Tallinnan kaupunginmuseossa oli esillä neuvostovallan aikuisia rintamerkkejä. Merkit olivat upeita, koska käsittääkseni Neuvostoliiton rintamerkkiteollisuus oli ehdotonta maailman huippua. Minusta hienoin merkki oli se, jossa ymmärtääkseni mainostettiin yhteiskunnan katkaisuhoitopalveluita alkoholin liikakäyttäjille. Sellaisiakin alkoholin käyttäjiä Neuvostoliitossakin oli luultavasti jäänteenä kapitalismin ajoilta.

Merkissä lukee lähes selvällä suomalla, että ”HOIDU VIINAKATKUST”. Tuo iskulause sai minut päästämään vähää vaille selkäkeikkanaurun, jota museon opas kummeksui ja yritti viron kielellä selittää, ettei asiassa ole mitään nauramista. Minä taas yritin monellakin kielellä selittää, miksi iskulause kuulostaa suomalaisesta jostain syystä riemastuttavalta.

Yritin jopa ostaa itselleni tuon rintamerkin, mutta se ei ollut myynnissä. Harmi, sillä olisin mielelläni kiinnittänyt tuon merkin tumman, hieman hartioista piukean, juhlapukuni miehustaan sen toisen kunniamerkin rinnalle, jota ylpeydellä kannan. Se merkki on 50 metrin uintimerkki, joka minulle myönnettiin jo vuonna 1967.