| Ilkka Taipaleen Venäjän suhteisiin painottuva muistelmateos Venäjä mon amour pajastaa, ettei maamme ole ollut niin pahasti suomettunut, mitä monet väittävät. Ainakaan 1960-luvulla sisäministerinäkin toiminut Leppävirralla syntynyt Johannes Koikkalainen ei suostunut olemaan mikään vellihousu edes Kremlissä Neuvostoliiton korkeimman johdon edessä. Joskus 60-luvun lopulla SDP:n kärkimiehet olivat puheenjohtaja Rafael Paasion, jota tämän ylenmääräisen rauhallisuuden vuoksi kutsuttiin mannertenväliseksi nahjukseksi, johdolla ensimmäistä kertaa Kremlissä tapaamassa Nkp:n politbyroota. Tilaisuuden aluksi pääsihteeri Leonid Breshnev piti tunnin esityksen NKP:n saavutuksista maailmassa. Sitten puolueen pääideologi Mihail Suslov esitteli toisen tunnin NKP:n saavutuksista maailmankaikkeudessa. Esitelmien loputtua Breshnev tiedusteli, olisiko vierailla jotakin kysyttävää. Sisäministeri Koikkalainen pyysi puheenvuoroa ja kysyi: ”Missä on vessa?” Siinä suoraselkäinen Suomen mies osoitti rohkeutensa; joku arka mies olisi laskenut housuunsa. Ilkka Taipale ei kirjassaan paljasta, mitä sitten tapahtui, mutta muistelenpa, että silloin paikalla ollut puoluesihteeri Erkki Raatikainen kertoi jossain kirjassaan, että pääsihteeri Breshnevin ilme ei värähtänytkään, vaan hän painoi jotain hälytysnappulaa, jonka jälkeen kaksi majurin arvoista upseeria saapui paikalle ja ohjasi Koikkalaisen Kremlin mukavuuslaitokseen. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/venaja-mon-amour/ |
