Eittämättä on urheilukielellä sanottuna selviö, että Norja voittaa tänä vuonna jalkapalloilun maailmanmestaruuden. Viime yönä norjalaiset kohtasivat yleisesti maailman parhaana jalkapallomaana pidetyn Brasilian, joka on voittanut yhteensä viisi maailmanmestaruutta, ja peli muistutti miehet vastaan pojat ottelua, koska viikingit olivat keskimäärin puoli päätä brasseja pitempiä ja ainakin kymmenen kiloa painavampia.
Välillä vaikutti jopa siltä, että Norja piti Brasiliaa pilkkanaan, vaikka lähti otteluun asiantuntijoiden mielestä selvänä altavastaajana. Minä en niin ajatellut, koska muistan, että kun maat kohtasivat vuonna 1998 mm-kisoissa ja Norja voitti silloinkin 2-1.
Senkin muistan, että Norjan päävalmentajana siihen aikaan toimi värikäs Egil ”Drillo” Olsen. Korkeimmillaan Norja nousi hänen aikanaan FIFA-rankingissa uskomattomasti toiselle sijalle. Olsen tuli tunnetuksi omintakeisesta tyylistään käyttää vihreitä kumisaappaita kentän laidalla ja harjoituksissa. Olsenin kerrotaan käyttäneen saappaita alun perin pitääkseen jalkansa lämpiminä ja kuivina reumatisminsa vuoksi. Toisaalta luulen, että kumisaappaillaan tämä halusi erottua muiden maajoukkueiden herraskaisen oloisista valmentajista, jotka käyttivät Suomen Antti Muurista lukuun ottamatta kravattia.
Olsenin pelifilosofia oli yksinkertainen ja nerokas. Silloinen Norjan maajoukkue oli tunnettu hyvin taktisesta, puolustusvoittoisesta ja suoraviivaisesta pitkän pallon taktiikastaan, jossa pallo pelattiin laitapuolustajalta suoraan pitkille laitahyökkääjille päähän. Taktiikka oli tavallaan muunnelma perinteisestä suomalaisten pelityylistä, joka perustui siihen, että pitkä pallo ylös ja kaikki perään.
60-luvulla Suomen maajoukkueen pelaajia kutsuttiin hiihtäjiksi, koska sisähalleja ei ollut ja pelaajat pitivät talvisin kuntoaan yllä hiihtämällä. Tälläkin valmennusmenetelmällä maajoukkueemme voitti kaksi kertaa Pohjoismaiden mestaruuden, joka nykyään tuntuu uskomattomalta saavutukselta. Kerrotaan, että silloinen Suomen maajoukkue oli niin kovakuntoinen, että sen olisi voinut huoletta lähettää juoksemaan Helsingistä Ouluun.
Egil Olsen tunnettiin jalkapallon ulkopuolella vakaumuksellisena marksilaisena, joka ei käyttänyt alkoholia tai omistanut autoa. Valmentaessaan Englannissa Wimbledonissa hän saattoi jopa pakottaa pelaajansa kävelemään harjoituksiin. Hänen tavaramerkiksi muodostuneet kumisaappaansa herättivät brittitiedotusvälineissä runsaasti hilpeyttä, joka ihmetyttää, koska reumatismi ei ole naurun asia.