Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että Kari-Pekka Kyrö narrasi, kun hän poliisikuulustelussa kertoi hankkineensa insuliinia itselleen väsymykseen, vitutukseen ja kusetukseen. Kyllä se insuliini oli varmaankin hankittu silloisille maamme hiihtohuipuille, koska kasvuhormoni tehoaa huonosti, ellei samalla käytä myös insuliinia. Insuliini ei edes ollut kuulusteluaikaan kielletty dopingaine, kun taas kasvuhormoni oli, vaikka sen käytön paljastaminen oli siihen aikaan ja ilmeisesti vielä nytkin hankalaa.
Tuo kasvuhormoni tuli suomalaisille tutuksi siitä, kun STT väitti viime vuosituhannen lopulla, että hiihtäjä Jari Räsänen olisi ostanut tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä ampullin kasvuhormonia eräällä parkkipaikalla. Aine oli siihen aikaan kovasti kallista ja vaikeasti saatavaa, mutta STT tiesi kertoa, että sitä oli kuitenkin ollut saatavilla, koska Räsäsen hankkimaa kasvuhormonia olisi varastettu ruotsalaiselta lääketehtaalta.
Dramaattinen ja pitkä kunnianloukkausoikeudenkäynti Räsäsen tapauksesta sitten luonnollisesti tulikin, koska hyvä asianajaja kykenee sotkemaan selvänkin asian. Oikeudenkäynnissä ilmeni, ettei Räsäsen hankkimaksi väitetty aine ollutkaan Ruotsista varastettua, koska STT:n esittelemä ampullikin oli ihan toista mallia kuin aito ruotsalainen ja niinpä Räsänen ja hiihtoliiton herrat voittivat oikeudessa, joka totesi heidän kunniaansa loukatun. STT:n toimittaja Johanna Aatsalo sai sakkoja ja 30 päivää ehdollista vankeutta, mutta päätoimittaja Kari Väisänen selvisi sakoilla. Lisäksi he joutuivat maksamaan 19 henkilölle korvauksia yhteensä 1,5 miljoonaa markkaa.
Edellä kerrottu tuomio on saanut lainvoiman, ja jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että väärinhän se meni. Seuraamuksitta eivät kuitenkaan oikeusjutun voittajat selvinneet, koska uskon esimerkiksi, ettei entisestä hiihtoliiton puheenjohtajasta Esko Ahosta tullut koskaan presidenttiä kasvuhormonikohun vuoksi ja kyllä oikeudessa pullopyllysian lailla valehdelleet hiihtäjät ja hiihtoliiton miehet joutuivat sittemmin vielä kovasti kärsimään dopingharrastuksensa takia, kun Lahden mömmönhiihtojen jälkeen asiat alkoivat selviämään.
Rikostutkija Kimmo Nokkosen kirjasta sain sen käsityksen, että hän haluaisi, että valtakunnansyyttäjä hakisi Räsäs-jutussa tuomionpurkua. Itse epäilen, että valtakunnansyyttäjä ei ole kovin innostunut ottamaan juttua hoitaakseen, vaikka tietääkin vääryyden hyvinkin olevan asiassa vallalla, koska Suomen Hiihtoliiton sotkuja on kohta setvitty 30 vuotta. Ulvilan surmaa on muuten tutkittu vasta 20 vuotta. Monet ovat myös sitä mieltä, että 80 vuoden takainen sotasyyllisyysoikeudenkäynti olisi syytä ottaa uusiksi.