Voi olla, ettei eilen mainitsemaani kapteeni Aleksanteri Torikkaa (alk. Aleksandr Krasheinin) kaapattu ja ammuttu pelkästään suojeluskuntapuseron vuoksi eikä edes sen vuoksi, että hän talvella 1918 kaappasi bolsevikeilta viisi lentokonetta Suomen valkoiselle armeijalle.

Mikko Porvalin Kadonneen kaupungin varjo-kirjan luettuani ajattelen, että neuvostoliittolaiset kaappasivat Torikan, koska uskoivat hänen olevan Suomen sotilastiedustelun miehiä ja veivät hänet sitten NKVD:n kuulusteluihin, joissa uskoakseni kaikki kuulusteltavat kertoivat kaiken tietämänsä ja monet vielä sitäkin enemmän.

Nimittäin kyllä Suomenkin kuulustelijat yleensä tarvittaessa saivat kaikki puhumaan, vaikka yleensä kai keinona oli se helppo, halpa ja tehokas menetelmä, että kuulusteltavaa hakattiin kepillä jalkapohjiin, joihin mustelmia ei jää.

Sotapoliisi Taavetti Heikkisestä kertovassa kirjassa Rintaman poliisi kerrotaan, että yleensä epäillyt desantit ja muut epäillyt vakoojat alkoivat puhumaan saatuaan keppiä, mutta joillekuille sitkeimmille piti keppiä antaa paljon.

Sellaistakin olen lukenut, että jotkut kaukopartiomiehet käyttivät kuulusteluissa puhalluslamppua tiedonhankintavälineenä, mutta sitä en oikein usko, koska puhalluslamppu on liian painava mukana raahattavaksi.