Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, mutta onneksi muudan minua fiksumpi lähimmäinen korjasi virheeni. Suomi ei olisikaan louhinut Outokummun kaivoksesta reilussa vuodessa sotakorvausten vaatimaa rahamäärää, vaan kyllä se olisi vaatinut noin 25 vuoden louhinnan. Virheeni selittyy sillä, että laskin Pillilupiaskin kanteen väärin rahan arvon muutoksen.
Sotakorvausten arvo oli 226,9 miljoonaa silloista taalaa, joka nykyrahassa onkin peräti 5 miljardia euroa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vuosia sitten Suomi osti Saksasta UMTS-kaupan yhteydessä ilmaa muistaakseni 10 miljardilla ja että kun Venäjä kansallisti siellä toimivan Fortumin, niin siinä tohakassa meiltä siirtyi 5 miljardia entisen hyvän itäisen naapurimme sotakassan tueksi.
Koska luulin kaverini tekoäly Geminin tietävän paljon, kysyin siltä, että miten paljon alun perin Suomelle kuulunut Petsamon kaivos on tuottanut vaurautta entiselle hyvälle itäiselle naapurille, mutta siihen Gemini ei pystynyt tarkasti vastaamaan, vaan kertoi kaivoksen tuottaneet vaurautta kymmenien miljardien eurojen arvosta, josta vauraudesta vain hyvin pieni osa siunaantui Suomelle vuosien 1938-44 välillä, jolloin kaivos kuului Suomelle. Vaikka Suomen aikaan Petsamon nikkelistä raapaistiin esille vain hyvin pieni osa, tyydytti Suomen nikkeli lähes 80 % Saksan sotateollisuuden tarpeesta.
Epäilen, että mikäli Petsamon alue ja siihen kuuluva kapea kaistale Jäämeren rantaa olisi jäänyt Suomelle, niin Suomi, isiemme maa olisi tällä hetkellä yksi maailman rikkaimmista valtioista, jonka suurin talousongelma olisi se, että minne kaiken rahan voisi tunkea. Vaikka Suomelle kuului Jäämeren rannasta vain noin 50 kilometriä leveä alue, olisi talousvyöhykkeemme kuitenkin ulottunut noin 300 km päähän ja kaipa silläkin suikaleella olisi ollut öljyä ja kaasua ainakin kotitarpeiksi.