Viime sotien j\u00e4lkeen Suomi oli maailman johtava murtomaahiihtomaa, jonka uskon suurelta osin johtuneen siit\u00e4, ett\u00e4 maamme kaukopartiomiehill\u00e4 oli eritt\u00e4in hyvi\u00e4 kokemuksia meta-amfetamiinista, jonka tuotenimen\u00e4 meill\u00e4 oli pervitiin.<\/p>\n\n\n\n
Alan erikoisasiantuntija suurhiiht\u00e4j\u00e4 Aku Kiuru, joka aikoinaan kertoi avoimesti pervitiinin tehosta, ei kuitenkaan ottanut jyrk\u00e4sti kantaa siihen, k\u00e4yttiv\u00e4tk\u00f6 ihan kaikki maamme hiihtohirmut sodan j\u00e4lkeen pervitiini\u00e4, joka aineen valmistajamaassa Saksassa kiellettiin sota-aikana liian vaarallisena.<\/p>\n\n\n\n
Sen verran rehellinen karjalaisukko Kiuru kuitenkin tiesi asiasta kertoa, ett\u00e4 ellei joku huippuhiiht\u00e4j\u00e4 ainetta k\u00e4ytt\u00e4nyt, niin h\u00e4n oli helevetin tyhm\u00e4. Itse olen miettinyt sit\u00e4, ett\u00e4 jos hiiht\u00e4j\u00e4t olivat riitt\u00e4v\u00e4 fiksuja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pervitiini\u00e4, niin mik\u00e4 oli juoksijoiden laita. Voiko olla niin, ett\u00e4 esimerkiksi 1950-luvun er\u00e4\u00e4t kovat juoksulajien enn\u00e4tykset on sittenkin tehty piristeiden voimalla, vaikka asiasta ei ole pahemmin huudeltu.<\/p>\n\n\n\n
Internettiin on siirretty koko Kansa Taisteli-lehden arkisto vapaasti luettavaksi ja er\u00e4\u00e4st\u00e4 vuoden 1978 numerosta l\u00f6ytyy kaukopartiomies Aimo Koivusen v\u00e4rik\u00e4s kertomus omasta pervitiinikokeilustaan. Koivunen alkoi talvella -44 tuntea uupumuksen oireita er\u00e4\u00e4ll\u00e4 partiomatkallaan ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran v\u00e4symyksest\u00e4 sekaisin, ett\u00e4 nappasi yhden pillerin sijasta niit\u00e4 yhden kourallisen.<\/p>\n\n\n\n
Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa h\u00e4n hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometri\u00e4 ravintonaan m\u00e4nnynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa 20 – 30 asteen pakkasessa viikon p\u00e4iv\u00e4t apua odottaen. Kun h\u00e4net saatiin lopulta pelastetuksi, oli h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ly\u00f6ntinopeus l\u00e4hes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, ett\u00e4 amfetamiinia k\u00e4ytettiin my\u00f6s laihdutusl\u00e4\u00e4kkeiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n