Minä, joka olen harvinaisen arka mies ja pelkään lähes kaikkea, varsinkin mörköjä, en pelkää heikkoja jäitä ja niinpä luulen olevani jäihin putoamisen Suomen ennätysmies. Onneksi Petäisellä ei ole tähän asti tarvinnut pelätä heikkoja jäitä, koska kyseessä ei ole ollut järvi vaan haukikosteikko.
Tänä aamuna huomasin, että ikä alkaa painaa, koska yleensä olen mennyt ensi kerran pilkille siinä vaiheessa, kun riite on sen verran paksua, että se kykenee kannattamaan toukkapurkin, mutta tänä aamuna en uskaltanut ensi riitteelle, vaan päätin odottaa siihen asti, että Savon Sanomiin ilmestyvät ensimmäiset uutiset hukkuneista pilkkimiehistä, koska sitten tiedän pilkkikauden alkaneen.
Mutta kesällä muudan nokkela naapuri ymmärsi padota Petäisen puron hiekkasäkeillä ja niinpä tämä entinen haukikosteikko alkaa näyttämään melkein oikealta järveltä, johon pituiseni mies pystyy vaivatta hukkumaan.
2 vastausta artikkeliin “Ensi riite”
Hei, nykyään ei saa itse tehdä vedenkullun estotoimintaa ilman hallituksen päätöksiä, tärkeintä on Arkadianmäellä nostaa kansanedustajan palkkiota!
Ely-virkamiehet olivat käyneet ihmettelemässä pussukoita, mutta eivät ainakaan vielä ole määränneet niitä poistettaviksi. Pettäisen pinta lienee nyt samalla korkeudella kuin ennen 30-luvulla tapahtunutta laskua.