Aikanaan maailman parhaita hiiht\u00e4ji\u00e4 olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitk\u00e4nen ja Eino Olkinuora, jotka kaikki kuuluivat suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin hiihtotalliin, joka treenasi varsinkin Suonenjoen Lintharjulla, kaatuivat vajaan parin kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 jatkosodan alussa. Sen sijaan Iisvedell\u00e4 asunut maailmanmestari Jussi Kurikkala selvisi sodassa hengiss\u00e4, koska miest\u00e4 pidettiin niin sairaalloisena, ettei h\u00e4nt\u00e4 viety rintamalle.<\/p>\n\n\n\n
Kolminkertaisen maailmanmestarin Pauli Pitk\u00e4sen el\u00e4m\u00e4 oli pahasti katkolla jo talvisodan aikana, koska h\u00e4n oli mukana Laatokan Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelussa. Siin\u00e4 taistelussahan suomalaiset tiet\u00e4\u00e4kseni saivat ainoan kerran viime sotien aikaan m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen taistella viimeiseen mieheen. Niin my\u00f6s sitten tapahtui.<\/p>\n\n\n\n
Pet\u00e4j\u00e4saarta puolusti Rantasalmen ja Nilsi\u00e4n miehist\u00e4 koottu komppania, jotka noudattivat loppuun asti annettua k\u00e4sky\u00e4 ja niinp\u00e4 saareen viimeisin\u00e4 j\u00e4\u00e4neet 46 rantasalmelaista ja 23 nilsi\u00e4l\u00e4ist\u00e4 katosivat j\u00e4ljett\u00f6miin. Ilmeisesti saaren vallanneet puna-armeijalaiset ty\u00f6nsiv\u00e4t vainajat avantoon.<\/p>\n\n\n\n
Kolmikertainen maailmanmestari nilsi\u00e4l\u00e4inen Pauli Pitk\u00e4nen oli my\u00f6s Pet\u00e4j\u00e4saaressa, mutta h\u00e4n haavoittui kranaatin sirpaleesta pahasti jalkaan kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen saaren menett\u00e4mist\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4jille ja selvisi hengiss\u00e4 talvisodasta.<\/p>\n\n\n\n
Jatkosodan alkaessa kes\u00e4ll\u00e4 1941 Pitk\u00e4nen l\u00e4hti vapaaehtoisena kotirintaman teht\u00e4viin. Nilsi\u00e4n suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta er\u00e4\u00e4ss\u00e4 koulussa j\u00e4rjestelem\u00e4ss\u00e4 kuntansa kaatuneiden varusteita. Niist\u00e4 l\u00f6ytyi unkarilainen Pustan pojaksi kutsuttu k\u00e4sikranaatti, ja sit\u00e4 k\u00e4sitelless\u00e4 Pitk\u00e4nen huomasi sen syttyv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Pitk\u00e4nen aikoi heitt\u00e4\u00e4 kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkim\u00e4ss\u00e4. Muut rynt\u00e4siv\u00e4t huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitk\u00e4nen ehti vain heitt\u00e4yty\u00e4 lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti r\u00e4j\u00e4hti. H\u00e4n sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa my\u00f6hemmin 28. syyskuuta 1941.<\/p>\n\n\n\n
Suonenjoen hiihtohistoria-n\u00e4yttelyss\u00e4 on Pauli Pitk\u00e4sen kunniataulun l\u00e4hell\u00e4 k\u00e4rkk\u00e4\u00e4l\u00e4isen 85 %:n sotainvalidin Eero Paanasen palkintokokoelma, jossa on esill\u00e4 h\u00e4nen invalidikisoista voittamiaan palkintoja kansainv\u00e4lisist\u00e4 kisoista. Paananen hiihti yhdell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 kovempaa kuin moni kilpahiiht\u00e4j\u00e4 kahdella.<\/p>\n\n\n\n
Eero Paananen oli menett\u00e4nyt toisen k\u00e4tens\u00e4 k\u00e4sikranaatin r\u00e4j\u00e4ht\u00e4ess\u00e4 ennen aikojaan. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 kyseess\u00e4 saattoi olla samanlainen unkarilainen valmiste, joka surmasi Pauli Pitk\u00e4sen.<\/p>\n\n\n\n