Vuonna 1999 sai ensi-iltansa Olli Saarelan ohjaama elokuva Rukajärven tie, joka keräsi peräti 420.000 katsojaa ja oli 90-luvun katsotuin kotimainen elokuva. Mikäli Olli Saarela sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kannattaisi harkita jatko-osaa Rukajärven tielle ja sen nimenä voisi olla Rukajärven latu.
Rukajärven latu voisi kertoa siitä, kun Onni Palasteen kirjoista tutut Rukajärven sissit hiihtivät tammikuussa 1942 suurella lähes 2.000 miehen joukolla yli 100 kilometrin päähän Muurmannin radalle Mai Guban asemalle ja harjoittivat siellä kaikenlaista ilkivaltaa.
Osasto tuhosi mm. puisen rautatiesillan, kahdeksan rautatievaihdetta, parisataa ratakiskonpätkää, kymmenisen junavaunua, lähes sata rakennusta ja kymmenen kilometriä puhelin- ja lennätinjohtoa. Seuraavana päivänä joukot irtautuivat iskukohteistaan ja palasivat muutamassa päivässä omalle puolelle, lähtöalueelle Särkijärvelle. Hiihtomatkaa siunaantui yhteensä lähes 300 kilometriä.
Suomalaisten tappiot olivat neljä kaatunutta, kymmenen haavoittunutta ja kahdeksankymmentä sai eri asteisia paleltumavammoja, jonka vuoksi kymmeniä sormia, varpaita ja jopa jäseniä jouduttiin amputoimaan. Mai Guban hiihtoretki suoritettiin hyvin raikkaassa säässä, sillä pahimmillaan pakkasta oli yli 50 astetta. Miehillä oli niin paljon kuormaa mukanaan, että vaihtojalkineet eivät mahtuneet mukaan, joten kun ainoat jalkineet kastuivat, olivat varpaat vaarassa paleltua.
Pääsin kesällä 2015 käymään Mai Guban asemalla ja ilokseni huomasin, ettei siellä muisteltu meitä suomalaisia pahalla. Nimittäin, kun ryhmämme saksanseisojakoirien kaltaisesti toljotti autiolta vaikuttavaa asemarakennusta, sen ovi avautui ja äärimmäisen iloinen ja ystävällinen karhumainen asemapäällikkö vaati meitä tulemaan sisälle tutustumaan rakennukseen.
Siellä hän esitteli ylpeänä seinälle kiinnittämäänsä laajaa rannekellokokoelmaansa, muutamassa kellossa taisi jopa lukea Rolex, mutta aitoudesta en ole varma. Harmitti, etten ollut älynnyt ottaa mukaani omaa kellokokoelmaani; minullahan on muovipussillinen Lidlin neljän euron hyviä kelloja, joihin pariston vaihto maksaa seitsemän euroa ja on sen vuoksi jäänyt tekemättä.
Huomattuaan seurueestamme erään, joka oli ulkoiselta olemukseltaan hänen ilmetty pikkuveljensä, Venäjän karhu päästi selkäkeikkanaurun ja puki virkatakkinsa ilmetylle pikkuveljelleen ja istutti hänet työpöytänsä ääreen. Kun tarjosimme asemapäällikölle rahaa työpaikkansa esittelemisestä, vakuutti hän, että hänellä on ihan hyvä palkka ja elekielellä hän näytti, että hänet tullaan hirttämään, mikäli hän ottaisi tyrkyttämämme vaatimattoman palkkion. Sen hän sentään hyväksyi, että aseman kahvikassaan sai halutessaan lahjoittaa rahaa.
