Harva on se kerta, jolloin Suonenjoki saa niin paljon myönteistä julkisuutta kuin eilen illalla, jolloin Elämäni biisi -ohjelmassa, jota noin 20 % kansastamme katsoi, uljas entinen mäkikotkamme Janne Ahonen kertoi suhteestaan Kari Tapioon. Suhde sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten, jolloin Ahonen oli mäkiuransa huipulla ja hän Keski-Euroopan kilpailumatkallaan sattui vastaamaan puhelimeen, kun maamme suosituin vokalisti soitti hänelle onnittelupuhelun.
Puhelun alkoi seuraavasti: ”Täällä Kari ”Klabbi” Jalkanen, Suonenjoen Vasama. Ensisijaisesti mäkimies ja vasta toissijaisesti viihdetaiteilija.” Myöhemminkin Kari Tapio soitteli Ahoselle, mikäli tämä oli voittanut tai mikäli tämä ei ollut voittanut, ja mäkimiehet sopivat vielä joskus tässä elämässä tapaavansa kasvokkain.
Sovittu tapaaminen ei sitten ikävä kyllä tapahtunutkaan Kari Tapion eläessä, mutta pian sen jälkeen, kun tämä oli kuollut taksin takapenkille, laulajan leski soitti Ahoselle ja pyysi tätä miehensä hautajaisiin, ja siellä miehet vihdoin tapasivat kasvokkain avoimen arkun äärellä.
Janne Ahonen on vaatimaton mies, koska sitä hän ei eilen kertonut, että hän oli kantamassa Kari Tapiota tämän viimeisellä matkalla. Sekin häneltä jäi paljastamatta, että kun hän vieraili vainajan kotona tämän työhuoneessa, näki hän, että huoneen seinä oli verhoiltu laulajan saavuttamilla kulta-, platina ja timanttilevyillä ja Janne Ahosesta urasta kertovilla lehtileikkeillä.
Komeasti kajauttaa Tuure Kilpeläinenkin Kari Tapion itsensä sanoittaman päihdeongelmasta kertovan laulun Myrskyn jälkeen, mutta Kilpeläisen äänestä eivät ainakaan vielä uran tässä vaiheessa kuvastu eletyn elämän, eli viinan ja tupakan, jäljet yhtä vaikuttavasti kuin mitä itsensä ”Klabbi” Jalkasen äänestä. Ymmärtääkseni tuo hellittelynimi ”Kalbbi” tarkoittaa jalkaa ruotsin kielellä.