Yksi ikiaikainen unelmani toteutui eilen, kun pääsin todistamaan sitä, kuinka Imatran koski kuohui 16 minuutin ajan vapaana. Koska en osaa pitää puoliani tässä kovassa maailmassa, niin tunne-elämystäni haittasi kuitenkin se, että katseluterassipaikoista taisteltaessa en menestynyt, vaan jäin takariviin ja niinpä vaikka käteni on pitkä ja paksu kuin orangutangilla, niin kännykkävideoni ei oikein onnistunut siitä huolimatta, että suoritin kuvauksen varpailta käsin.
Numerohulluna ihmisenä, joka sen lisäksi on nuuka kuin piru laskeskelin tapahtuman aikana, mitä tämä kaikki kansantaloudelle oikein maksaa ja tulin lopputulemaan, että koska pudotuskorkeutta koskella lienee 40 metriä ja koska vettä virtaa ehkä 100 kuutiota sekunnissa, niin kosken teho on 40 megawattia eli kansankielellä vajaat 60.000 hevosvoimaa.
Saamatta jääneen sähkön hinta voisi olla vaikkapa 5 centtiä kilowattitunnilta, ja näin ollen 16 minuutin vapaajuoksutuksen takia saamatta jää 500 euroa. Jos tapahtuma järjestetään 50 kertaa vuodessa, kansantaloutemme menettää sähkötuloja yhteensä 25.000 euroa. Olen valmis hyväksymään tuon uhrauksen, koska vapaana pauhaava Imatran koski on mahtava ja mieltä ylentävä kokemus.