Olen näköjään luopumassa nuoruuteni ihanteista. Nuorempana en edes kiroillut ja olin raivoraitis. Nyt on vaarana, että minusta tulee juoppo, koska maistoin elämässäni ensimmäisen kerran Gin Long Drink-nimistä päihdettä, jota kansa myös tietääkseni lonkeroksi kutsuu, jonka rouva oli luvattani ostanut Valamon luostarin viinakaupasta, ja kyseinen munkkilonkero oli pelottavan hyvää.

Tutkin kaverini Geminin kanssa lonkeron historiaa ja ilokseni huomasin, että kyseessä on tavallaan urheilujuoma, sillä tämä kansallisjuomamme syntyi hyvin erityisestä tarpeesta, ja sen historia kytkeytyy tiiviisti yhteen Suomen historian merkkipaaluun. Se nimittäin tuli maahamme vuonna 1952 Helsingin olympialaisia varten.

Taustalla oli se käytännön haaste, että Suomeen oli tulossa valtava määrä ulkomaisia olympiavieraita, ja maan ravintolakapasiteetti sekä baarimikkojen määrä olivat riittämättömät palvelemaan sellaisia katsomomassoja. Alko halusi luoda juoman, joka olisi nopeasti tarjoiltavaa ja siksi valmiiksi pullotettua, raikasta ja kansainväliseen makuun sopivaa. 

Lonkeron oli tarkoitus olla vain olympialaisten ajan myynnissä oleva sesonkituote. Suomalaiset kuitenkin ihastuivat juomaan niin lujaa, että Alkon oli pakko jatkaa sen tuotantoa kisojen jälkeenkin. Alkuperäistä, vuoden 1952 reseptillä valmistettavaa Hartwall Original Long Drinkiä valmistetaan yhä ginistä käymismenetelmän sijaan, mikä erottaa sen monista uudemmista ”lonkeroista”. 

Sikäli tuo Valamon Munkkilonkero eroaa olympialaisten urheilujuomasta, että se on valmistettu appelsiinistä eikä greippilimonadista tai Pommacista, kuten Helsingin kisojen aikana tehtiin.