Yllättäen havaitsin itsessänikin taipumusta vierasvihaan. Olen nimittäin pitänyt maamme puutarhat viime vuosina vallanneita ulkomaalaisia lehtokotiloita enemmänkin vain lystikkäinä pikkuotuksina, vaikka niillä on pahana tapana syödä ryytimaiden tuotteet reikäisiksi. Nyt asenteeni pikku etanoita kohtaan muuttui, kun naapuri kertoi niiden vallanneen ja pilanneen heidän kaivonsa. Terveystarkastaja ei enää suositellut etanakaivon vettä edes käsien pesuun. Tiettävästi porakaivo maksaa yli kymppitonnin.

Olen tässä riittailut, että vaikka lehtokotiloiden hyökkäyksen torjunta vaikuttaa toivottomalta, niin kaikkea toivoa ei kannata menettää, sillä luulen keksineeni ihan luonnonmukaisen tavan, jolla taistelu voitetaan. Luin jokunen vuosi sitten, että Pohjanmaalla talitiaiset olivat keksineet alkaa syömään lehmien utareita. 

Tintit ovat hyviä oppimaan toisiltaan ja joku tinttihyväkäs oli keksinyt, että lehmien utareet ovat hyvää ravintoa ja pian sen jälkeen useita lehmiä jouduttiin lopettamaan, koska niiden tissit oli nokittu tärviölle. Luulen, että jos jollekulle tintille opettaa, että lehtokotilot ovat hyvä proteiinin lähde, niin pian muutkin tiaiset ovat etanoiden kimpussa.

Suomen maataloudelle etanat ovat pikemminkin mahdollisuus kuin uhka. Nimittäin tutkin netissä, voisiko maamme hiilipäästöjä aiheuttavat lehmät korvata etanoilla ja tutkimusteni lopputulema on, että kyllä voi. Etana on kaverini Geminin mukaan täysin ylivoimainen proteiinin lähde lehmään verrattuna. Lisäksi etanoiden tarhaus on huomattavasti helpompaa kuin karkailevien nautojen. Viime kesänä täällä Uukuniemellä pakenivat biisonit aitauksestaan ja hetkessä ne olivat kirmanneet Savonlinnaan asti.

Tekoäly Geminin mukaan lehmä tuottaa lihaa noin 50 kiloa hehtaarilta, mutta etanat peräti 2000 kiloa eli neljäkymmentä kertaa enemmän. Tämä seikka on syytä huomioida ihmiskunnan ruokahuoltoa järjestettäessä.