Ultimate Blogging Championship

 Uukuniemen karun, mutta kauniin Paakasalmen hautausmaan koillisnurkasta löytyy vaikuttava oikeustieteen professori Veli Merikosken hauta. Suomen ulkoministerinäkin toimineella Merikoskella oli kesäasunto Uukuniemellä, jonne hän halusi tulla haudatuksi. Hautakivekseen hän oli ostanut erään paikkakuntalaisen isännän näyttävän porraskiven. Veli Merikoski oli Uukuniemen esikaupunki Sortavalan poikia, koska hänen isänsä Kaarlo Merikoski toimi ennen sotia yli kolmekymmentä vuotta Sortavalan seminaarin…

Se, että maamme pääministeri, eli ylin poliittinen johtomme, bilettää, on herättänyt kielteistä huomiota maassamme ja huvittuneen myönteistä huomiota maailmalla. Ennen ei maamme ylin poliittinen johto tiettävästi bilettänyt. Mannerheim tosin joi kaksi piripintaista lasillista kovaa viinaa joka päivä, mutta tiedossa ei ole, että hän olisi koskaan bilettänyt Sanna Marinin lailla. Ainut maininta siitä, että maamme ylin…

Yleisradio sai aikoinaan vallan Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen höpöuutisen levittämisestä. Kyseisen höpöuutisen mukaan 1930-luvulla Puna-armeija yritti perustaa valkobandiittien hyökkäyksen varalta 1400 erikoiskoulutetun hirven muodostaman sotahirvipataljoonan. Projekti ei höpöuutisen mukaan onnistunut, koska hirvien hermot eivät kestäneet pyssyjen pauketta. Ilmeisesti Neuvostoliitossa ei siis ollut ennen sotaa käytössään kunnollisia psyykenlääkkeitä. Saksalaisten höökipulverilla olisi hirvienkin rohkeutta ja hyökkäyshenkisyyttä…

Tuosta uutisesta, jonka mukaan Dimitri Medvedev on suorittanut asepalveluksensa Huuhanmäen kasarmilla Uukuniemen lähellä, tuli mieleeni, että Yle sai viitisen vuotta sitten Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen höpöhöpöuutisoinnista, koska se kertoi, että voittamaton Puna-armeija koulutti 1930-luvulla Karjalassa sotahirviä taistelemaan valkobandiitteja vastaan. Julkisen sanan neuvoston mukaan kyseessä on venäläisen lehden aprillipila vuodelta 2010, jota Jaakkimassa Huuhanmäen kasarmin…

Melkein tunnen Venäjän ilmeisen kakkosmiehen Dimitri Medvedevin, jonka sukunimi muuten on suomeksi Karhunen, sillä Pietarissa opin tuntemaan ilmeisen pahasuisen venäläisen naispuolisen matkaoppaan, joka valitteli sitä, ettei aikoinaan hakannut ”sitä perkeleen kääpiötä enempää”. He olivat nimittäin lapsena leikkineet samalla hiekkalaatikolla. Muutenkin minulla on yhteistä Venäjän poliittisen johdon johtavan sotilasasiantuntija Medvedevin kanssa, koska hän on suorittanut asevelvollisuutensa…

Rohkenin esittää toivomuksen, että seuraavalla kerralla Kosonen esittäisi mustalaismiehen äänellä Pettäjän tien, jonka monikin romanilaulaja on levyttänyt. Yllätyksekseni huomasin internetistä, että Pettäjän tie ei ehkä sittenkään ole mustalaismusiikkia ainakaan korkeimman oikeuden mukaan. Wikipedia kertoo tapauksesta seuraavaa: ”Alun perin ”Pettäjän tien” tekijäksi oli merkitty Pirkko Ahlgren, mutta syksyllä 1977 Korkein oikeus päätti laulun olevan jäljitelmä Erkki…

Männä viikolla vietettiin Suonenjoen Kellarikalleriassa suomalaisen taiteenpäivää, kuten oikein onkin. Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja hyvin vaikuttava. Yleisöäkin oli jopa liikaa, koska juhlatilasta oli ilma loppua. Jos jotain muutakin kielteistä tilaisuudesta pitää oikein hakemalla hakea, niin sain sieltä korvaani jonkinlaisen sitkeän madon; ilmeisesti hyvin samanlaisen kuin Kalle Päätalo, jonka päässä alkoi soida vähän sodan jälkeen…

Eittämättä nykyajan nuorison kovaääninen ns. rock:n roll-musiikki on jäänyt minulle hyvin vieraaksi taidemuodoksi ja niinpä esimerkiksi, kun teksti-tv:ssä oli uutinen, että Cheek lopettaa, luulin, että kyseessä on jokin lämminverihevonen. Myös raviurheilu on jäänyt minulle vieraaksi enkä ole koskaan vieraillut kaviouralla. Työpaikan tyky-toimintaan liittyen olen kuitenkin joutunut olemaan yhdessä rock-konsertissa ja kyseessä oli jonkin Yö-yhtiön vierailu…

Ikonitaiteesta en tosiaankaan, kuten olen ennenkin todennut, ymmärrä tuon taivaallista, mutta raha-asioista ymmärrän sitäkin enemmän, koska olen nuuka kuin piru. Tämän vuoksi Lapinlahden näyttelyn suosikki-ikoniksi valitsin Jumalan kuvan, jonka tekemisessä on pyritty säästämään kustannuksissa. Yleensähän ikonit ovat hämmästyttävän hintavia, koska esimerkiksi niitä suojaava riisa on monta kertaa tehty hopeasta. Sen sijaan minun suosikissani kallis hopeinen…

Johannes Karhapään, eli Johannes Sonkajarantalaisen, surullista ampumistapausta miettiessäni ja häntä esittävää ikonia katsellessani pistää silmääni se, että hän puristaa kädessään vanhauskoisten kahdeksanpäätyistä ristiä. Sen lisäksi, että ortodoksisen kirkon suuren skisman aiheutti kiista siitä, tehdäänkö ristinmerkki kahdella vai kolmella sormella, niin myös oikeasta ristin mallista ei ole päästy yksimielisyyteen. Vanhauskoisten ristissä on kahdeksan päätyä, koska ristissä…