Luin aikoinaan Eduardo Galeanon kirjan : Jalkapallo valossa ja varjossa. Tämä urheilukirjallisuuden klassikko käy läpi jalkapallon historiaa, pohtii lajin luokkavoimasuhteita, kulttuuria ja maantiedettä ja käsittelee useissa luvuissa myös paitsiosäännön syntyä sekä pelin muuttumista herrasmiesten harrastuksesta kansan lajiksi.
Kirja paljastaa säälimättä, että jalkapallon paitsiosäännöllä on selvä luokkaluonne. 1800-luvun alussa jalkapalloa koodattiin Englannin eliittikouluissa (mm. Eton, Harrow, Rugby). Jokaisella koululla oli omat sääntönsä, mutta lähes kaikkia yhdisti ajatus siitä, että pallon etupuolella kärkkyvä pelaaja toimi epäherrasmiesmäisesti.Urheilun tuli heidän mielestään olla fyysistä, rehellistä ja eteenpäin puskevaa kuljettamista eli eli eräänlaista rykelmätaistelua, kuten nykyisessä rugbyssa.
Kun Englannin jalkapalloliitto (FA) perustettiin yläluokkaisten gentlemannien toimesta vuonna 1863, sen paitsiosääntö oli äärimmäisen tiukka: kukaan hyökkäävän joukkueen pelaaja ei saanut olla syötön lähtiessä pallon etupuolella. Syöttäminen eteenpäin oli siis kokonaan kielletty.
Sen sijaan teollisuuskaupungeissa, kuten Sheffieldissä, Manchesterissa ja myöhemmin Skotlannissa jalkapallo levisi nopeasti työväenluokan keskuuteen. Työläisseurat huomasivat, että peli oli huomattavasti mielekkäämpää ja katsojille viihdyttävämpää, jos palloa pystyi syöttämään eteenpäin vapaaseen tilaan. Sheffieldissä kehitettiin oma jalkapallokoodi. Heillä oli käytössä todella väljä paitsiosääntö, joka salli pitkät syötöt ja eteenpäin pelaamisen.
Työväenluokkaiset seurat ja Skotlannin seurat kehittivät kuuluisan syöttöpelin, joka alkoi dominoida englantilaisten herrasmiesten yksinyrittämiseen perustunutta peliä. Työläispalloilijoiden ajattelun taustalla lienee vaikuttanut Marxin neuvo, jonka mukaan maailman kaikkien proletaarien pitää liittyä yhteen.
Paitsiosääntö on reilun sadan vuoden aikana kummasti höltynyt ja muuttunut alkuperäisestä englantilaisten herraspoikien kannattamasta säännöstä selvästi työväenluokkaiseen suuntaan.
Tämä Jalkapallon valossa ja varjossa on lukemisen arvoinen kirja:
https://tarukirja.blogspot.com/2014/03/eduardo-galeano-jalkapallo-valossa-ja.html