Voi olla, ett\u00e4 eilen mainitsemani Urho Kekkosen ja Rex Bosleyn v\u00e4linen syv\u00e4 yst\u00e4vyys selittyy sill\u00e4kin, ett\u00e4 molemmat olivat agenttitaustaisia miehi\u00e4. Bosley oli Iso-Britannian ulkomaan tiedustelupalvelun M16 palveluksessa ja Kekkonen toimi nuoruudessaan Etsiv\u00e4 keskuspoliisin tutkijana. Etsiv\u00e4 keskuspoliisista k\u00e4ytettiin my\u00f6s pilkkanimityst\u00e4 Ohrana, joka oli tsaarin aikaisen Ven\u00e4j\u00e4n salaisen poliisin nimi.<\/p>\n\n\n\n
Kekkosen Ohrana-ajasta on kuopiolainen Ylen kuopiolainen toimittaja Pekka Niiranen julkaissut mainion kirjan Ohrana Kekkonen – UKK Etsiv\u00e4ss\u00e4 keskuspoliisissa 1919-1927. Jossain m\u00e4\u00e4rin t\u00e4m\u00e4 kirja puhdistaa Kekkosen mainetta, sill\u00e4 toinen historiaa harrastava savolaiskirjailija Lasse Lehtinen on aiemmin kertonut, ett\u00e4 kuulusteluissa Kekkonen olisi k\u00e4ytt\u00e4nyt ruskeita nahkahansikkaita, joiden avulla sitten irtosi kuulusteltavalta paljon tietoa, mutta my\u00f6s hampaita.<\/p>\n\n\n\n
Sen sijaan Pekka Niirasen mukaan \u201dKekkonen uskoi, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisell\u00e4 puheella, kahvilla ja vehn\u00e4leiv\u00e4ll\u00e4 oli mahdollista saada kuulusteltava tunnustamaan. Jos n\u00e4m\u00e4 keinot eiv\u00e4t auttaneet, oli otettava k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n \u2019vokottaminen\u2019, mik\u00e4 tarkoitti kahden kuulustelijan, hyv\u00e4n ja pahan poliisin, menetelm\u00e4\u00e4. Kekkosen mukaan sit\u00e4 pystyi vastustamaan vain erityisen vahva persoona\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Niirasen kirjasta voi kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 Kekkonen pystyi my\u00f6s julmuuksiin. 17-vuotiaana Kainuun sissien lapsisotilaana h\u00e4n oli sis\u00e4llissodan loppuselvittelyiss\u00e4 johtamassa seitsem\u00e4n siviilimiehen teloitusta Haminassa, ja omissa muistelmissaan Kekkonen kertoo, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4k\u00e4riupseeri Taskinen olisi m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt h\u00e4net t\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, mutta Niiranen ep\u00e4ilee, ettei m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 tarvittu, vaan nuori Urho hakeutui py\u00f6veliksi vapaaehtoisesti.<\/p>\n\n\n\n
Muistelmissaan Kekkonen korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei muista, oliko h\u00e4n ampumassa, mutta itse kyll\u00e4 ep\u00e4ilen h\u00e4nen olleen, sill\u00e4 tapana kai oli, ett\u00e4 teloitusryhm\u00e4n johtaja ampui varmistuslaukaukset ammuttujen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Luulenpa, ett\u00e4 Kekkosta ei olisi valittu vuonna 1956 presidentiksi, jos yleisess\u00e4 tiedossa olisi ollut h\u00e4nen py\u00f6velimenneisyytens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n