Mielenkiintoinen tapaus tuo eilen mainittu Miika Kortekallio, koska heikkolahjaisena ihmisenä en pysty ymmärtämään, mikä sai rikkaan kartanon kasvatin ja Cambridgessäkin opiskelleen lahjakkaan nuorenmiehen syyllistymään moiseen. Myös Kortekallion menehtyminen vankilassa äkilliseen sairauteen saa ilmeeni mietteliääksi.
Tutkin tuossa Savon Sanomien juttuja tästä Leppävirran suuresta pojasta ja siellä kerrottiin, että huumepoliisi Jari Aarnio kuulustelin Kortekalliota yli 200 tuntia ja uskoakseni näiden pitkien keskustelujen jälkeen miellyttäväkäytöksinen Kortekallio sai vuoden poliisiksikin valitun Aarnion vaihtamaan puolta. Ehkä huumepoliisi ymmärsi, ettei hasiskauppaa saada mitenkään maastamme loppumaan ja parempi on, että aineen jakelusta huolehtivat poliisiviranomaiset, jottei tämä ison liikevaihdon ala suistu täysin rikollisten käsiin.
Jostain lehtijutusta tein sen päätelmän, ettei Aarnio olisi jääviyssyistä toimia Kortekallion kuulustelijana, koska miehet olivat tavallaan sukua, koska minussa ainakin syntyi käsitys, että he olivat napalangokset, kuten asia Savossa hienotunteisesti ilmaistaan.
Mutta pienet ovat maamme huumepiirit. Nimittäin se matkapuhelin, joka kytki ns. leppävirtalaisen emännän huumevyyhtiin mukaan, jonka seurauksena sitten emäntäkin sai alioikeudessa peräti seitsemän vuoden tuomion alioikeudessa, joka taisi korkeimmassaoikeudessa lopulta lyhentyä kuitenkin kahteen, löytyi Aarnion autotallissa lojuneesta kengästä, jonka alkuperäinen omistaja oli maamme tunnetuin huumetupakkamies ja maamme historian suosituin museo-opas Ior Bock. Joskus telkkarista tuli ohjelma Iorista, joka vaikutti lievästikin sanottuna vähemmän luottamusta herättävältä tyypiltä, mutta niin hauskaa hänellä näytti olevan, että mieleeni juolahti, että Suomessa olisi ollut järkevämpää vapauttaa vuonna 1968 käyttäjissään höveliään mielen synnyttävät huumetupakat sen sijaan, että vapautettiin väkivaltaa lisäävä keskikalja.
Yhden Savon Sanomien selostuksen Paukarlahden kartanon asioista voi lukea maksutta tästä https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3018346
3 vastausta artikkeliin “Leppävirtalainen emäntä”
Paukarlahdessa poliisit pitivät ”ratsioita” pysäyttelivät autoja mutta samalla seurasivat kartanon liikennettä. Mäen päällä pohjoispuolella kartanoa on talo jonka yläkerrasta poliisit kiikaroivat kartanossa kävijöitä. Huumeet olivat Vaajasalmen tien varren ladossa mutta poliisit ratsasivat epähuomiossa väärän ladon jossa ei huumeita ollut. Tämä tapahtui luullakseni 1980-1990 välillä. Miika on haudattu sukuhautaan Paukarlahden hautausmaalle. Kävin siellä kerran eläkkeellä olevan poliisin kanssa.
Tässä Paukarlahden tapauksessa olisi ainesta elokuvaan. Paukarlahden emännän tuomio muuten lyheni rajusti ylemmissä oikeusasteissa.
Olihan siellä kansainvälinen hippileiirikin alastomina juoksentelivat metsissä. Oilisiko jopa sieniä keränneet? Muutaman minäkin bongasin. Lähinnä tarkkailin näitä misukoita.