Muistanpa, että minua ei silloisen pääministeri Jyrki Kataisen tapaan itkettänyt, vaan enemmänkin huvitti, kun Katainen vetistellen kertoi, että joutuu vaihtamaan ulkoministeri Ilkka Kanervan tilalle Alexander Stubbin, koska Kanerva oli lähetellyt puutarhan hoitoon liittyviä tekstiviestejä eroottiselle tanssijattarelle Johanna Tukiaiselle. Nyt hunaja-ansa-asiaa pohtiessani olen tajunnut, että tapaus olikin hyvin vakava, koska joku suurvaltavihollinen olisi saattanut helposti käyttää ulkoministerimme taipumusta naippouteen maatamme vastaan. Mielestäni Suojelupoliisin olisi pitänyt varoittaa asiasta tulevaa pääministeri Kataista jo hallitusta muodostettaessa.
Ilkka Kanervan poliittinen ura ei ihme kyllä päättynyt Tukiais-kohuun, vaan pikemminkin se sai vain uutta nostetta. Hänet nimittäin valittiin vuonna 2014 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj:n parlamentin puheenjohtajaksi, joka tehtävä on ulkopoliittisesti erittäin merkittävä. Kanervan puheenjohtajuus meinasi kuitenkin tyssätä siihen, kun ilmeisesti asemastaan huolestunut montenegrolainen parlamentin istuva puhemies alkoi levittää huhua, jonka mukaan Ilkka Kanerva on ”womanizer”, jonka termin kielimies Laakso kertoo muistelmissaan tarkoittavan suomeksi muun muassa playboyta, naistenmiestä tai pahimmillaan jopa kravattisonnia tai meillä Savossa jopa ravattikaulasonnia.
Mutta lopulta kommunisti Jaakko Laakson ponteva junttaustyö onnistui ja hänen paras toverinsa Ilkka Kanerva valittiin Etyj:n parlamentin puhemieheksi niukalla ääntenenemmistöllä. Kanerva voitti vaalin ennen kaikkea parlamentin naisten äänillä, jotka eivät ilmeisesti pitäneet pahana sitä, että puhemies on tunnettu ”womanizer”.
Itse mietin sitä, että miksi Ilkka Kanervaa pidettiin maailmalla ”womanizerina” tai jopa ravattikaulasonnina enkä keksi muuta selitystä, kuin että Ilkka Kanerva on maailmalla sekoitettu isäänsä. Kanervan isä oli nimittäin ammatiltaan keinosiementäjä. Olen muuten kuullut kerrottavan, että Ilkka Kanervan keinosiementäjä isä vieraili siemennysmatkoillaan mm. kansanedustaja Kike Elomaan kotitilalla.
Jostain syystä edellä kertomani Ilkka Kanerva-jutut tuovat mieleeni aikoinaan lukemani poliitikko-kirjailija Arvo Salon muistelmateoksen. Siinä kerrotaan, että nuorena miehenä Salo oli eräässä vankilassa sosiaalityöntekijänä ja hän ihmetteli työtehtäviään hoitaessaan sitä, miksi hän joutui tilaamaan vankilaan pingispalloja aina ennen sitä, kun kirurgi vieraili laitoksessa. Myöhemmin Salo sitten oppi sen, että siihen aikaan seksuaalirikollisiin suhtauduttiin maassamme nykyistä kovemmin. Mietinpä sitä, että tulevia hallituksia maallemme muodostettaessa kannattaisi ainakin eräissä tapauksissa muistaa tuo pingispallovaihtoehto valittaessa ministereitä ulkopoliittisiin tehtäviin, joissa hunaja-ansat vaanivat.
Tässä asiaa Tukiais-tapauksesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanervan%E2%80%93Tukiaisen_tekstiviestikohu