Aira Samulinin lähtö tuonilmaisiin toi mieleeni, että tavallaan hän liittyy Suonenjoen kulttuurihistoriaan ja että Suonenjoen asema liittyy tavallaan maamme sotahistoriaan.

Muistelmakirjassaan Soturi ja sunnuntailapsi hän kertoo, että talvisodan aikaan suojärveläisiä evakkoja, joiden joukossa oli myös silloinen Aira Suvio äitinsä kanssa, majoitettiin Suonenjoelle. Samulinin muistelujen mukaan jopa Petroskoin Tiltu oli tietoinen tapahtuneesta ja oli kuuluttanut radiossa, että Suonenjokea pommitetaan suojärveläisten takia.

Sota-aikana liikkui kaikenlaisia huhuja ja sellainenkin tieto kiiri rintamalta, että Airan isä vääpeli Viktor Suvio oli kaatunut. Sen jälkeen 12-vuotias Aira kävi äitinsä kanssa availemassa Suonenjoen asemalle rintamalta tuotuja arkkuja, mutta isää niistä ei löytynyt.

Kaatumishuhu paljastuikin sitten vääräksi, kun talvisodan päätyttyä Viktor Suvio palasikin ihan terveenä perheensä luokse. Aira Samulin kertoi muistelmissaan, että aina kun hän ajaa junassa Suonenjoen aseman ohi, hän muistaa, kuinka hän 12-vuotiaana kävi äitinsä kanssa siellä arkkuja aukomassa.

Jatkosodan taistelujen alkaessa Aira Samulin asui äitinsä kanssa lähellä rajaa Lappeenrannassa. Mielenterveysongelmista kärsinyt äiti päätti lähteä tyttärensä kanssa polkupyörillä taistelupaikalle viedäkseen isälle mansikkatuokkosen.

Ihmeelliseltä tuntuu, että pyöräilijät pääsivät vartiomiesten ohi etulinjaan, mutta he tulivat liian myöhään. Vääpeli Viktor Suvio oli jo saanut luodin rintaansa ja löytyi kuolleena paareilta verissään.