Eilen mainitsemani Ville Ritola muutti jo 17-vuotiaana Etelä-Pohjanmaan Peräseinäjoelta Amerikkaan rakennustöihin. Amerikassa suomalaiset olivat siihen aikaan kovia urheilemaan ja Ville huomasi olevansa erinomaisen hyvä juoksija, joka voitti pitkillä matkoilla kenet tahansa leikiten. Kunto nousi, koska työmatkat tehtiin jalan ja kirvesmies joutui rakennuksillakin liikkumaan vilkkaasti. Ritolan kestävyyttä lisäsi sekin, että hyväjalkaiseksi tunnettuna hänen piti tarpeen tullen hakea juoksemalla viinaa työnjohtajille.
Antwerpenin olympialaiset olivat vuonna 1920 ja Ville ajatteli lähteä Hannes Kolehmaisen mukana sinne,koska hän oli parhaassa iässä ja kunto oli kova. Sosialistihaalin tansseissa hän kuitenkin törmäsi Selma Aaltoseen ja
suunnitelmat muuttuivat. Olympialaiset jäivät väliin, koska Ville oli kovasti kiintynyt vastavihittyyn vaimoonsa. Hän oli myös saanut kirvesmiehenä hyviä urakoita,jotka olisivat kusseet kintuille, jos kesken kaiken olisi pitänyt lähteä juoksentelemaan kilpaa.
Hannes Kolehmainen kävi voittamassa kisoissa maratonin ja palattuaan hän vakuutti, että kyllä Ritola olisi siellä voittanut kaikki matkat. Jos näin olisi tapahtunut, pidettäisiin Ritolaa nyt kaikkien aikojen suurimpana urheilusankarina, vaikka esimerkiksi Carl Lewisin ei ole tarvinnut huolehtia työ- tai edes naisasioista. Laskujeni mukaan Ville olisi voinut voittaa urallaan jopa 12 olympiamitalia, joista noin 10 kultaista, jos hän olisi ollut mukana Antwerpenin kisoissa
Pariisin olympialaisissa neljä vuotta myöhemmin Ritola sitten voittikin neljä kultaa ja kaksi hopeaa, joka laskujeni mukaan on olympiahistorian yleisurheilijoiden vaikka hän oli täysi amatööri esimerkiksi Paavo Nurmeen verrattuna. Vastaanotto ei ollut Amerikassa erityinen. Amerikkalaiset olivat hiukan vihaisia, kun Ville edusti Suomea, ja monet suomalaiset eivät niin paljon piitannet olympialaisista. Amerikan-suomalaiset olivat kovasti työväenhenkisiä ja pitivät olympiakisoja porvareiden sapelijuhlina. Ritolalta meni kuitenkin koko syksy sitten jonkinmoiseen juhlimiseen, joka laski kuntoa.
Mutta kyllä Villen maine kasvoi olympialaisten jälkeen. Kun eräs kaveri tuli työmaalle häntä kyselemään, sanoi työmaan arkkitehti Ritolaa tarkoittaen: ”Tuo mies on hyvä juoksija mutta vielä parempi se on karpenterina”. Pojat vähän kiusoittelivat Ritolaa työhulluudesta. Kerrankin ne rasvasivat vaseliinilla kirveenvarren, ja kun Ville alkoi hakata nauloja lensi kirves kädestä kymmeniä metrejä ainakin miehen oman kertomuksen mukaan.