Haikeaksi veti mielen, kun katsoin aika monennen kerran Arvo Tuomisen hienon dokumentin Äänisen vettä, kun taas muistin, että moni mielenkiintoinen paikka jää minulta tässä elämässä Karjalasta näkemättä, koska ensin tuli taudit, sitten tuli sota ja seuraavaksi odotan huolestuneena Suomenlahden sulkeutumista ja siitä seuraavaa nälkää.

Ehdin käydä itärajan takana noin 30 kertaa, mutta Äänisen rantakallioiden 6000 vuotta vanhat kaiverrukset jäävät minulta näkemättä, samoin Kivatsun putous, joka on Euroopan toiseksi suurin tasankovesiputous, mitä ihmettä sillä termillä tarkoitetaankaan ja myös Kontupohjan mielenkiintoinen vuodelta 1774 oleva puukirkko, joka ehti palaa vuonna 2018 syystä, jota voi vain arvailla.

Arvo Tuominen kertoo sosialistisessa mediassa, että paljon on tapahtunut ohjelmanteossa mukana olleille henkilöille dokumentin valmistumisen jälkeen. Ohjelman esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Tuomisen mukaan ”yksi haastateltava kuollut vankeudessa syöpään, yksi nimetty ulkomaiseksi agentiksi, kuvaaja kuollut maksakirroosiin, Venäjä aloittanut hyökkäyssodan ja Suomi sulkenut itärajan.” Epäilen, että maksakirroosiin kuollut ohjelman kuvaaja nautti elämässään liikaa Äänisen vettä.

Äänisen veteen voi tutustua tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-1360694