Muistanpa, miten vuosikymmeni\u00e4 sitten, kun ensimm\u00e4isen kerran saavuin Tallinnaan, ihmettelin satamarakennusten katoilla kasvavia koivuja. Ajattelin silloin, ett\u00e4 imperialismin vastainen taistelu kulutti sosialistisen suunnitelmatalouden resursseja niin, ett\u00e4 koivujen vastainen taistelu oli j\u00e4\u00e4nyt taka-alalle.<\/p>\n\n\n\n
Mutta ei ollut ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n kattokoivujen selitys imperialismin vastainen taistelu, vaan kyseess\u00e4 oli se, ett\u00e4 Neuvostoliitossa oli jo vuosikymmeni\u00e4 sitten aloitettu nyky\u00e4\u00e4n muodissa oleva vihre\u00e4 siirtym\u00e4. Nimitt\u00e4in, kun viimeksi k\u00e4vin Tallinnassa, havaitsin, ett\u00e4 satamarakennukset ja niiden kattokoivut olivat h\u00e4vinneet, mutta kattomets\u00e4perinne oli siirtynyt ihan Vanhan kaupungin vieress\u00e4 sijaitsevan nelj\u00e4n t\u00e4hden hotellin Nordic Forumin katolle. Hotellin katto oli n\u00e4et istutettu t\u00e4yteen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni tuijapuiden taimia, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t ihan hyvin viihtyv\u00e4n korkean rakennuksen harjalla.<\/p>\n\n\n\n
Eik\u00e4 hotellin vihre\u00e4 siirtym\u00e4 rajoittunut vain tuijiin, sill\u00e4 tutkimuksissani ilmeni, ett\u00e4 katolle oli asennettu kuusi mehil\u00e4ispes\u00e4\u00e4, joiden 360.000 asukkia laidunsi Tallinnan puistoissa tuottaen todellista l\u00e4hiruokaa, eli mehil\u00e4isen oksennusta, jota my\u00f6s hunajaksi kutsutaan, hotellin aamiaisp\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Teko\u00e4lyn mukaan 360.000 mehil\u00e4ist\u00e4 tuottaa vuodessa 240 kiloa hunajaa.<\/p>\n\n\n\n