Lukaisinpa Olavi Lempisen kirjan Rautaesiripun takana – Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille ja se oli todella mielenkiintoinen teos, joka kertoo inkerinsuomalaisen Veikko Piiparisen el\u00e4m\u00e4ntarinan. Piiparinen oli inkerinsuomalainen, joka syntyi sata metri\u00e4 it\u00e4rajan takana ja joutui sen vuoksi 18-vuotiaana puna-armeijaan, j\u00e4i jatkosodassa suomalaisten vangiksi ja h\u00e4nest\u00e4 koulutettiin radisti Pauli Marttinan johtamaan kaukopartio-osastoon.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1947 Piiparinen palautettiin Neuvostoliittoon, jossa h\u00e4net kovien kuulustelujen ja kymmenen minuutin oikeudenk\u00e4ynnin j\u00e4lkeen l\u00e4hetettiin Vorkutan vankileirille hiilikaivokseen, josta harva selvisi hengiss\u00e4. Mutta h\u00e4n selvisi ja asui el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset 38 vuotta Tallinnassa, josta ajasta h\u00e4n kertoo kirjassa todella mielenkiintoisia tarinoita.<\/p>\n\n\n\n
Olen t\u00e4h\u00e4n asti suhtautunut hieman ep\u00e4illen tarinaan, jonka mukaan Tallinnan kuuluisan Pronssisoturi-patsaan mallina olisi ollut Berliinin olympialaisissa sek\u00e4 vapaassa ett\u00e4 kreikkalais-roomalaisessa painissa raskaassasarjassa kultaa voittanut virolainen Kristian Palusalo eik\u00e4 ven\u00e4l\u00e4inen Aljosa, mutta Piiparinen vakuuttaa tarinan olevan totta.<\/p>\n\n\n\n
Lis\u00e4ksi Piiparinen kertoo, ett\u00e4 voitonp\u00e4iv\u00e4naattona 8.5.1946 15-vuotias Ageeda Paavel ja 14-vuotias Aili Jyrgenson r\u00e4j\u00e4yttiv\u00e4t dynamiitilla patsaan ensimm\u00e4isen version. Patsaan toisesta versiosta tuli 2000-luvun alussa maailman ensimm\u00e4inen hybridisodank\u00e4ynnin soturi, koska Ven\u00e4j\u00e4 lietsoi Tallinnassa kovat nuorisomellakat sen vuoksi, ett\u00e4 patsas siirrettiin kaupungin keskustasta sotilashautausmaalle. <\/p>\n\n\n\n