Komisario Palmu-sarjan ensimm\u00e4inen elokuva Komisario Palmun erehdys on erinomainen, seuraava osa Kaasua komisario Palmu ihan hyv\u00e4, mutta kolmas osa T\u00e4hdet kertovat komisario Palmu on vain v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4 ja viimeinen osa Vodkaa komisario Palmu, jota eilen ei n\u00e4ytetty, onkin sitten jo ihan Junttilan tuvan sein\u00e4koriste.<\/p>\n\n\n\n
Eilen n\u00e4hdyn T\u00e4hdet kertovat komisario Palmun majuri Carl Gustaf Vadenblickin esikuvan kerrotaan olleen everstiluutnantti Sven Oskar Lindgrenin, joka oli sota-aikana hullun rohkea upseeri, joka talvisota- aikaan esimerkiksi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 paniikkitilanteessa esti esikuntansa karkuun l\u00e4hd\u00f6n konepistoolilla uhaten. Sodan j\u00e4lkeen Lindgren nousi ongelmiin ammuttuaan liian kiriherk\u00e4ksi ep\u00e4illeens\u00e4 sotamies Eemil Hytin kes\u00e4n -44 kaaoksessa.
Tarkempaa tietoa Hytin tapauksesta l\u00f6ytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle sik\u00e4li, ett\u00e4 h\u00e4nen samanniminen sukulaismiehens\u00e4 oli minunkin opettajanani keskikoulussa. Hytin tapausta l\u00e4helt\u00e4 seurannut sotapappi Ano Kauppinen kertoo kirjan sivuilla 65 – 66 seuraavaa.
”Kovassa taistelun tuoksinassa er\u00e4s pataljoona tai osa siit\u00e4 joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan l\u00e4hetti Olavi Liisanantti sai teht\u00e4v\u00e4n ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti meniv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 oli jo kerinnyt panna s\u00f6k\u00f6r\u00f6mps\u00e4ns\u00e4 tulelle ja lupasi menn\u00e4 heti s\u00f6k\u00f6ns\u00e4 juotuaan. Komentajan k\u00e4skyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies haettiin komentajan eteen, ja siin\u00e4 tapahtui se, mit\u00e4 ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miest\u00e4 vatsaan, ja kun mies viel\u00e4 sen j\u00e4lkeen rukoili armoa, sit\u00e4 ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Gr\u00f6nholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. L\u00e4hettini sai komentajalta teht\u00e4v\u00e4n k\u00e4tke\u00e4 tuon ruumiin risukasaan. L\u00e4hetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sit\u00e4 rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusy\u00f6n\u00e4 1942.\u00a0
Ruumis haettiin y\u00f6n pimeydess\u00e4 purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Y\u00f6n miettimisen j\u00e4lkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin my\u00f6s toivomuksen, ett\u00e4 ruumis haudattaisiin sankarihautaan. N\u00e4in ei kuitenkaan tehty, en tied\u00e4 miksi, vaan h\u00e4nen j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksens\u00e4 on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyv\u00e4ksynyt kukaan. Minun teht\u00e4v\u00e4kseni tuli l\u00e4hte\u00e4 prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin h\u00e4nt\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n S. O. Lindgrenin muihin teht\u00e4viin. Jouduin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua h\u00e4n ilmoitti minulle, ett\u00e4 S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. N\u00e4in t\u00e4m\u00e4 asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ik\u00e4\u00e4n kuin kolmas vaihe.”
Hytin ampumistapausta k\u00e4siteltiin oikeudessa sodan j\u00e4lkeen parikymment\u00e4 vuotta, koska juttu eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin edell\u00e4 mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin leski sai sik\u00e4li oikeutta, ett\u00e4 h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin leskenel\u00e4ke puolitettuna.<\/p>\n\n\n\n