Tänään nähdään Ylen Teemalla elokuva Ikitie, joka ainakin jossain määrin perustuu tositapahtumiin. Elokuvan esikuvana ovat olleet Aunuksessa sijainneen Säde-kommuunan vaiheet. Säde-kommuuna oli eräänlainen kristillis-kommunistinen yhteistila, jossa jokainen antoi kykyjensä mukaan ja sai tarpeidensa mukaan. Säde-kommuuna olisi hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. 

Kommuunassa kaikille maksettiin sama palkka. Tuo periaate on täysin toinen kuin nykyinen tulosvastuuta korostava oppi. Säde lienee ollut Israelin kibbutsien edeltäjä, tavallinen kolhoosi se ei ollut. Eikä varmaankaan ihan tavallista Neuvostoliitossa ollut sekään, että osuustilalla järjestettiin innokkaasti hengellisiä seuratilaisuuksia.Säde-kommuunan perustivat 1930-luvun alussa silloiseen lamaan kyllästyneet amerikansuomalaiset, jotka lähtivät Neuvosto-Karjalaan rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Monet köyhät työläiset myivät lähtiessään omistamansa autot ja joku jopa lentokoneensa. Aunuksen Säde-kommuunan perustajat olivat ahkeria ja hyviä ihmisiä, jotka saivat yhteistilansa kukoistamaan.

Säteen johtajana toimi Kalle Siikanen, joka oli Amerikkaan muuttanut Jäppilän mies, eli hän oli melkein suonenjokelaisia. Nykyäänkin Jäppilässä on Siikasia. Kalle oli hyvä johtaja, joka antoi kommuunalle kaikkensa. Hän lahjoitti jopa kultahampaat suustaan yhteiseksi hyväksi, kun yhteistilalla oli rahoituskriisi eikä työmiehille pystytty muuten hankkimaan kunnon työhousuja. Siinä tempussa olisi esimerkkiä nykyajan maamme johtopaikoilla oleville optiomiljoonia jahtaaville kauppakamarinulikoille.

Säde-kommuunan loppu oli surullinen. Tilan miehet olivat Stalinin vainon vuosina puhdistamassa tilan syvää kaivoa, kun paikalle saapui kuorma-auto. Miehet komennettiin auton lavalle ja he katosivat auton nostattamaan pölypilveen. Neuvostoliiton arkistojen avauduttua selvisi, että melkein kaikki miehet päätyivät Karjalan joukkohautoihin.

Sikäli Ikitie antaa väärän kuvan tapahtumista, koska teloittajat eivät todellisuudessa riehuneet kiväärien kanssa, koska sen patruunat ovat kalliita ja käsittely raskasta. Karjalassa käytettiin kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa edistyksellistä tekniikkaa ja niinpä ammuttavat vietiin montun reunalle, jossa heitä ampua napsautettiin otsaan pikkupistoolilla, jonka panokset ovat edullisia ja käsittely vaivatonta.

Tosin kehittyneestä tekniikasta huolimatta teloittajan työ oli raskasta ja vaikka käytössä oli pikkupistooli, sai moni pyöveli käteensä jännetuppitulehduksen, jota jostain syystä nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi eikä pyövelinkyynärpääksi.

Jos joku ei jaksa ensi yönä valvoa, Ikitien voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3235351