Isonevan 50 megawatin aurinkovoimalan lis\u00e4ksi on siihen l\u00e4hist\u00f6lle Lempyyn kyl\u00e4lle Kurkisuolle suunnitteilla viel\u00e4 suurempi per\u00e4ti 80 megawatin laitos. Vaikuttaa siis vahvasti silt\u00e4, ett\u00e4 noiden aurinkovoimalahankkeiden my\u00f6t\u00e4 Kakkisensalon er\u00e4maa-alue on palaamassa maamme tieteellisteknisen kehityksen k\u00e4rkeen 140 vuoden hiljaiselon j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n
Nimitt\u00e4in t\u00e4m\u00e4n entisen er\u00e4maa-alueen koilliskulmalle Karttulan Syv\u00e4nniemelle er\u00e4s upporikas ven\u00e4l\u00e4inen aatelismies perusti l\u00e4hiseudun rautapitosten vesist\u00f6jen j\u00e4rvimalmia hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n Sourun rautaruukin. T\u00e4lt\u00e4 ajalta periytyy esimerkiksi Kakkisenj\u00e4rven Malmiluodon nimi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 en malta olla kertomatta, ett\u00e4 maamme ensimm\u00e4isen moottoroitu maantieajoneuvo liikenn\u00f6i vuonna 1871 Karttulan Syv\u00e4niemell\u00e4 eik\u00e4 Helsingiss\u00e4, kuten tyhmempi helposti kuvittelisi. Sen sijaan katuvalot tulivat Helsinkiin ensiksi ja sitten vasta Syv\u00e4nniemelle.<\/p>\n\n\n\n
Annikiksi nimetyn maantielokomobiilin teknisist\u00e4 ominaisuuksista Koneviesti kertoi muutama vuosi sitten nettisivullan seuraavaa:<\/p>\n\n\n\n
”N\u00e4iss\u00e4 Thomson-steamerein\u00e4 tunnetuissa maantielokomobiileiss\u00e4 oli kolme Thomsonin kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 umpikumipinnoituksella varustettua py\u00f6r\u00e4\u00e4, ohjaus hoitui etupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Maantie- ja maatalousmalleissa umpikumin p\u00e4\u00e4lle vedettiin 11-tuumaiset rautatelat. Kumi oli Suomessa viel\u00e4 tuntematonta ainetta, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kerrottiin veturin py\u00f6rist\u00e4, joissa oli gutta-perkasta tehdyt ymp\u00e4rysvanteet.<\/p>\n\n\n\n
Rahtimallit liikkuivat rivakimmillaan kuutisen kilometri\u00e4 tunnissa, matkustajaveturit yli kolmeakymppi\u00e4. Thomson-steamerissa oli ilmeisesti 2-nopeuksinen voimansiirto, suunnanvaihtaja ja takapy\u00f6riin vaikuttava jarrulaite. Veturi oli 4,4 metri\u00e4 pitk\u00e4, korkeutta oli savukorsteenin latvasta mitattuna vajaat 4 metri\u00e4, leveytt\u00e4 2,2 metri\u00e4. Tyhjilt\u00e4\u00e4n veturi painoi 6 254 kiloa, t\u00e4ydess\u00e4 ty\u00f6kunnossa vesineen ja halkoineen 8,19 tonnia, eli 500 puutaa, kuten se tuon ajan mitoilla ilmaistiin.<\/p>\n\n\n\n
Halkaisijaltaan 1,6-metrinen pystykattila kehitti 9,1 kilon paineen, josta saatiin irti suunnilleen 45 hevosvoimaa. 1 700 litran vesis\u00e4ili\u00f6 riitti t\u00e4ydell\u00e4 h\u00f6yryll\u00e4 ja lastilla 12 kilometrin keikkaan, nopeassa matkustusmallissa tankkausv\u00e4li oli 70 km.”<\/p>\n\n\n\n
Annikin kohtalo oli surullinen. Muutaman kuukauden k\u00e4yt\u00f6n j\u00e4lkeen sit\u00e4 oltiin siirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lautalla Saittaj\u00e4rven yli, mutta syist\u00e4, joita voi vain arvailla se rullasi pois lautalta ja vajosi pohjamutaan kymmenen metrin syvyyteen, jonne p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s kyydiss\u00e4 olleen neiti Lovisa Airaksisen nuori el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sen sijaan Annikin masinisti Aron My\u00f6h\u00e4nen, joka oli ehk\u00e4 ns. peuhannut neiti Airaksisen kanssa, selvisi hengiss\u00e4. Luulenpa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli paljon selitett\u00e4v\u00e4\u00e4 esimiehelleen tapausta seuranneessa kehityskeskustelussa.<\/p>\n\n\n\n