Eilen mainitsemani nuoriherra Olof Enckell vaelsi it\u00e4rajaa pitkin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni vuonna 1938 ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4n joutui v\u00e4symyskohtauksen saatuaan turvautumaan vain heroiiniin, sill\u00e4 sit\u00e4 tehokkaampi metamfetamiini pervitiini tuli apteekkeihin vasta vuonna 1939. Ilmeisesti heroiinikin oli ihan hyv\u00e4 piriste ja sen vuoksi mietinkin sit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4ytettiink\u00f6 heroiinia kilpaurheilussa tehokeinona ennen pervitiinin keksimist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jouni Tossavaisen Hannes Kolehmaisesta kertovassa kirjassa paljastetaan, ett\u00e4 savolaisjuoksijat, jotka 1920-luvulla hallitsivat Usa:n kest\u00e4vyysjuoksukilpailuja samalla tavalla kuin nandiheimon miehet nyky\u00e4\u00e4n, tunsivat hyvin dopingin k\u00e4yt\u00f6n. Maantiejuoksukilpailuissa heill\u00e4 oli tapana viimeisell\u00e4 virkist\u00e4ytymispisteell\u00e4 nauttia alkoholin ja opiumin sekoitusta. Kyseinen cocktail nautittiin siten, ett\u00e4 ainetta puristettiin suuhun pesusienest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n pieni\u00e4 olivat nuo pervitiinipillerit, joihin tutustuin Mikkeliss\u00e4 Sodan ja rauhankesus Muistin museon lasivitriiniss\u00e4. Pillereiden halkaisija on ehk\u00e4 nelj\u00e4 milli\u00e4 ja niinp\u00e4 ei ole ihme, ett\u00e4 kaukopartiomies Aimo Koivunen nautti niit\u00e4 kohmeisilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n kerralla koko kourallisen ja hiihti sen j\u00e4lkeen sekop\u00e4isen\u00e4 umpihangessa noin 20 asteen pakkasessa m\u00e4nnyn kerkkien ja yhden kuukkelin antaman energian turvin tarinan mukaan noin 400 kilometri\u00e4; tosin mukaan ei ehk\u00e4 ole laskettu niit\u00e4 kymmeni\u00e4 kilometrej\u00e4, jotka h\u00e4n hiihteli ennen 30 pillerin nauttimista.<\/p>\n\n\n\n
Koivunen olisi varmaan hiiht\u00e4nyt viel\u00e4 enemm\u00e4nkin, mutta miinan r\u00e4j\u00e4hdys katkaisi laturetken. Koivunen makasi viikon lumihangessa ennen kuin h\u00e4net l\u00f6ydettiin. L\u00f6ydett\u00e4ess\u00e4 h\u00e4n painoi 43 kiloa ja pulssi oli 200. Olen lukenut, ett\u00e4 saksalaiset kielsiv\u00e4t sittemmin armeijaltaan pervitiinin k\u00e4yt\u00f6n aineen vaarallisuuden vuoksi. Suomalaiset eiv\u00e4t kielt\u00e4neen ja niinp\u00e4 ainakin er\u00e4\u00e4t meik\u00e4l\u00e4iset hiiht\u00e4j\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t niit\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4sti kuitenkin viel\u00e4 vuoden 1970 Tatran m\u00f6mm\u00f6nhiihdoissa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4 voi kuunnella Yle Kioskista Alesi Rantamaan nykyajan nuorten kielell\u00e4 kertoman tarinan Aimo Koivusen pervitiinihiihdosta. Rantamaa ihmettelee, miksi tapauksesta ei ole tehty elokuvaa ja samaa ihmettelen min\u00e4kin:\u00a0<\/p>\n\n\n\n