Vaikka itähämäläinen väestö on verkkaisuuteen taipuvaista, niin kyllä kehitys sielläkin pikkuhiljaa kehittyy. Asuin aikoinani 16 vuotta Heinolan vanhan rautatiesillan poskessa ja monta kertaa illansuussa ulkoilutin likaisenharmaata villakoiraani Dingeä, joka oli paljon hienompaa sukua kuin isäntänsä, sillalla, mutta silloin en havainnut sillankaiteessa yhtään lemmenlukkoa, joiden kiinnittäminen siltojen kaiteisiin oli jo siihen aikaan sivistyneessä maailmassa yleisenä tapana.…

Yleensä kuitenkin radioselostajat ovat säilyneet herrasmiehinä. TV:n puolella on välillä ollut vaikeampaa. Kerrankin Leningradissa hotelli Europeiskajassa Paavo Noposen kirjan mukaan Paavo ja Pekka heräsivät yöllä käytävältä kuuluvaan hirveään suomenkieliseen karjuntaan. ”Älkää perkele puristako ranteista! Mä olen pieni mutta vahva! … Koetettihan te tulla talvisodassakin, mutta… perkele, minua ei puristeta! ….Ei mitään harashoo kun irti!” Lopuksi…

Muistanpa kuin eilisenpäivän sen kesäillan vuodelta 1977, kun lämmittelin saunaa ja radiosta alkoi kuulumaan innolla odottamani lähetys Tampereen Kalevan kisoista. Luulin, että vastaanotin ei ollut ihan aseman kohdalla, kun selostajan puhe kuulosti jotenkin kummallisen puuromaiselta. Mutta ei ollut vika radiossa, vaan urheiluselostaja Voitto ”Vode” Raatikaisessa. Mies ei vaikuttanut kuitenkaan olevan juovuksissa, jota ensiksi epäilin, vaan…

Minä vanhana urheilu- ja raittiusmiehenä kauhistelen sitä, miten vastuuttomasti työnantajan asemassa ollut Suomen Yleisradio suhtautui aikoinaan urheiluselostajiensa alkoholismiin, joka pääsi alustavan tutkimukseni mukaan kehittymään suorastaan ammattisairaudeksi. Pekka Tiilikaisen elämänkertateoksessa Paavo Noponen avoimen ihastuneena esimerkiksi kertoo, kuinka Pekka ja Enzio Sevon joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman, että suoritus mitenkään heikensi miesten työtehoa tai…

Paavo Noponen oli Pekka Tiilikaisen lailla hyvin isänmaallinen ihminen ja todellinen sinivalkoinen ääni, joka näkyi jopa hänen parrassaan, jonka hän pääjohtaja Eino Revon läksiäisiin värjäsi mielenosoituksellisesti sinivalkoiseksi. Mutta Tiilikaisen lailla Noponenkaan ei ollut vesipoikia. Toimittaja Unto Miettinen kertoo muistelmissaan, että kerran aamu kahdelta soi puhelin hänen kotonaan. Siellä Miettisen kollega Noponen vaati Miettistä välittömästi läheiseen…

Muistanpa, miten nuoruudessani Venäjällä kokeiltiin hetken aikaa demokratiaa ja ainakin vuorineuvos Tauno Matomäki, joka on viisas mies, kertoo muistelmissaan, että kun hän katseli siihen aikaan Moskovan hotellinsa ulkopuolella parveilevia eläkeläisiä, jotka yrittivät kaupitella tavaroitaan ohikulkijoille, hän ajatteli, ettei tässä maassa kokeilla demokratiaa ainakaan seuraavaan sataan vuoteen. Demokratiaan, vaikka se onkin asia, jota palavasti kannatan, liittyi…

Radiotoimittaja Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka hän oli myös seuraamassa Cortinan kisoja. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan häntä reellä ihaillakseen vuoristokaupungin näkymiä. Kuinka ollakaan hän kauhukseen näki, että joku mies oli väsynyt lumihankeen. Koska oli kylmä, pelkäsi Similä jo pahinta. Mutta kuinka ollakaan reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli radion ruotsinkielisen toimituksen urheiluselostaja…

Jos Martti Jukola välitti kisatapahtumia kansalle konekiväärimäisen nopeasti, oli hänen nuorempi kollegansa Pekka Tiilikainen päinvastoin hyvin rauhallinen jutustelussaan ja tiukan paikan tullen hän tiivisti tunnelmaa vaikenemalla kokonaan ja pillauttamalla itkun. Näin tapahtui etenkin, mikäli suomalainen voitti tai hävisi. Eikä pääselostaja Tiilikaisen tarvinnut teeskennellä liikutustaan, koska kyllä tunne oli aivan aito. Vuoden 1948 Chamonin olympialaisten jälkeen…

Nyt, kun Urheiluruutu täyttää 60 vuotta, on syytä tarkastella Yleisradion urheilulähetysten historiaa, joka alustavien tutkimusteni tässä vaiheessa vaikuttaa niin värikkäältä, että siinä olisi mielenkiintoinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle urheiluhistorioitsijalle. Aika paljon maamme urheilutoimittajien menneisyydestä kertoo esimerkiksi se, että kun legendaarinen radioselostaja Raimo ”Höyry” Häyrinen sai radiosta potkut, epäili hän potkujensa pääsyyksi sitä, ettei…

Olen tässä verestänyt vanhoja korviani ja kuunnellut Ylen arkistosta Paavo Noposen ohjelmia, joita sieltä löytyy kukkuramitoin. En yhtään ihmettele, että Aira Samulin oli ihastunut tähän sivistyneeseen ja miellyttävä-ääniseen herrasmieheen. Kyllä Noposen radio-ohjelmat ovat ihan toista luokkaa kuin nykyajan rääkyvä-äänisten paikallisradiotoimittajien, joiden rääkymistä joutuu esim. kaupassa käydessään pakkokuuntelemaan. Paavo Noponen oli todellinen kaunopuhuja, joka lienee ollut…