Blogi

Suhteellisen demokraattinen ja suhteellisen ihmisoikeuksia kunnioittava Venäjä

Eilen alkoi maailman ja ilmeisesti myös maailmankaikkeudenhistorian suurin urheilutapahtuma jalkapallon mömmönkisat. Näissä kisoissa asetetaan eri yhteiskuntajärjestelmien suorituskyky paremmuusjärjestykseen. Hyvin kisat alkoivatkin meidän länsimaalaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavien ihmisten kannalta.

 

Ensimmäisessä ottelussa kohtasivat upporikas, mutta täysin epädemokraattinen ja ihmisoikeuksia polkeva Saudi-Arabia ja keskituloinen, mutta suhteellisen demokraattinen ja kuitenkin edes jollakin tavalla ihmisoikeuksia kunnioittava Venäjä, jossa naisiakin pidetään ihmisinä. Venäjällä on kuitenkin edes jonkinlaiset vaalit ja siellä ei kuitenkaan lyödä ihmiseltä sapelilla päätä poikki vaikka hän sattuisi uskomaan vääränlaiseen henkiolentoon tai olisi uskomatta minkäänlaiseen. Suhteellisen demokraattinen ja ainakin jossakin määrin ihmisoikeuksia kunnioittava Venäjä oli pelissä murskaavan ylivoimainen.

 

Eilisessä ottelussa oli myönteistä myös se, ettei minun tarvinnut pelin aikana yhtään jossitella sillä asialla, että olisiko mahdollisesti jommankumman joukkueen pelaajat mahdollisesti syyllistyneet dopingvilppiin. Tässä yhteydessä palaa mieleeni se, että vajaat 20 vuotta sitten eräs suuresta tuntemattomuudesta tullut saudiarabialainen 400 metrin aitajuoksija hävisi olympia kullan mietomaisella sadasosan erolla amerikkalaiselle pikapinkojalle. Miesten ajat olivat niin huikeat, että nykyinen norjalaien ihmemies olisi heidän kanssaan helisemässä.


Kommentit (0)



Piilorasismia

Savon Sanomat, joka on maamme ainut jalkapallolehti, jossa julkaistaan myös kuolinilmoituksia, riemuitsi sitä, että Kups kurmotti Ilvestä oikein kunnolla. Jotain kritisoitavaa lehti kuitenkin löysi ottelusta, koska se hieman arvosteli erotuomarin toimintaa. Lehden mukaan kahden ulosajetun Ilves-pelaajan lisäksi olisi pitänyt punaista korttia näyttää myös vierasjoukkueen maalivahti Hilanderille, joka huuteli erotuomarille ja lisäksi myös potkaisi puoliajalla pukuhuoneen oven kallista lukkoa.

 

Keskiaukeamalla oli Savon Sanomissa näyttävä kuva, joka sisälsi vahvan piilorasistisen latauksen. Kuvassa suuri joukko vaaleatukkaisia arjalaisnuorukaisia riemuitsee tehdystä maalista. Kentällä oli myös suuri joukkoa tummahipiäisiä etelämaalaisia, mutta heidät oli onnistuttu rajaamaan kuvasta pois. Ihan tuli Savon Sanomien kuvasta mieleen saksalaisen Signal-lehden kuva-aineisto.

 

Toisaalta en ole rasisti, mutta täytyy myöntää, että afroafrikkalaiset pelaajat eivät tänä kesänä ole olleet yhtä suuressa roolissa Kupsissa kuin joskus aiempina vuosina. Merkillinen ilmiö on se, että kun Afrikasta tullut sähäkkä ja nopea pelaaja on ollut pari vuotta Kuopiossa, alkaa hän tyyliltään muistuttaa vähän loivaliikkeistä sekä hidasta, mutta kankeaa savolaispelaajaa. Kai se on tuo kylmä ilmasto ja rasvapitoiset kalakukot, jotka hidastavat mustankin miehen.

 

Muuten vuosia sitten muutti Etelä-Afrikasta maailman kolmanneksi paras kiekonheittäjä Suomeen ja kohta oli tästä varmasta 70 metrin miehestä tullut tyypillinen suomalainen 57 metrin mies, jolla tuloksella kyllä menestytään hyvin Kalevan kisoissa, mutta ei päästä olympiaringissä lähellekään loppukilpailupaikkaa.


Kommentit (0)



Suurta draamaa Keskuskentän viheriöllä

Kyllä ei pysty Kuopion kaupunginteatteri esittämään yhtä suurta draamaa, mitä nähtiin eilen Kuopion keskuskentällä, jossa Kups kohtasi Tampereen Ilveksen jalkapalloilun merkeissä. Ottelussa oli jo etukäteen aistittavissa vahvaa latausta, koska kuopiolaiset eivät ole voittaneet Veikkausliigassa 24 vuoteen. Lisäksi oman lisäpanoksensa kohtaamiseen toi politiikka; onhan Ilveksen päävalmentaja Jarkko Wiss kertonut joukkueensa pelaavan työläisjalkapalloa, kun taas Kups on historiassaan leimallisesti IKL -taustainen; alunperinhän joukkue oli tehtailija Saastamoisen yksityisarmeija.

 

Ja dramaattinen eilisestä ottelusta tulikin, koska erotuomari nousu näkyvään rooliin kohtaamisen lopputulosta ajatellen. Nimittäin jo seitsemän peliminuutin jälkeen Ilveksen puolustuksen keskeinen hahmo ja vaikuttajayksilö ajettiin ulos suoralla punaisella. Ja tämä ei riittänyt. Kun kotijoukkue ei vielä saanut yhden ulosajon jälkeen yliotetta pelitapahtumista, ajoi erotuomari varmuuden vuoksi vielä toisenkin tamperelaisen suihkun puolelle, jonka jälkeen ottelun lopputulema alkoi näyttää jo selviöltä, kuten urheilukielellä tavataan sanoa.

 

En tosin ole täysin varma siitä, oliko erotuomarin ratkaisuilla välttämättä luokkaluonne. Nimittäin toinen selitysmalli kuopiolaisia suosivaan linjaan saattoi olla se, että Veikkausliigan erotuomarikerho oli porukalla päättänyt kerralla hyvittää ne vääryydet, joita Kupsille on vuosien saatossa tehty oikeudenjakajien toimesta.

 

Nimittäin muistanpa parin vuoden takaa erikoisen tapahtumasarjan syyspimeältä Kuopion jalkapallopyhätöltä. Silloinhan ratkaisupelissä samaista Ilvestä vastaan Kupsin Salami pääsi samalla tavalla yksin läpi kuin Rasmus Karjalainen eilen ja hänetkin kaadettiin rangaistusalueella, kuten myös Karjalaiselle eilen tehtiin. Silloin kuopiolaisjoukkueen kannattajat riemuitsivat rangaistuspotkusta ja ehkäpä jopa rikkeeseen syyllistyneen ulosajosta.

 

Mutta toisin kävi tässä reaalielämässä. Punaisen kortin erotuomari tosin nosti ulosajon merkiksi, mutta rangaistus kohdistuikin Kupsin Salamiin, jonka katsottiin näytelleen epäurheilijamaisesti. Tämä kauhdutti runsaslukuisen kotiyleisön kerrassaan ja pelkäsin katsojien repivän ottelun jälkeen erotuomarin kappaleiksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikkakin yksi paperitollo heitettiinkin ottelun oikeudenjakajan suuntaan.

 

Luulen, että eiliset ulosajot olivat erotuomarikerhon päättämä hyvitys Kuopion Palloseuralle lokakuussa 2016 tapahtuneesta tuomarivirheestä 


Kommentit (0)



Hakaristikuppi

Astuessani sisälle Keski-Suomen ilmailumuseoon pisti heti hakaristimuki silmääni. Ensiajatukseni oli, että ostan työpaikkani kahviporukan joka jätkälle tuollaisen huomiota herättävän tuliaisen, mutta sitten jo ajattelin, että jospa on sittenkin parempi jättää ostamatta.

 

Harva on se kuvio maailmassa, joka herättää yhtä paljon tunteita, kuin tuollainen hakaristi. Ainakin Saksassa, Venäjällä ja Israelissa hakaristi on lailla kielletty. Suomessa niin ei ole, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että Keski-Suomen ilmailumuseo tekisi ulkopoliittisesti viisaan teon, jos siirtäisi nuo mukit pois näkyviltä. Ihan hyvin joku venäläinen toimittaja saattaa tehdä Suomen natsimenneisyydestä kohujutun.

 

Museoväki tietysti perustelee mukitarjontaansa sillä, että alkuperäisellä Suomen ilmavoimien tunnuksella ei ole mitään tekemistä natsien kanssa ja näkeehän sokea Reettakin, että ristin asento on ihan eri kuin natseilla. Tosin kyllä saksalaistenkin hakaristi puolueen historian alkuvaiheissa maksasi samalla tavalla kyljellään. Vasta myöhemmin se alkoi makaamaan kärjellään meille tuttuun tapaan. Tosin sitäkin asiaa voi olla vaikea selittää satunnaiselle juutalais- tai venäläisturistille.

 

Hitleristä ei ollut vielä mitään tietoa, kun tuollainen perinteinen onnea tuova kuvio valittiin ilmavoimiemme tunnukseksi. Suomen valkoiselle armeijalle ensimmäisen koneen lahjoittanut kreivi von Rosen käytti hakaristiä omana tunnuksenaan ja hakaristi oli maalattu ensimmäisen Suomen armeijan koneen siipiin jo ennen luovutusta. Se merkki ei tuonut tälle koneelle onnea, koska se syöksyi jäälle jo kuukauden kuluttua. Lentäjä ja tähystäjä kuolivat.

 

Muuten kreivi von Rosen ja 20-luvulla Ruotsissa asunut saksalaislentäjä Herman Göring olivat jotenkin sukua toisiinsa väärän koivun kautta ja saattaa olla, että Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue sai puoluelogonsa vaikutteita ruotsalaiskreiviltä.


Kommentit (0)



Neuvostohippi

Eilen tuli Teemalta ohjelma Neuvostoliiton hippiliikkeestä. Se palautti mieleeni, että tapasin VI B-luokan luokkaretkimatkalla noin 5.3.1974 aidon neuvostoliittolaisen hipin silloisen Leningradin Kivskaja-hotellissa. Kivskaja toimii edelleenkin. Se sijaitsee lähellä Aleksanteri Nevalaisen luostaria ja siellä kahdenhengenhuone nykyään maksaa 52 euroa, nykyään junamatka Kuopiosta nykyiseen Pietariin maksaa 38 euroa ja niinpä todennäköisesti luokkaretkemme uusitaan 50 vuoden tauon jälkeen maaliskuussa 2024. Lähtö tulee tapahtumaan nyt jo puretun paloaseman takaa, kuten myös pari sukupolvea sitten tapahtui.

 

Hotellissa meitä suomalaisnuoria tuli jututtamaan ja kanssamme iltaa istumaan pitkäpartainen ja -tukkainen kitaraa kanniskeleva hippi, joka lienee ollut ulkonäöstä päätellen juutalaistaustainen. Hän oli kotoisin Odessasta, kuten myös hänen kaunis poikaystävänsä. Neuvostohippi soitti ja lauloi hyvin Bob Dylanin kappaleita, ja vasta vuosikymmeniä myöhemmin sain selville, että Dylankin oli taustaltaan Odessan juutalaisia ja oikealta nimeltään Robert Allen Zimmerman. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö tapaamani neuvostohippi ollut Dylanin serkku.

 

Täysin pyyteettä tämä erittäin ystävällisen ja sivistyneen oloinen neuvostohippi ei meitä lähestynyt, vaan kyseli nöyrästi, että hän haluaisi hankkia aurinkolasit ja voisimmeko me suomalaisystävät häntä auttaa. Ikävä kyllä kenelläkään meistä ei ollut aurinkolaseja. En silloin tiennyt, että neuvostoteollisuus oli kyllä jo siihen aikaan onnistunut kehittämään aurinkolasit, koska vieraillessani jokunen vuosi sitten Pietarin poliittisen historianmuseossa, huomasin, että Talvisodasta kertovassa huoneessa, olivat vitriinissä näytillä sodan aikaiset Puna-armeijan aurinkolasit. Ne olivat aika hippimalliset.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 3755 Seuraava sivu >>