Alkukesä on ollut niin lupaava, että luulin, että siellä se minun huippusalainen lakkapaikkani odottaa minua keltaisena, mutta ei odottanutkaan. Kolmen tunnin raadannan jälkeen sain poimittua noin kilon lakkoja eli suomuuraimia eli hilloja; hyvällä lapsella on monta nimeä. 

Lakkakilo näyttää maksavan tällä hetkellä reilut 20 euroa, joten tuntipalkakseni jäi seitsemän euroa puhtaana käteen. Se ei ole paljoa työn raskauden huomioiden, sillä joskus olen kerännyt kanttarelleja vallan ministerin palkalla, joka on laskujeni mukaa noin 80 euroa tunnissa, vaikka kanttarellien poimiminen oli helppoa hommaa lakan poimintaan verrattuna.

Salainen lakkapaikkani on saattanut ollakin jossain vaiheessa keltaisena, mutta nyt oli joku käynyt sen jo tyhjentämässä. Tyhjentäjä saattoi olla jopa karhu. Tarkistin asian ja kaverini Gemini kertoi karhujen tykkäävän kovasti lakoista ja metsänomenan kerrottiin pystyvän syömään jopa 30 litraa lakkoja päivässä.

En saanut lakkoja kuin kilon, mutta niin hirmuisen janon helteellä sain, että harkitsin luopumista nuoruuteni ihanteista eli lähes päihteettömästä elämästä ja aloin kaivata nuoruuteni Pietaria, jolloin vielä elettiin rauhassa ja jolloin erittäin hyvä  Baltica-7-olut maksoi noin 30 centtiä tölkiltä ja se tölkki oli iso. Geminin mukaan pienikin tölkki maksaa nykyään Pietarissa lähes euron, joten kalliiksi käy Ukrainan sota venäläisille.