Voi olla, että huomenna jatkan aloittamiani päihdekokeiluja sillä perusteella, että huomenna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun tulin ylioppilaaksi, joten saavutan silloin riemuylioppilaan arvon ja aseman, jota aion juhlia asiaan kuuluvin menoin. Rouva olikin Uuden Valamon viinakaupasta ostanutkin jo juhlajuoman, eli tuollaisen kultaherukkasamppanjaputelin, jonka kyljessä komeilee risti, kuten oikein onkin. 

Idän kirkon puolella ei ole yhtä tiukkaa alkoholipoliittista linjaa kuin lännen kirkon puolella ja niinpä vaikka ortodoksiseen elämänrytmiin kuuluvat tiukat paastojaksot, jolloin alkoholista ja eläinkunnan tuotteista kieltäydytään, niin siihen kuuluvat vastavuoroisesti myös juhlat, jolloin ilonpito ja viini kuuluvat asiaan. Ortodoksikulttuurissa korostuu kohtuullisuus, mutta ei täyskieltäytyminen.

Tosin tässä yhteydessä on syytä muistaa, että eihän se Paavo Ruotsalainenkaan mikään vesipoika ollut ja että itse Lutherkin oli harras oluen ystävä. Sen sijaan lestadiolaisuuteen kuuluu tiukka alkoholin vastaisuus, ja niinpä meille koulussa vallan opetettiin, että Lars-Leevi pelasti aikoinaan lappilaiset juomasta itseään vallan tärviölle.

Itse tunnenkin sympatiaa lestadiolaisia kohtaan, koska ostin talvella itselleni Sievin kenkätehtaan nahkasaappaat, jotka ovat kalliit, mutta erittäin hyvää työtä. Epäilen, ettei Sievissä, joka on umpilestadiolaista seutua, kärsitä krapulapäivien tuotanto-ongelmista.