Olen aina k\u00e4rsinyt siit\u00e4, ett\u00e4 tunnen olevani huono ihminen, mutta kun luin juuri Juha Hurmeen Ilmari Kiannosta kertovan kirjan Tiu tau tilhi ja kun jo aiemmin vuosia sitten luin Panu Rajalan Kianto el\u00e4m\u00e4nkerran Suomussalmen sulttaani, niin tunnen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olevani aika hyv\u00e4 ihmiseksi. Nimitt\u00e4in kirjailija Kianto oli niin t\u00f6rke\u00e4 mies, ett\u00e4 luulen, ett\u00e4 nykyajan sielutiede pystyisi antamaan h\u00e4nelle jonkinlaisen diagnoosinkin ja ehk\u00e4 my\u00f6s sopivalla l\u00e4\u00e4kityksell\u00e4 pystyisi tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 yhteiskuntakelpoisen kansalaisen.<\/p>\n\n\n\n
Nerohan Kianto oli. Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi ovat mestariteoksia. H\u00e4nen kyn\u00e4st\u00e4 on my\u00f6s l\u00e4ht\u00f6isin tolstoilaista pasifismia edustava N\u00e4lk\u00e4maan marssi, joka pit\u00e4isi valita uudeksi Suomen kansallislauluksi varsinkin sen j\u00e4lkeen, kun virolaiset ovat valinneet saman saksalaisen juomalaulun ”Oi juokaamme veljet, juokaamme” kansallislaulukseen, joka meill\u00e4kin toimittaa viel\u00e4 toistaiseksi samaa asiaa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kannattaa kuitenkin muistaa, ett\u00e4 alunperin nuoren ja kirkonvastaisen Kiannon N\u00e4lk\u00e4maan laulussa laulettiin, ett\u00e4 ”Nosta rintaasi uskonto uus’!”, mutta sitten syist\u00e4, joita voi vain arvailla s\u00e4e muutettiin muotoon ”Nosta rintaasi maausko uus'”. Ep\u00e4ilen Keskustapuolueen olleen muutoksen takana.<\/p>\n\n\n\n
Mutta kyll\u00e4\u00a0Kianto oli kanssaihmisi\u00e4\u00e4n kohtaan my\u00f6s t\u00e4ysin mahdoton mies.\u00a0Yleisesti\u00a0on tiedossa, ett\u00e4 h\u00e4n\u00a0vuonna -18 kadotti t\u00e4ysin j\u00e4rkens\u00e4 valon ja alkoi vaatia my\u00f6s punikkinaisten ly\u00f6mist\u00e4 lihoiksi naarassusien tapaan. Sen sijaan minulle on uutta Rajalan kertoma asia, ett\u00e4 viel\u00e4 76 -vuotiaana Kianto oli niin ketter\u00e4 ukko, ett\u00e4 pystyi saattamaan silloisen taloudenhoitajansa raskaaksi ja miehen ketteryys my\u00f6s riitti siihen, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00f6i jotain naistaan puukolla. Ymm\u00e4rr\u00e4n nyt vallan mainiosti sen, ett\u00e4 olen\u00a0t\u00f6rm\u00e4nnyt kainuulaisiin, jotka eiv\u00e4t ole\u00a0maakuntarunoilijastaan ylpeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tragikoominen tapaus oli, kun Kianto j\u00e4tti Talvisodan alussa evakkoon l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n Turjanlinnaan sikarilaatikon, jonka kanteen h\u00e4n raapusti ven\u00e4j\u00e4nkielisen viestin, jossa kehotti hy\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kartanonsa rauhaan ja jatkamaan matkaansa viereiseen tyhjill\u00e4\u00e4n olevaan saareen. Siell\u00e4 oli kirjailijan sisaren huvila, jonne veli halusi vainoojan asettuvan mellastamaan.<\/p>\n\n\n\n
Sikarilaatikko j\u00e4i kuitenkin suomalaisen partion k\u00e4siin ja meik\u00e4l\u00e4iset upseerit tulkitsivat tekstin niin, ett\u00e4 Kianto viestitti viholliselle, ett\u00e4 viereinen saari oli miehitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Siit\u00e4 tiedosta olisi ollut viholliselle siin\u00e4 tilanteessa paljon hy\u00f6ty\u00e4. Tekoa pidettiin sotapetoksena, jonka seurauksena maanpetturi olisi ammuttu tavattaessa. Onneksi tapaus ehti oikeuteen vasta rauhan tultua ja kirjailija selvisi lyhyell\u00e4 linnareissulla.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka Kianto oli ihmiseksikin t\u00f6rke\u00e4, niin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olen syv\u00e4n liikutuksen vallassa ja olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei h\u00e4n ollut kuitenkaan l\u00e4peens\u00e4 paha tosikkoihminen, sill\u00e4 nyt tajuan, ett\u00e4 Tiu tau tilhi- laulun viimeisess\u00e4 s\u00e4keess\u00e4 on paljon l\u00e4mmint\u00e4 huumoria, kun pikku Inkeri laulaa tilhelle, ett\u00e4:<\/p>\n\n\n\n
”Onko sulla kylm\u00e4? \u00c4l\u00e4 lenn\u00e4 poikkeen. Min\u00e4 haen vanttuut, turkinkin tuon. ”<\/p>\n\n\n\n