Männä viikolla kävimme rouvan kanssa Kohtaamon keskustelukerhossa kertomassa kirjallisesta tuotannostamme. Tilaisuuden jälkeen eräs ystävällinen rouva kävi pyytämässä, että seuraavalla kerralla yrittäisin viljellä edes vähän huumoria, koska hän oli tehnyt työuransa sairaalassa eikä halua kuulla niistä kauheuksista, joista kerroin. Lupasin ainakin yrittää sisällyttää mahdolliseen seuraavaan luentoon edes vähän huumoria.
Ymmärrän rouvan näkemystä, mutta toisaalta ymmärrän myös itseäni, koska kun olen historiasta kirjoittanut, olen keskittynyt historiassa tapahtuneisiin kauheuksiin, joista ainakin koulun historian tunneilla vaiettiin niiden kauheuden takia, koska lasten mieliä ei haluttu järkyttää.
Männäviikkoisessa tilaisuudessa kerroin esimerkiksi siitä, että 1600-luvun loppupuolella Karjalassa polttoitsemurhista tuli suoranainen muotioikku. Esimerkiksi vuosina 1687-1688 tekivät Äänisniemellä ns. vanhauskoiset karjalaiset kaksi joukkopolttoitsemurhaa, joissa kuoli yhteensä noin 3000 ihmistä.
Ihmisiä oli siihen aikaan yli kymmenen kertaa nykyistä vähemmän, joten tsaarilta oli loppua veronmaksajat polttoitsemurhien suosion vuoksi. Itse olen huomannut, että harva on se suomalainen, joka nykyään on noista tapauksista tietoinen ja niinpä olen katsonut velvollisuudekseni levittää asiasta tietoa, jottei vastaava villitys pääsisi enää uusiutumaan.
Toisen kauhea asia, josta ei nykyään paljoa puhuta ja josta tilaisuudessa kerroin, oli karjalaisten taipumus kuohilaisuuteen. Vielä 1900-luvun alussa Venäjällä ja Karjalassa vaikutti skoptilaisuudeksi nimitetty uskon suuntaus, joka tunnetaan parhaiten miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta, koska heidän oppiensa mukaan seksuaalista himoa oli vältettävä. Leikkaukset suoritettiin alkeellisilla välineillä, kuten nahka- ja partaveitsellä, eikä kivunlievitystä ollut. Silminnäkijöiden kuvausten mukaan naisten rinnat kurottiin narulla ja miehet hauduttivat kiveksiään kuumassa vedessä ennen irrottamista.
Anoppini kotikylällä Uukuniemen Mensuvaarassa oli vielä ennen sotaa kuusi kuohilasta. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että yleisurheilun Em-kisoissa vuonna 1969 eräs uukuniemeläisen kuohilassuvun edustaja sijoittui keihäässä seitsemänneksi ja voitti mm. lajin maailmanennätysmiehen Jorma Kinnusen. Hänen riuhtaisussaan oli siis keihäänheittokielellä paljon munaa.