Suomen historian häpeällisiä asioita ovat neuvostoliittolaisten sotavankien ja suomalaisten Itä-Karjalaan perustamien ns. kokoamiskeskusten, joita myös keskitysleireiksi kutsuttiin, ei-suomalaisten vankien kohtelu.
60.000 sotavangista kuoli Suomessa noin 30 %. Asiaa ei tee hyväksyttäväksi se, että suhteessa saman verran kuoli suomalaisia puna-armeijan vankeina, tosin suomalaisia jäi talvi- ja jatkosodassa yhteensä vangeiksi vain 4.500.
Suomalaisten tekoa ei tee hyväksyttäväksi sekään, että saksalaisten vangeiksi ottamista kuudesta miljoonasta puna-armeijalaisesta kuoli vankeudessa yli puolet eikä sekään, että länsiliittoutuneiden sodan lopulla ottamista kahdeksasta miljoonasta saksalaisesta kuoli vankeudessa 10 %.
Voi olla, että Venäjä uhkaustensa mukaisesti käynnistää Itä-Karjalan tapahtumista oikeusprosessin, jossa Suomea syytetään kansanmurhasta ja minusta Suomi voisi toimia esimerkillisesti ja myöntää, että väärin tuli aikoinaan tehdyksi ja maksaa uhreille korvauksia. Rikosoikeudelliseen vastuuseen suomalaisia kansanmurhaan syyllisiä ei enää saada.
Suomi voisi kuitenkin oikeudessa korostaa, että myös muut mahdollisiin kansanmurhiin syyllistyneet valtiot ja myös niiden sotasyylliset johtajat olisi syytä saada tuomiolle Haagissa.
Tavallisesti luotettavassa Seura-lehdessä oli aikoinaan juttu Itä-Karjalan kokoamiskeskuksista, joista oli vuonna 2019 valmistumassa venäläisten tekemä elokuva. Seuran jutun mukaan Suomella oli vuosina 1941–1944 miehittämillään Itä-Karjalan alueilla parikymmentä siviiliväestön eristämiskeskusta, joita myös kokoamiskeskuksiksi tai keskitysleireiksi kutsuttiin. Eniten näitä oli Petroskoin ympäristössä.
Leireillä oli vuonna 1942 yli 23000 ihmistä, valtaosin vanhuksia, naisia ja lapsia. Leireille siirrettiin Karjalassa asunutta, ei-suomensukuista venäläisväestöä, jota pidettiin poliittisesti epäluotettavana.
Suomalaisleirit olivat väliaikaisiksi tarkoitettuja säilytyspaikkoja, eivät saksalaisten keskitysleirien kaltaisia tuhoamiskeskuksia. Silti niillä menehtyi arviolta 6000–7000 ihmistä tauteihin ja aliravitsemukseen.
Ruokapulan pahimpana aikana, talvella 1942, leireillä kuoli noin 500 ihmistä kuukaudessa. Suomalaiset käyttivät keskuksista aluksi nimeä keskitysleiri, mutta muuttivat vuonna 1943 nimet neutraalimmiksi siirto- tai internointileireiksi.
Seuran jutun voi kokonaisuudessaan lukea tästä: https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/venalainen-kohufilmi-nayttaa-suomalaiset-lasten-raakkaajina-ita-karjalan-keskitysleirit-pilaavat-suomen-maineen/
3 vastausta artikkeliin “Itä-Karjalan siirtoleirit”
Mites nämä Neuvostoliiton ns. partisaanien Suomessa suoritttamat rajaseutujen siviilien murhat lasten ja naisten raiskaamiset. Mites ja missä nämä käsitellään?
Murha ei vanhene koskaan ja murhat käsitellään tekopaikan alioikeudessa. Niin kummallista kuin se onkin, niin muistaakseni Lokan kylällä ihmisiä tappaneen partisaanijoukon johtaja vieraili Lokan kylän jossain tilaisuudessa noin 20 vuotta sitten. Häntä ei vangittu, vaan kohdeltiin ystävällisesti.
Kyllä tämä murhaaja kävi Suomessa sodan jälkeen oli muistaakseni televisiossakin jokin ohjelma, Kuhmon Hirvivaarassa ammuttiin aitttaan heinäkuussa -44 aamuyöstä viisi lasta ja meni siinä aikuisiakin. Olen käynyt siinä pienessä hirsi aitassa missä vieläkin on ne luodinreiät seinissä.