Eilen katsomani Valitut-elokuvan innoittamana mietin mets\u00e4ty\u00f6mies-maallikkosaarnaaja Toivo Korpelaa ja varsinkin h\u00e4nen menetetty\u00e4 mainettaan. Korpelan v\u00e4kev\u00e4t saarnathan synnyttiv\u00e4t 1920-30-luvuilla Torinonjokilaaksossa korpelalaisuudeksi kutsutun uskonnollisen hurmosliikkeen, joka on j\u00e4\u00e4nyt historiaan varsinkin julistamansa profetian takia, jonka mukaan taivaallisen kristalliarkin oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 laskeutua Kiirunan Luossaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle noutamaan lahkon j\u00e4senet paratiisiin. <\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4iseksi laskeutumisajankohdaksi ilmoitettiin maaliskuu 1935. Liikkeen kannattajat ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t Luossaj\u00e4rvelle odottamaan alusta, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 vied\u00e4 valitut ihmiset 666 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 maanpinnan yl\u00e4puolelle ja sielt\u00e4 edelleen Palestiinaan. Monet uskovat olivat ennustuksen vuoksi myyneet tai antaneet pois kaiken maallisen omaisuutensa. Kristalliarkkia ei kuitenkaan saapunut, vaan sen sijasta saapuivat poliisit, jotka veiv\u00e4t profetiaa julistaneen Sigurd Siikavaaran mielitautiparantolaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 vaikka Toivo Korpela oli aluksi lahkonsa johtaja, niin h\u00e4n itse ei kristalliarkkiin uskonut, vaan kun huhut tulevasta kristalliarkista ja maailmanlopun odotuksesta alkoivat levit\u00e4 alkuvuodesta 1935, Korpela antoi sanomalehdille haastatteluja, joissa h\u00e4n teki pes\u00e4eron uusiin oppeihin. H\u00e4n totesi suoraan, ett\u00e4 h\u00e4nen oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miten kukaan voi opettaa sellaista kuin arkkioppia.<\/p>\n\n\n\n
Korpela joutui poistumaan Ruotsista vuonna 1935. H\u00e4n palasi kotiseudulleen \u00c4ht\u00e4riin, miss\u00e4 h\u00e4n eli loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hyvin hiljaista ja vaatimatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4 pienviljelij\u00e4n\u00e4 ja mets\u00e4ty\u00f6miehen\u00e4. Mielenkiintoista on, ett\u00e4 Korpela osallistui talvisotaan, mutta jatkosodan alussa h\u00e4n l\u00e4hti k\u00e4pykaartiin, joka saa minut ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen uskonnollis-poliittinen n\u00e4kemyksens\u00e4 saattoi muistuttaa Kainuussa saarnanneen Antti-Kristus Juntusen oppeja. <\/p>\n\n\n\n
Mielenkiintoinen asia on se, miten Korpela pystyi jatkosodan ajan piilottelemaan k\u00e4pykaartissa \u00c4ht\u00e4rin kaltaisessa pieness\u00e4 pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4, josta laajat er\u00e4maat puuttuvat. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 h\u00e4n loikkasi Ruotsin puolelle entisten uskonveljiens\u00e4 suojelukseen. Toivo Korpelan el\u00e4m\u00e4 ja teot olisivat hyv\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjan aihe jollekulle itsens\u00e4 p\u00f6hk\u00f6ksi lukeneelle teologian lisenssille.<\/p>\n\n\n\n
Valitut-elokuva taisi olla hieman siistitty versio korpelalaisuuden historiasta, koska ainakin Suomen puolella meno liikkeen seuroissa oli elokuvassa n\u00e4hty\u00e4 railakampaa, mik\u00e4li yht\u00e4\u00e4n on uskominen kirjailija Timo Mukan kirjaa Maa on syntinen laulu. Siunatuksi lopuksi en malta olla kertomatta kuulemaani tarinaa nuoresta poliisista Ragnar Lassinantista, josta my\u00f6hemmin tuli L\u00e4nsi-Pohjan maaherra. Tarinan mukaan h\u00e4n joskus keskeytti liian kiihkeiksi \u00e4ityneet korpelalaisten seurat tempaamalla seurapirtin oven auki ja huutamalla me\u00e4n kielell\u00e4, ett\u00e4 ””vet\u00e4kk\u00e4\u00e4p\u00e4 housut jalkhaan ja alkkaa el\u00e4mh\u00e4\u00e4n ihmisiksi.”<\/p>\n\n\n\n