Näpsäytinpä äsken telkkarin auki ja hämmästyin suuresti. Nimittäin muistin, että vuosia sitten silloisella blogillani kirjoitin, että sekä maamme urheilun että politiikan historiaan perehtyneen hyvän kirjailijan Kjell Westön tulisi kirjoittaa romaani Hjalmar Mäkelästä, joka minulle kerrotun tarinan mukaan yhdessä identtisen kaksoisveljensä Ilmari Mäkelän kanssa hallitsi kieltolakiaikaan sekä maamme kilpapyöräilyä että pirtukauppaa.

Mutta ei ole Westö toivomaani romaania julkonut, mutta sen sijaan onnistuin näkemään loppuosan Ylen ohjelmasarjaan Suomen historian myytit kuulunutta jaksoa nimeltään Kieltolaki, jossa kertojana toimi kirjailija Kjell Westö. Ikävä kyllä hänen tarinansa poikkesi jonkin verran siitä tarinasta, joka minulle on kerrottu Hjalmar Mäkelästä.

Minulle kerrottiin aikoinaan, että Hjalmar Mäkelä olisi voittanut pyöräilyssä kultaa vuoden 1931 Wienin työläisolympialaissa ratapyöräilyssä kaksoisveljensä avustuksella, mutta sellaista ohjelmassa ei kerrottu, vaan kerrottiin ainoastaan, että Mäkelän veljekset hallitsivat pitkään maamme kilpapyöräilyä. Kuulemani tarinan mukaan Hjalmar Mäkelä voitti ratapyöräilyssä työläisolympialaiskultaa sen avulla, että hänen samannäköinen kaksoisveljensä edusti Hjalmaria kilpailun alkuerissä.

Minulle kerrottiin, että Mäkelän veljekset hankkivat kieltolakiaikaan käyttöönsä lentokonemoottorilla varustetun pikaveneen, jonka avulla he vaurastuivat sitten niin paljon, ettei enää yksittäisiä seteleitä laskettu, vaan laskettiin rahasäkkien lukumääriä. Tv-ohjelmassakin kerrotaan, että Hjalmarista tuli varakas mies, joka sitten jouluaattoiltaisin kierteli joulupukkina jakamassa lahjoja köyhien perheiden lapsille. Lisäksi hän rakensi maamme ensimmäisen pyöräilyvelodromin Korppoon saarella. Seuraava velodromi rakennettiinkin sitten Helsinkiin olympialaisia varten.

Hjalmar Mäkelää ei tuomittu koskaan pirtun salakuljetuksesta, mutta sen sijaan velipoika Ilmari tuomittiin asian johdosta vankeuteen. Ilmeisesti hän siellä tuli uskoon ja alkoi toimia helluntaiseurakunnassa aktiivisesti. Minulle Mäkelöiden seikkailuista kertonut henkilö, oli hankkinut tietonsa Turun helluntalaisten lehdistä, joissa Ilmari oli tunnustanut avoimesti tekemiään syntejä. Noita lehtiä oli luettu Turun seudulla poikkeuksellisen innokkaasti.

Tiettävästi Mäkelöiden lentokoneen moottorilla terästetty pikavene on nähtävillä Korppoon museossa ja asetan tavoitteeksi siihen tutustumisen vielä tässä elämässä. Ja nyt minä alan katsoa Kieltolaki-dokumenttia ihan alusta alkaen: https://areena.yle.fi/1-631391