Mielenkiintoinen on Jari Kupilan kirja Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan. Siit\u00e4 minulle selvisi sekin, ett\u00e4 eilen mainitsemani punap\u00e4\u00e4llikk\u00f6-painija Adam Malm, joka k\u00e4vi Helsingin olympialaisten aikaan punap\u00e4\u00e4llikk\u00f6-painija Kaarlo Koskelon kanssa saunomassa ja ahvenia sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 suojeluskuntap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ja Kotkan poliisip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Eino Havaksen kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4, olikin naapurin miehi\u00e4. Nimitt\u00e4in Adam Malm, joka varmaankin oli kavereiden kesken vain Malmin Aatu, syntyi torpparin pojaksi J\u00e4ppil\u00e4ss\u00e4 Suonenjoen l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sielt\u00e4 h\u00e4n muutti nuorena miehen\u00e4 savolaisten Amerikkaan Kotkaan ja opiskeli siell\u00e4 leipuriksi ja painijaksi. Wikipedia kertoo, ett\u00e4 ”olympiavoittaja Kaarlo Koskelon<\/a> valmennuksessa h\u00e4nest\u00e4 tuli lahjakas painija, joka vuonna 1915 voitti Helsingin Jyryn<\/a> j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 kilpailuissa kuuluisan ruotsalaispainijan. Jyry onnistui houkuttelemaan Malmin Helsinkiin<\/a>, miss\u00e4 h\u00e4nelle j\u00e4rjestyi ty\u00f6paikka Elannon<\/a> leipomosta. Vuonna 1917 Malm voitti painin 82,5 kg:n sarjan Suomen mestaruuden sek\u00e4 Helsingin piirinmestaruuden, joka oli viel\u00e4 kovatasoisempi kilpailu. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin yhten\u00e4 vuoden 1920 kes\u00e4olympialaisten<\/a> mitalisuosikkina, mutta Malm ei lopulta p\u00e4\u00e4ssyt osallistumaan kisoihin.<\/p>\n\n\n\n Malm ei p\u00e4\u00e4ssyt osallistumaan olympialaisiin, koska h\u00e4n liittyi monien muiden Helsingin Jyryn urheilijoiden tavoin punakaartiin, jossa t\u00e4m\u00e4 savolaisnuorukainen valittiin huuto\u00e4\u00e4nestyksell\u00e4 punakaartin eliittiyksikk\u00f6n\u00e4 pidetyn Jyryn komppanian p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 en malta olla kertomatta, ett\u00e4 kun Pekka Onttonen siirtyi Suonenjoen K\u00e4rkk\u00e4\u00e4l\u00e4n kyl\u00e4lt\u00e4 Helsingin Jalkapallokerhon riveihin, valittiin h\u00e4net siell\u00e4 helsinkil\u00e4isjoukkueen kapteeniksi.<\/p>\n\n\n\n Malmin Aatun onni oli, ett\u00e4 kranaatti runteli h\u00e4nt\u00e4 sis\u00e4llissodan lopulla niin pahoin, ett\u00e4 h\u00e4n oli puolikuolleena sotasairaalassa, kun saksalaiset h\u00e4net vangitsivat ja luovuttivat Hennalan vankileirille. H\u00e4nen komppaniansa miehet eiv\u00e4t paljastaneet, ett\u00e4 h\u00e4n oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llikk\u00f6ns\u00e4. Jos asia olisi tullut valkoisten tietoon, Aatu olisi varmasti ammuttu heti.<\/p>\n\n\n\n Malm joutui oikeuden eteen vasta loppukes\u00e4st\u00e4 1918. H\u00e4nen kohtalonsa ratkaisi tuomari, joka oli sodan aikana taistellut jyryl\u00e4isi\u00e4 vastaan ja kuolemantuomion sijasta Aatu saikin vain 12 vuotta kuritushuonetta, koska tuomari arvosti Jyryn miehi\u00e4, joita h\u00e4n piti kunnon sotilaina eik\u00e4 roistoina. My\u00f6hemmin Aatu armahdettiin, joten h\u00e4n joutui istumaan kuritushuoneessa vain kaksi vuotta.<\/p>\n\n\n\n