Blogi

Nuorisopalloilua

Tämän päivän olen uhrannut nuorisopalloilun hyväksi. Ensin olin seuraamassa Kupsin ja Hjk:n nuorten karsintaottelua. Myös nuorisojalkapalloilu voi tarjota dramaattisia tunne-elämyksiä. Ensimmäinen dramaattinen tapahtuma oli, kun joukkueista huonompi, eli Hjk meni ottelussa johtoon, kun kulmapotku ainakin minun silmiini näytti leijailevan suoraan kuopiolaisten takanurkkaan.

 

Harvoin kulmuri menee nykyään suoraan maaliin. Edellisen kerran muistan, kun Kups vuonna 1991 voitti Hakan Suomen cupin loppuottelussa ja Harri Nyyssönen teki pelissä kaksi maalia suoraan kulmapotkusta, vaikka Hakan veräjää vartioi maajoukkuemaalivahti Olli Huttunen.

 

Lopulta kuitenkin oikeus voitti, kun Kups teki väkisin kaksi maalia, joista jälkimmäisen komeasti ylänurkkaan ihan viime hetkillä. Siinäkin oli tietysti pientä draamaa, mutta suuremman draaman esitti Hjk:n valmentaja. Hän nimittäin suorastaan perinteiseksi muodostuneeseen tapaan räksytti melkein koko pelin ajan erotuomaristolle käyttäen mitä törkeintä kieltä, vaikka katsomossa oli lapsia ja jopa naisia.

 

Sitten räksytys hetkeksi taukosi ja kun katsoin valmentajan suuntaan, makasi hän kuolleen näköisenä kentän laidalla. Epäilin hänen saaneen jonkin sairauskohtauksen ja ajattelin soittaa hätäkeskukseen kuten myös eräs toinen katsoja, joka lausui ambulanssitarpeen suureen ääneen. Ambulanssi-sanan kuultuaan valmentaja nousi heti kuolleista. Ilmeisesti hän oli rynnännyt suutuspäissään penkiltään ja ainoastaan liukastunut.

 

Kupsin nuorten pelin jälkeen kipitin kannustamaan Kalpan nuoria pudotuspelissä Espoon Bluesia vastaan. Turhaan kannustin. Blues voitti puhtaasti 0-3, vaikka Kalpa hallitsi peliä. Jääkiekkojoukkueessa näyttää olevan voittavia maalivahteja ja sitten ei-voittavia maalivahteja. Sekä Kalpan miehillä että nuorilla oli tällä kaudella ihan hyvät maalivahdit, mutta he eivät olleet voittavia maalivahteja.


Kommentit (0)



Lihan himo

Pitkällä on konsensus Suomessa ja se on hyvä se. Eilisen vaalikeskustelun perusteella voisi päätellä, että 7,5 maamme eduskuntapuolueista edustavat Usa:n Demokraattisen puolueen arvoja ja puolet persuista edustavat Usa:n Republikaanisen puolueen arvoja..

 

Ainoastaan lihaan liittyvät asiat kiihdyttivät puoluejohtajien tunteita. Tosin kaikki hyväksyivät lihan syömisen ja eläinten kasvattamisen teuraaksi ilman eettisiä ongelmia, mutta lihan syömisen verokohtelussa ilmeni näkemyseroja. Harmi, ettei Suomen eduskunnassa ole edustettuna eläinsuojelupuoluetta, joka toisi hieman väriä vaalikeskusteluihin ainakin silloin, kun aiheena olisi ihmisten lihan himo.


Epäilen, että jos nykyajan lähiösuomalaiselle näytettäisiin pääuutislähetyksessä vaikkapa sian lihoiksi lyöminen sensuroimattomana alusta loppuun, saattaisi eläinsuojelupuolue olla vaaleissa vahvoilla. Sika on söpö, älykäs ja kiltti eläin, jota kukaan ei pelkää toisin kuin kissoja ja koiria. Luulen, että harva lähiösuomalaismies pystyisi sikaa pyörtymättä pistämään hengiltä. 


Toissa iltana kirjoitin siitä, miten monet urhoolliset sotilaat tekivät kapinan ja kieltäytyivät ampumasta Marskin ratsua. Samana iltana telkkarissa näytettiin dokumentti eläinrakkaasta teinitytöstä, joka kylmän rauhallisesti lopetti ampumalla jalkavaivaisen hevosen kärsimykset, joka oikein olikin eikä edes kovin pahalta näyttänyt. Se kohtaus esitetään tämän dokumentin loppupuolella.  

https://areena.yle.fi/1-4457880 


Kommentit (0)



Kummituslennot

 

Eilen Heidi Ruotsalainen luennoi Kuopion Isänmaallisessa seurassa suomalaisten harjoittamasta Neuvostoliiton vakoilusta ennen sotia, josta hän on valmistelemassa väitöskirjaa. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana ja myös siksi, että vakoiluun liittyvät 1930-luvun kummituslennot kiehtovat minua.

 

 

Olenhan kuullut esimerkiksi jännittävästä tapauksesta, jossa suuri joukko ihmisiä oli todistamassa, miten lentokone valaisi valonheittäjällä alla olevaa maantietä jossain Pohjois-Suomessa. Olisiko kone eksynyt ja miehistö yritti lukea tienviitoja. Hyvän tarinan mukaanhan vielä 1960-luvun alussa suomalaiset liikennelentäjät laskeutuivat kovan paikan tullen tutkimaan rautatieasemien kylttejä. Tekniikka oli siihen aikaan niin alkeellista, etteivät lentäjät uskaltaneet juuri selvin päin lennellä.

 

 

Kummituslennoista ei ole tutkittua tieteellistä tietoa eikä asiasta ole muutenkaan liiemmin huudeltu muualla kuin Kalle Päätalon kirjoissa ja Jussi Kukkosen Pohjolan kummituslentäjä-nimisessä vuonna 1938 ilmestyneessä poikien seikkailukirjassa. Kysyin tutkija Heidi Ruotsalaiselta, mitä hän kummituslentäjistä tietää. Hänkään ei ollut tähän asiaan perehtynyt, mutta uskoi suomalaistenkin tehneen vakoilulentoja itärajan yli.

 

Tietenkin iso osa koneista oli venäläisiä, mutta se ei varmaankaan ollut syy siihen, miksi asiasta aikoinaan vaiettiin. Luulisin, että osa tunnistamattomista lentävistä koneista oli myös suomalaisia, jotka tekivät vakoilulentoja Neuvostoliittoon. Sekään ei varmaan ollut lentojen pimittämisen perimmäinen syy.

 

Luulen, että suomalaiset tekivät vakoilulentonsa saksalaisten piikkiin, ja se oli syy salamyhkäisyyteen asian ympärillä. Eipä ole tainnut kukaan historiantutkija vielä selvittää asiaa perusteellisesti. Pohjolan kummituslentäjät olisivat hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille.

 


Kukkosen poikien seikkailukirjassa kummituslentoihin syylliset selviävät helposti. He ovat suomalaisia kommunistiagentteja, jotka lentelevät itänaapurin asioissa. Mutta heidän käy huonosti sen jälkeen, kun kaksi kesälomalla Lapissa ollutta reipasta koulupoikaa heidät pidättää. Ja kaiken kruunaa lento kaapatulla koneella Lapin kairasta sivistyksen pariin.

 

Pojat olivat nimittäin saaneet lentämisen teoreettista opetusta Suojeluskunnan ilmailukerhossa ja pääsivät sitten soveltamaan teoreettisia taitojaan käytäntöön kaappaamallaan koneella. Se ei kuulosta uskomattomalta, vaan se kuulostaa hyvinkin ajankohtaiselta ja uskottavalta sen jälkeen, mitä joukko hurskaita musulumaaninuorukaisia teki 11.9.2001. 



Kommentit (0)



Kuka murhasi Käthyn?

Marsalkka Mannerheimista on kirjoitettu noin 700 kirjaa, mutta yhtä vielä puuttuu. Joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi voisi tehdä vaikka väitöskirjan Marskin viimeisen ratsun mysteeristä. Myyvänä otsikkona voisi olla Kuka murhasi Käthyn?.

 

 

Luin juuri ilmestyneen Meri Eskolan kirjan Presidenttien lemmikit ja siinä on mielestäni kohtuuttoman lyhyesti kerrottu Käthyn traagisesta tapauksesta. Ilman muuta siinä olisi ainesta dekkariin taikka vaikka paksuun väitöskirjaan.

 

 

Marsalkka Mannerheim kuoli talvella 1951 ja häntä jäi suremaan myös hänen viimeinen ratsunsa Käthy, joka jäi jatkamaan uraansa puolustusvoimain palveluksessa Ypäjän hevoshuoltokoulussa. Helmikuun 24. päivän iltana 1953 Ypäjälle tuli puhelimessa tiukka määräys, että Käthy on lopetettava välittömästi. Määräys oli yllättävä, koska 19 -vuotias hevonen oli vielä hyväkuntoinen.

 

 

Sitten seurasi erikoinen näytelmä. Käthystä vastuussa ollut vääpeli kieltäytyi tottelemasta määräystä eikä suostunut taluttamaan hevosta ulos sen tallista. Hän tiesi marsalkan viimeisen tahdon olleen, että ratsu saisi elää elämänsä luonnolliseen kuolemaan asti. Hevoskoulua johtanut majuri sai kuitenkin erään rivimiehen tuomaan Käthyn ulos.

 

 

Kapinointi, joka on varsinkin armeijassa vakava rikos, ei päättynyt vääpelin kieltäytymiseen, vaan hevosen ampujaksi määrätty kapteeni ei pystynyt käyttämään virka-asettaan, vaan lankesi polvilleen ammuttavan eteen.  Sen jälkeen eräs rehumestari suostui ottamaan kapteenin aseen ja ampumaan Käthyn, joka sen jälkeen haudattiin sotilaallisin menoin.

 

 

Syytä Mannerheimin ratsun ennenaikaiseen kuolemaan ei ole onnistuttu selvittämään, mutta Marskista vuosi sitten tutkimuksen tehnyt historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä Käthy murhattiin poliittisista syistä. Asia kaipaa kipeästi lisätutkimuksia.


Kommentit (0)



Huippuvalmentaja Wolfgang Pichler

Kyllä ei taida tulla meille mitaliakaan meneillään olevista ampumahiihdon mömmönkisoista. Onneksi hyvät läntiset naapurimaamme niittävät mainetta ja kunniaa, joka seikka varmasti ilahduttaa meitä suomalaisia. Muistan, miten Paavo Noponenkin joskus selostuksissaan riemuitsi Pohjolan vapaiden kansojen hiihtomenestyksestä ja hänen riemunsa tuomittiin selkeänä neuvostovastaisuutena, jota se tietysti olikin.

 

Norjalaisten menestys ei minua yllätä, sillä siihen on totuttu, mutta ruotsalaisten ampumahiihtäjien mitalisade jo viime olympialaissa sai ilmeeni mietteliääksi. Nettiä tutkiessani ilmeeni muuttui entistä mietteliäämmäksi. Nimittäin ruotsalaiset ampumahiihtäjät menestyivät siitä huolimatta, että heidän valmentajallaan Wolfgang Pichlerillä oli lähestymiskielto kisapaikalle.

 

Lähestymiskiellon syynä oli se, että  saksalainen Pichler oli aiemmin toiminut Venäjän ampumahiihtojoukkueen valmentajana ja siihen aikaan paljastui jotain Isoon D:hen liittyviä sotkuja, jotka johtivat siihen, etteivät venäläiset eikä edes heidän entinen valmentajansa saanut lähestyä kisapaikkaa. Mutta vapaamielisiä ja suvaitsevaisia sekä rohkeita ovat ruotsalaiset. Suomen media olisi nostanut melkoisen älämölön, mikäli Pichler olisi pestattu valmentamaan suomalaisia.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4027 Seuraava sivu >>