1970-luvulla Neuvostoliiton sosialistinen suunnitelmatalous onnistui kehittämään suklaalle korvaavan tuotteen, jota kutsuttiin kamatahveliksi ja meillä talkkunasuklaaksi. Kamatahvel syntyi Neuvostoliiton loppuaikoina vuonna 1970 puhtaasta tarpeesta, sillä maailmanlaajuisen kaakaopulan vuoksi raaka-aineiden hinnat nousivat ja saatavuus heikkeni. Virolaisen Kalevin makeistehtaan oli pakko keksiä luova ratkaisu kaakaovoin korvaamiseksi ja se onnistui asiassa.

Insinöörit päättivät kokeilla Viron kansallisylpeyttä, edullista ja ravitsevaa kama-jauhoa. Tuloksena syntyi rouskuva ja omaperäinen makeinen, josta tuli valtava hitti virolaisten keskuudessa. Se katosi markkinoilta Neuvostoliiton romahdettua, mutta virolaisten nostalgia toi sen takaisin kauppoihin vuonna 2001 ja se on suosittu edelleen.

Tekoäly Geminin mukaan klassinen Kamatahvel suklaanvastike tehdään seuraavista pääaineista: ”Kama-jauho (noin 11–12 %): Tämä on tuotteen sielu. Kama on perinteinen virolainen seosjauho, joka koostuu paahdetusta ja jauhetusta rukiista, vehnästä, ohrasta ja herneestä (joskus mukana on myös kauraa). Se antaa patukalle sen tunnistettavan, hieman pähkinäisen, viljaisen ja rukiisen maun.”

Suomalaiset ovat pitäneet talkkunasuklaata hyvänä vitsinä, mutta ainakin minun hymyni hyytyi, kun Tallinnan KGB-museon opas kertoi suuren CNN-uutistoimiston toimittajan vierailleen muutama viikko sitten heidän museossaan ja hän oli ohjelmassaan kertonut kamatahvelin olevan maailman parasta suklaata. 

Itse tosin hieman epäilen toimittajan laskeneen huumorileikkiä. Itse en ole samaa mieltä, mutta jos oikein hakemalla pitää kamatahvelista etsiä jotain hyvää, niin se on se, että levy näytti maksavan vain 90 centtiä eli noin neljänneksen Fazerin Sinisen hinnasta.