Vastoin ilmeisen yleistä näkemystä minä en taidakaan olla mikään persaukeinen jätkä, vaan pikemminkin vakavarainen herra. Nimittäin Tallinnan Lomonosov-myymälässä juuri samanlainen teepannu, jonka sain työyhteisöltä läksiäislahjaksi noin 40 vuotta sitten, kun he pääsivät minusta eroon, maksoi 250 euroa. Veikkaan, että työkaverini olivat ostaneet sen Neuvostoliiton konkurssipesästä viidellä markalla.

Rohkenen tuskin ajatellakaan, mitä maksaa se 24-osainen Lomonosovin teeastiasto, joka oli Uukuniemen kesätorilla arpajaispalkintona ja päätyi lopulta minun vitriiniini.

Jos jotain vikaa tuosta 40 vuotta sitten saamastani teepannusta pitää oikein hakemalla hakea, niin se on se ettei sillä voi teetä keittää, koska se vuotaa.