Lukaisinpa tuossa Kalevi Tuomisen muistelmat, jonka kirjan osuvana nimen\u00e4 on Kallun muistelmat. Tuominen oli eritt\u00e4in monipuolinen urheilumies. Parhaiten h\u00e4n menestyi koripalloilijana, mutta sen lis\u00e4ksi h\u00e4n kilpaili monissa muissakin lajeissa. K\u00e4sipallossa h\u00e4n saavutti SM-hopean, cup-mestaruuden ja edusti maajoukkuetta yhdess\u00e4 maaottelussa. Jalkapalloa h\u00e4n pelasi vuoden Mestaruussarjassa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kilpaili lentopallossa, j\u00e4\u00e4kiekossa, suunnistuksessa, nyrkkeilyss\u00e4 ja bridgess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Parhaiten Tuominen muistetaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n toimi Suomen olympiakomitean valmennusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 vuosina 1969\u20131992. Ilmeisesti h\u00e4n oli tuota virkaa hakeneista p\u00e4tevin, koska h\u00e4n sai tuon vaativan paikan, vaikka h\u00e4nen ty\u00f6paikkahakemuksessaan luki lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti ainoastaan, ett\u00e4 ”Haen. Kallu”.<\/p>\n\n\n\n
Ennen olympiakomitean palvelukseen siirtymist\u00e4 Tuominen toimi pitk\u00e4\u00e4n maamme koripallomaajoukkueen valmentajana. H\u00e4nen valmennuksessaan koripallomaajoukkueemme selvisi per\u00e4ti Tokion vuoden 1964 olympialaisiin. Suomi sijoittui lopulta sijalle 11, mutta Kallun muistelmien mukaan vain ep\u00e4oikeudenmukainen tuomarilinja pudotti Suomen mitalipeleist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tuomisen valmennuksessa koripallomaajoukkue treenasi todella kovaa, vaikka pelaajat olivatkin amat\u00f6\u00f6rej\u00e4. Kaikille pelaajille Kallun linja ei sopinut. Er\u00e4\u00e4lle Kuortaneen valmennusleirille oli kutsuttu kokeilumieless\u00e4 my\u00f6s kouvolalainen Olli Ahola, per\u00e4ti 211-senttinen velikulta, vaikka miehen pelitaidot eiv\u00e4t olleet kehuttavat. Kun er\u00e4\u00e4n lauantain aamuharjoitukset olivat ohi ja muu joukkue lep\u00e4ili nurmikolla, k\u00e4veli Olli Ahola ovesta pikkutakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kravatti kaulassa.<\/p>\n\n\n\n
Kun Kallu ihmetteli, minne mies oli menossa, Olli k\u00e4\u00e4ntyi ja huikkasi valmentajalleen: ”Kuule poika. Nyt on kello kaksitoista ja lauantai, mie meen holihommiin”. Tuominen oli tunnettu siit\u00e4, ettei h\u00e4n yleens\u00e4 j\u00e4\u00e4 sanattomaksi, mutta sill\u00e4 kertaa niin k\u00e4vi. T\u00e4ytt\u00e4 varmuutta minulla asiasta ei ole, mutta uskon Aholan maajoukkueuran p\u00e4\u00e4ttyneen tapauksen johdosta.<\/p>\n\n\n\n
Uukuniemell\u00e4 jututin er\u00e4st\u00e4 evp. rajamiest\u00e4, joka kertoi, ett\u00e4 Olli Ahola oli ollut h\u00e4nen ty\u00f6kaverinsa rajalla ja ett\u00e4 Valtion pukutehdas ei meinannut mill\u00e4\u00e4n uskoa, kun sielt\u00e4 tilattiin puku 211-senttiselle miehelle, vaan ep\u00e4iltiin kyseess\u00e4 olleen kirjoitusvirheen.<\/p>\n\n\n\n
Itse oletan, ett\u00e4 1960-luvulla Suomi oli sen verran k\u00f6yh\u00e4 maa, ettei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut varoja rakentaa riitt\u00e4v\u00e4sti kalliita vartiotorneja, joten asia p\u00e4\u00e4tettiin ratkaista palkkaamalla Olli Ahola rajavartioston teht\u00e4viin.<\/p>\n\n\n\n