Herttainen iisvetel\u00e4inen rouva kertoi vaarinsa Hugo Lindforsin haudalla h\u00e4nt\u00e4 kuulustellessani, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 on Valo Laitinen. Valo Laitistakin olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani paljon miettinyt. H\u00e4n oli nimitt\u00e4in 1930-luvun loppupuolella maamme parhaita mailereita ja p\u00e4\u00e4si jopa vuonna 1937 Suomen joukkueeseen maaottelussa Viroa vastaan. H\u00e4n j\u00e4i 1.500 metrill\u00e4 toiseksi, koska kisan voitti Taisto M\u00e4ki, joka kaksi vuotta my\u00f6hemmin juoksi ensimm\u00e4isen\u00e4 maailmassa 10.000 metri\u00e4 alle puolen tunnin.<\/p>\n\n\n\n
Laitisen aika t\u00e4ss\u00e4 kilpailussa oli 3.57,2, joka oli uusi Pohjois-Savon piirinenn\u00e4tys. Samassa kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Viron mies juoksi maansa enn\u00e4tyksen. Samana kes\u00e4n\u00e4 Laitinen viel\u00e4 paransi enn\u00e4tyksens\u00e4 aikaan 3.56,2 Helsingiss\u00e4 kansainv\u00e4lisiss\u00e4 kilpailuissa. Voi olla, ett\u00e4 Laitisen aika on viel\u00e4kin Suonenjoen enn\u00e4tys, koska entisen kansanedustaja Markku Rossin veli Yrj\u00f6 Rossi edusti Vantaata, kun h\u00e4n 1970-luvun lopulla juoksi 1.500 metri\u00e4 per\u00e4ti aikaan 3.48,18, jolla ajalla nyky\u00e4\u00e4n kamppailtaisiin SM-kisoissa ainakin mitalista.<\/p>\n\n\n\n
Valo Laitisen urheilusaavutuksia tutkiessani \u00e4llistyin kerrassaan, koska h\u00e4nen kerrottiin syntyneen Petroskoissa vuonna 1911. Eik\u00e4 h\u00e4n alun perin ollut sukunimelt\u00e4\u00e4n Laitinen vaan Dagaev. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli Suonenjoen Mustolanm\u00e4en Laitisia, mutta is\u00e4 Alexander Dagaev oli Petroskoissa toimineen suuren Onegan tehtaan johtajia ja h\u00e4n oli kansallisuudeltaan tataari.<\/p>\n\n\n\n
Niinp\u00e4 hautausmaalla tapaamani rouvan vaari oli tataari ja rouva ihan oikein korostikin olevansa Tsingis Kaanin sukua ainakin er\u00e4\u00e4n sukututkimuksen mukaan. Digilehtiarkistosta l\u00f6ysin jutun, jossa kerrottiin maanviljelysharjoittelija Valo Laitisen saaneen vuonna 1932 Suomen kansalaisuuden. Suomeen h\u00e4n oli palannut, koska h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Maria Dagaev oli kuollut sairauteen vuonna 1911 ja Marian velipuoli valtioneuvos Taavi Laitinen oli hakenut kaksi t\u00e4m\u00e4n lapsista Suomeen.<\/p>\n\n\n\n
Suomeen muutto saattoi pelastaa Valo Laitisen monelta pahalta, koska h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Alexander surmattiin vallankumouksen j\u00e4lkeen. Kaikkia Marian lapsia ei Suomeen pelastettu, koska Hugo Lindforsin haudalla jututtamani rouva tiesi kertoa, ett\u00e4 jatkosodan aikana h\u00e4nen petroskoilaiset serkkunsa joutuivat suomalaisten siirtoleirille, jollaista voisi my\u00f6s keskitysleiriksi kutsua, jossa ihmisi\u00e4 kuoli n\u00e4lk\u00e4\u00e4n. Rouvan serkkukin j\u00e4i ravinnon puutteen vuoksi hyvin pienikokoiseksi. Niin kova n\u00e4lk\u00e4 oli h\u00e4nell\u00e4 ollut, ett\u00e4 kun leirille tuotiin kalatynnyri, hypp\u00e4si yksi serkuista tynnyriin ahmimaan raakoja kaloja.<\/p>\n\n\n\n