Jouni Tossavaisen Amerikan lentävistä suomalaisjuoksijoista kertovassa kirjassa mainitaan ohimennen myös eräs meikäläinen suurjuoksija, joka kärsi kiusallisesta kleptomanian vaivasta. Tossavaisen kirjassa miehestä käytetään sukunimeä Raunio, mutta Ville Ritolan muistelmissa puhutaan varasteluun taipuvaisesta kestävyysjuoksija Ilmari Primistä.
Etsin Internetistä selitystä kaksinimisyysasiaan ja vaikuttaa siltä, että Raunio muutti jostain syystä , jota voi vain arvailla, nimensä Usa:ssa Rauniosta Primiksi. Ainakin 20-luvun Suomen Urheilulehdet näyttävät käyttävän miehestä molempia sukunimiä.
Ossi Viidan kirjassa Suden hetkiä kerrotaan, että 1920-luvulla Usa:n presidenttikin ihastui suomalaisiin kestävyysjuoksijoihin siinä määrin, että kutsui Paavo Nurmen ja kaksi amerikansuomalaista suurjuoksijaa Gunnar Nilsonin ja Ilmari Primin vierailulle Valkoiseen Taloon.
Vierailusta oli tulla täydellinen katastrofi Primiä vaivanneen kleptomanian eli sairaalloisen varasteluvimman vuoksi, eikä mies päässyt vaivastaan eroon edes Valkoisessa Talossa.
Kun Nurmi ja kumppanit olivat lähdössä, huomasivat he Primillä jonkun oudon nyytin, josta lähemmässä tarkastelussa löytyi läjä presidentin pöytähopeita. Ennen kuin kukaan ehti huomata mitään, muut pakottivat Primin palauttamaan haarukat, veitset ja lusikat takaisin paikoilleen.
Mutta Prim ei ottanut tapauksesta opikseen. Eräänä yönä viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola heräsi New Yorkin asunnossaan siihen, että huoneistossa hiiviskeli varas. Ritola lähti ripeästi takaa-ajoon, mutta vaikka hän oli vähintäänkin maailman toiseksi paras kestävyysjuoksija, hän ei varasta saavuttanut.
Asiaan vaikutti todennäköisesti se, että Ritolalla oli kirves kädessään, joka hidasti takaa-ajajan vauhtia,mutta vastaavasti lisäsi pakenevan juoksumotivaatiota. Ritola oli varma, että varas ei voinut olla kukaan muu kuin Ilmari Prim, joka oli juoksijana lähes Ritolan luokkaa.Ossi Viidan mainio Ville Ritolasta kertova kirja Suden hetkiä on luettavissa tässä linkissä: