Y\u00f6n yli nukuttuani olen tullut mieless\u00e4ni siihen lopputulemaan, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kansanmurhaoikeudenk\u00e4ynti\u00e4 suomalaisten jatkosodan aikaisista hirmuteoista ei kannata aloittaa, vaan Suomi maksaa sovinnolla vaikkapa muutaman satatuhatta euroa korvauksia It\u00e4-Karjalan keskitysleireill\u00e4 olleille ja jopa heid\u00e4n omaisilleen, pyyt\u00e4\u00e4 tekemi\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4 virallisesti anteeksi ja toteaa, etteiv\u00e4t It\u00e4-Karjalan keskitysleirit sittenk\u00e4\u00e4n ainakaan kaikkien suomalaisten mielest\u00e4 ehk\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4neet kansanmurhan tunnusmerkist\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Lis\u00e4ksi Suomi esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ensi kes\u00e4n\u00e4, jos maailma on silloin viel\u00e4 pystyss\u00e4, kummankin valtion johtavat historiantutkijat kokoontuvat Impilahdella siell\u00e4 seisovan petroskoilaisen kuvanveist\u00e4j\u00e4n Leo Lankisen veist\u00e4m\u00e4n Murheenristin \u00e4\u00e4rell\u00e4 totuus ja sovintoseminaariin, jossa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kiihkotta ja rehellisesti l\u00e4pi kummankin valtion historian saatossa tekem\u00e4t v\u00e4\u00e4ryydet ja todetaan, ett\u00e4 niit\u00e4 ei kannata ainakaan t\u00e4ss\u00e4 maailmantilanteessa ryhty\u00e4 korjaamaan, koska siten syntyisi taas uusia v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4, vaan antaa menneiden olla.<\/p>\n\n\n\n
Murheenristi-muistomerkin idean Leo Lankinen ilmaisi runossaan:
Ven\u00e4j\u00e4 ja Suomi \u2013 kaksi sisarusta.
Suomi ja Ven\u00e4j\u00e4 \u2013 kaksi \u00e4iti\u00e4.
Nyt he muodostavat t\u00e4m\u00e4n Murheen Ristin.
Itsest\u00e4\u00e4n.
Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ovat sulautuneet yhdeksi
ja k\u00e4tens\u00e4 liittyneet yhteen Toivossa.
Ett\u00e4 rakkaus voittaa.
Se riippuu meist\u00e4.
Jokaisesta.<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisista tuo runo saattaa olla pikkuisen imel\u00e4, mutta ven\u00e4l\u00e4iset ovat tunteellista kansaa ja heist\u00e4 se ei ehk\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n imel\u00e4.<\/p>\n\n\n\n