Eilen mainittu Soini Nikkinenkin ansaitsisi eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oman urheilijael\u00e4m\u00e4nkertansa. H\u00e4n syntyi vuonna 1923 13. lapsena kiuruvetel\u00e4iseen m\u00f6kkiin, jonka mittojen v\u00e4itet\u00e4\u00e4n olleen kolme kertaa kolme metri\u00e4. Siit\u00e4kin tilasta leijonan osan vei iso uuni ja jonkin verran tilaa vei my\u00f6s sein\u00e4ll\u00e4 roikkunut Stalinin kuva, jonka juurella Savon Sanomien toimittaja Seppo Kononen kertomansa mukaan opetteli polttamaan tupakkaa.
Mutta iso, riski ja ennen kaikkea kovak\u00e4tinen mies kasvoi pikkum\u00f6kin pojasta. Sota-aikana Syv\u00e4rill\u00e4 kerrotaan h\u00e4nen nuorena miehen\u00e4 viskanneen kive\u00e4 yli 240 metri\u00e4, jossa tempussa voisi Ruuskas-Antillakin olla tekemist\u00e4. Sodan j\u00e4lkeen h\u00e4n l\u00e4hes ik\u00e4miehen\u00e4 oli kuutena vuotena per\u00e4kk\u00e4in keih\u00e4\u00e4nheiton maailmantilastossa kolmen parhaan joukossa.
<\/p>\n\n\n\n
Nikkinen tunnettiin boheemina urheilijana, jolla oli vaikeuksia Urheiluliiton herrojen kanssa. Esimerkiksi Paavo Noponen kertoo kaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kentt\u00e4mestarina ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n Soinille juolahti mieleen t\u00e4rke\u00e4 kaupassa k\u00e4ynti. Kyseist\u00e4 ostosta varten oli kuitenkin pakko menn\u00e4 Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika l\u00e4hestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellytt\u00e4nyt Pajulahden ja Lahden v\u00e4lin taittumista kahdessakymmeness\u00e4 minuutissa. Sen verran oli Pajulahden pys\u00e4kilt\u00e4 sulkemishetkeen j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Soini ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt neuvottomaksi, vaan h\u00e4n tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, j\u00e4tti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyr\u00e4hti: ”Nyt ajat Lahteen t\u00e4ysill\u00e4. Eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pys\u00e4hdyst\u00e4, tai m\u00e4 tapan. Kuljettaja kaahasi niska kyrmyss\u00e4 henkens\u00e4 edest\u00e4. Soinin lis\u00e4ksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkil\u00f6, joka Vill\u00e4hteen kohdalla painoi pys\u00e4htymisnappia tihe\u00e4sti ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku k\u00e4dess\u00e4: ”nyt ei pys\u00e4hdyt\u00e4. Anna sen napin olla tai m\u00e4 tapan sinutkin”.<\/p>\n\n\n\n
Ostosreissu onnistui viime tingassa. Tosin Suomen virallinen keih\u00e4\u00e4nheittoa k\u00e4sittelev\u00e4 urheiluhistoria paljastaa, ett\u00e4 Soini Nikkinen oli jostain syyst\u00e4 kes\u00e4n -53 kilpailukiellossa ep\u00e4urheilijamaisen k\u00e4yt\u00f6ksen vuoksi.<\/p>\n\n\n\n
Naurukisat-kirjan kirjoittaja Paavo Noponen oli toisista urheiluselostajista poiketen hyv\u00e4 jutunkertoja, joka ymm\u00e4rsi my\u00f6s huumoria. Paavon sanalliselle lahjakkuudelle l\u00f6ytyy selitys h\u00e4nen sukuhistoriastaan, koska h\u00e4nen vaarinsa ja vaarin veli selvisiv\u00e4t Rantasalmella n\u00e4lk\u00e4vuosina kerj\u00e4l\u00e4ispoikina, koska osasivat puhua niin vaikuttavasti, ett\u00e4 is\u00e4nn\u00e4t suostuivat antamaan heille ruokaa. Paavo Noposen vaarin veljest\u00e4 Alpo Noposesta tulikin sittemmin kirjailija-runoilija, jonka kyn\u00e4st\u00e4 on l\u00e4ht\u00f6isin mm. joululaulut Kun joulu on ja Kun maas’ on hanki.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 Paavo Noponen esittelee selostajan lahjojaan:<\/p>\n\n\n\n