pauli Salosen, joka oli yhdistetyn hiihdossa vallan olympiatasoa, mutta epäilen tiedon olevan virheellisen.


 
Nimittäin ainakin Heinolassa minulle kerrottiin sanoittaja Pauli Salosen olleen sieltä päin kotoisin eikä hän ollut yhdistetyn hiihtäjä, vaan Suomen kommunistisen puolueen valistussihteeri. Hän oli muistaakseni köyhän yksinhuoltaja karjapiian poika. Tarinan mukaan häntä kiusattiin koulussa, koska hän joutui tulemaan kouluun äitinsä lannanhajuisissa navettasaappaissa. Se seikka saattoi aiheuttaa sen, että hänestä tuli SKP:n valistussihteeri.


 
Rakastan elämää todistaa sen, ettei musiikki tunne rajoja. Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan, on kuinka eräs kiivas maalaisliittolainen Maukos-Topi, joka oli ollut jopa piirikokousedustajana, hieman maistissa esitti muistini mukaan ihan puhtaasti laulamalla sen, miten Georg Otsin ja Kauko Käyhkön versiot jonkin verran eroavat toisistaan. Vaikka Topi oli sotaveteraani ja suhtautui sen verran kriittisesti neuvostojärjestelmään, ettei uskonut ryssän ampuneen satelliittia avaruuteen, vaan korkeintaan huopatossun taivaalle, niin siitä huolimatta hän arvosti aidosti neuvostomusiikkia.


Kommentit (1)



Georg Ots ja Jori Otsa

Eilinen kommentaattori epäili, että kuuluisin Jori Otsa ja Mah´Orkka-nimisen yhtiön kokoonpanoon balalaikkataiteilijana, mutta kiistän tiedon. Yhdennäköisyyteni yhtiön balalaikka-artistin kanssa on ilmetty ja lisäksi itsekin aikoinani harrastin kyseisen instrumentin soittamista ja ilahdutin aikoinani lähiympäristöä matkamuistobalalaikallani, josta sainkin lähtemään monenlaisia ääniä. Mutta Mah`Orkka yhtiön artistilla on käsissään todellinen suurvallan vehje; hänen balalaikkansa on kerrassaan valtava omaani verrattuna.
 


En ollut ennen eilistä kommenttia kuullutkaan Jori Otsasta ja hänen Mah`Orkka-yhtiöstään, mutta nyt tiedän. Olen tämän päivää kuunnellut yhtiön äänitteitä ja olen syvästi vaikuttunut. Vanhana konservatiivisuuten taipuvaisena herrana en enää jaksa kuunnella nykynuorison kovaäänistä ns. rock´n roll-musiikkia, mutta tunnekylläisiä Georg Otsin tutuiksi tekemiin kappaleisiin en kyllästy ikinä.


 
Jos nyt hakemalla täytyy hakea jotain puutteita yhtiön esityksestä, niin ajoittain tuntuu siltä, ettei Jori Otsa täysin yllä kaikin osin taiteellisuudessa Georg Otsin tasolle, mutta silloinkin Otsan syvä tunne korvaa täysin puuttuvan taiteellisuuden. Erityisen ilahduttavaa on sekin, että vaikka selvästi huomaa, ettei vokalisti ehkä kaikkein tunteellisimmissa kohdissa hallitse täysin tunne-elämäänsä, niin kuitenkaan hän ei missään vaiheessa purskahda selkäkeikkanauruun, vaikka selvästi mieli tekee.


 
Luulen, että uusi tähti on syntymässä maamme musiikkitaivaalle. Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että Jori Otsa ja Mah´Orkka on tulossa esiintymään ensi kesän Sysmän kirjakyläpäiville, mikäli korona sen sallii ja aionpa olla siellä ihan eturivissä kuulemassa. Minulla on myös vankka usko, että Uukuniemellä on sillä tavalla suuntautunutta kansaa, joka tykkää Jori Otsan musiikista.


 
Olen varma, että mikäli heinäkuussa Otsa tulisi yhtiöineen esiintymään Juholan navetan ylisille, niin maksaneita asiakkaita olisi taas kaksi kertaa enemmän kuin Uukuniemellä asukkaita. Viime vuosinahan raitiovaununkuljettaja Arska Tenkanen on houkutellut kyseisen uukuniemeläisen viihdekeskuksen täpötäyteen väkeä, jolloin myös olutta ja pyttipannua on myyty kosolti tapahtuman henkeen sopivasti uukuniemeläisen kulttuurielämän tukemiseksi.

 

Lisätietoa Jori Otsasta ja Mah´Orkasta löytyy tästä linkistä:

https://joriotsajamahorkka.fi/

 

 


Kommentit (0)



Arktinen hysteria

Yrjö Keinonen, Väinö Linna ja Yrjö Peltonen eivät ole ainoat kirjalloisuuteen päätyneet nimet Helge Ukkolan kirjassa Iskevän kiilan matkassa. Siinä mainitaan myös Vihtori Kautto, jonka kerrotaan olevan pataljoonan pahimman purnarin - muuta Ukkola ei Kautosta kerrokaan. Sen sijaan Marko Tapion tuotannossa hän esiintyy keskeisenä vaikuttajahenkilönä. Kautto on nimittäin kertojana Tapion Arktinen hysteria II-kirjassa. 

 

Viki ei tosin ollut siinä mielessä hyvää sotilasainesta, koska hän ei ollut pieni ja ketterä, kuten Keinonen ja Peltonen olivat, vaan mies oli iso ja roteva. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän joutui tappelemaan paljasjalkaisena, koska maamme köyhän armeijan varusteista ei löytynyt hänelle riittävän isoja jalkineita. Siitä huolimatta hän niitti konepistooleineen tuonenviljaa lähes yhtä julmasti kuin eilen mainittu Yrjö Peltonen.  Kautto kertoo ampuneensa konepistoolillaan ainakin kaksi sataa naapurimaan kansalaista.

 

Ylen arkistosta löytyy Marko Tapion ja Vihtori Kauton yhteishaastattelu. Muistelen, että sen julkistaminen synnytti aikoinaan paheksuntaa, koska siihen aikaan maamme televisiossa ei ollut hyväksyttyä esiiintyä juopuneena. Kautto kertookin olevansa Saarijärvellä raikulipojan maineessa. Tapio paljastaa valmistelevansa Arktisen hysterian III-osaa, jossa päähenkilönä on edelleenkin Vihtori Kautto, joka kuolee kirjan alussa, mutta teos ei koskaan ilmestynyt, koska kirjailija itse kuoli vähän tuon haastattelun jälkeen 49-vuotiaana. Ylen arkiston juttu löytyy tästä linkistä:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/10/18/marko-tapio-ja-arktinen-hysteria

 


Kommentit (4)



Pienet ja ketterät miehet

Olen jatkanut tutkimustoimintaa Yrjö Keinosen parissa. Luin tuossa vuonna 1971 ilmestyneen Keinosen alaisena palvelleen Helge Ukkolan kirjan Iskevän Kiilan matkassa Syväriltä Ylimuonioon. Kirja vahvistaa käsityksen siitä, että Keinonen oli alaistensa parissa arvostettu sotilas, mutta kovan kilpailuviettinsä vuoksi eivät upseeritoverit hänestä pitäneet.

 

Ukkolan kirjan mukaan pienet ja ketterät miehet, kuten Keinonen, olivat parhaita taistelijoita. Keinosen lähetti lestadiolaista uskoa tunnustanut Yrjö Peltonen julkaisi parikymmentä vuotta sitten omat sotamuistelmansa nimeltään Syvärin saloilla. Kirjan kansikuvassa seisoi silloinen luutnantti Keinonen lähettinsä rinnalla. Keinonenkaan ei ollut mikään iso mies, mutta vaikutti kuitenkin jättiläiseltä harvinaisen pienikokoisen lähettinsä vieressä. Oikeastaan miehestä näkyvät kuvassa pelkästään saappaat, kypärä ja konepistooli.

 

Teoksen mukaan muistelman kirjoittajan lapset halusivat tietää, oliko isä surmannut sodassa ihmisiä. Uskovainen isä kertoi, ettei hän ollut surmannut ihmisiä, mutta myönsi tuhonneensa konepistoolillaan useita satoja vihollisia. Melkoinen kaksikko oli Keinonen ja hänen lähettinsä. Keinonen ei nimittäin pitäytynyt pelkästään sotatoimien johtamiseen, vaan osallistui myös käytännön tappotyöhön.

 

Omiin kokemuksiinsa perustuvassa kirjassaan Kärkijoukkona Syvärille,  Keinonen kertoo, miten hyökkäysvaiheen aikana hän sattui havaitsemaan, miten kokonainen komppania vihollisia marssi huolettomasti tiellä. Pahaksi onnekseen venäläisiltä oli unohtunut pari konekivääriä tienpenkalle. Muistelmiensa mukaan Keinonen tässäkin tilanteessa osoitti hänelle tyypillistä ripeyttä, oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta.

 

"...hyppäsin toisen konekiväärin taakse. Ei ollut aikaa kysellä, kuka osaisi tällaista asetta käyttää. Vihollisosasto kaatui viimeiseen mieheen." Mainittakoon, että puna-armeijan jalkaväkikomppaniaan kuului noin 150 miestä. Epäilen, että tästä joukkolahtauksesta kerrotaan myös Tuntemattomassa sotilaassa. Väinö Linna nimittäin mainitaan myös Ukkolan kirjassa, josta jutun alussa kirjoitin, joten Linnakin palveli Keinosen kanssa samoissa porukoissa.


Kommentit (0)



Herroittelu

Väitöskirja Yrjö Keinosesta kertoo, että aktiiviupseerina ollessaan hän oli jonkin aikaa Maalaisliiton jäsen. Lain mukaan aktiiviupseeri ei saa kuulua puolueeseen, joten asia olisi ollut peruste ainakin varoitukselle, mutta niin ei tapahtunut. Kun asia tuli julkisuuteen, Keinonen oli jo puolustusvoimain komentaja eikä asiasta nostettu kohua.

 

Presidentti Kekkonen katsoi tapausta läpi sormien. Luultavasti hän tiesi jo nimitystä tehdessään asian. Maalaisliittolainen Kekkonen aloitti poliittisen uransa olemalla ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan Viipurin vaalipiiristä ja siltä ajalta hän varmaankin jo tunsi Ruskealassa asuneet Keinosen suvun miehet, jotka toimivat samassa puolueessa.

 

Karjalainen pienviljelijäyhteiskunta, jonka kasvatti Keinonen oli, oli tasa-arvoinen eikä siellä pidetty herroista. Tuntemattoman sotilaan sakkolalainen tappajamestari pienviljelijä Antero Rokka ei osannut herroitella eikä edes teititellä komppanian päällikkö Lammiota, koska tämä oli häntä nuorempi mies ja joutui sen vuoksi konfliktiin koko armeijalaitoksen kanssa. Rokka olisi tosin antanut Lammion sinutella itseään, vaikka olikin vanhempi mies. Vanhuksia karjalassa kunnioitettiin tosin kuin herroja. Rokan mukaan hän kyllä on valmis hoitamaan asialliset hommat, mutta koiran lailla hän ei suostu hyppimään herrojen edessä.

 

Lyhyen puolustusvoimain komentajan kautensa aikana Keinonen teki monia 60-luvun henkeen kuuluvia vapaamielisiä uudistuksia johtamassaan laitoksessa, mutta yhdessä hän ei onnistunut. Hän halusi nimittäin poistaa herra-sanan armeijan sanastosta, mutta se suunnitelma ei ehtinyt mennä läpi ennen hänen syrjäyttämistään eikä asiaan ole vieläkään palattu.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4408 Seuraava sivu >>