Nyt on juhannus ja nyt kannattaa juhlia ja jopa nostaa siniristivaate salkoon sen kunniaksi, miten hyvä ja vauras maa Suomi, isiemme maa, todellisuudessa onkaan. Vaikka toista puhutaan ja vaikka tämä netistä löytyvä velkakello http://velkakello.fi/ tikittää uhkaavasti, niin hyvässä kunnossa paljon pilkattu huulipuna-sukkahousuhallitus jätti maamme talouden. Valtion velkaa meillä on asukasta kohti noin 26.000 euroa ja…

Jostain syystä amerikkalaiset eivät näytä olevaan kauhuissaan, vaikka siellä valtion velkaa on asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin meillä. Tietooni ei myöskään ole tullut, että amerikkalaisilla olisi edes vaikeuksia uuden velan saamisessa. Ilmeisesti velanantajat laskevat sen varaan, että kolmen prosentin talouskasvulla Usa on 20 vuoden kuluttua kaksi kertaa nykyistä rikkaampi ja sadan vuoden päästä 32…

Tuossapa kuuntelin eduskuntakeskusteluja, joissa uuden hallituksen edustajat voivottelivat maamme talouden surkeaa jamaa, joka oikein onkin, koska tässä maailmantilanteessa ei kannata isosti mainostaa, miten hyvin Suomella menee. Nimittäin bruttokansantuotteella mitattuna maamme on yksi EU:n rikkaimmista – tosin Ruotsi, Tanska ja Hollanti ovat meitä selvästi vauraampia ja tulevat luultavasti jatkossakin sellaisia olemaan, koska ne ovat häikäilemättä hyödyntäneet…

Muistaakseni jo ranskalainen kirjailija Albert Camus korosti, että kaiken mitä olen moraalista oppinut, olen oppinut jalkapallokentällä. Eilinen Suomi – San Marino-peli todisti, että kummasti näyttää suomalainen jalkapalloyleisökin oppivan moraalista jalkapallokentän laidalla. Nimittäin yhtään rasistista ivahuutoa ei katsomosta kuulunut, vaikka nykyään valta osa Suomen jalkapallomaajoukkueesta koostuu h- reista, n–kereistä ja r–sistä. Siellä kaikilla oli niin mukavaa…

Eilen kirjoitin tapani mukaisesti ropakantaa, kun väitin, etteivät suomalaiset viime sodan aikaan edes tosissaan halunneet Muurmannin radalle. Nimittäin kotikyläni sovan kayneihin miesten minulle toimittama kuva todistaa, että suomalaiset pääsivät jatkosodassa Muurmannin radalle asti. Kuvan takana lukee, että ”Muurmannin pikajuna – tällaisella ajelimme Latvasta Takariin.” Muistelen, että oma isänikin asusteli vuosia parhaassa miehuudessaan Syvärillä Latvan kylässä,…

Rohkenen väittää sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, että jokaisessa Venäjän kaupungissa on vieläkin Lenininkatu, Leninin patsas ja jokaisessa kylässäkin on Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki. Ja senkin rohkenen väittää, että vaikka kylässä ei olisi mikään muu asia vatupassissa, niin kyseinen muistomerkki on viimeisen päälle vatupassissa. Kaikkein vaikuttavin näkemistäni sotamuistomerkeistä on Murmanskiin pystytetty Aljosha-patsas, jolla…

Kalle Päätalon paksun möllärin Liekkejä laulumailta mukaan Kiestingin taistelut olivat hyvin raskaat. On selvää, että ensiksi räjähtävällä luodilla selkärangan vierestä läpiammuttu ja sen jälkeen vielä panssarivaunun kanuunasta varmistuslaukauksen saanut Päätalo koki tapahtuneen toisin kuin tilastojen tutkija. Suomalaisia kaatui Kiestingin suunnalla kolmisen sataa ja vaikka Kuusamon hautausmaalta käsin tarkasteltuna sotavainajien, leskien ja orpojen määrä on kohtuuton,…

Tutkimusteni, joissa mielestäni olen osoittanut huomattavaa harrastuneisuutta, tässä vaiheessa täytyy todeta, että niinhän se asia taisi olla, kuten olin epäillytkin. Suomalaiset eivät jatkosodassa edes yrittäneet Muurmannin radan katkaisua. Syksyllä -41 presidentti Ryti ilmoitti marsalkka Mannerheimille, ettei rataa saa ulkopoliittisista syistä katkaista, koska suhteet länsiliittoutuneisiin haluttiin säilyttää. Marsalkka Mannerhein ilmoitti asian kenraali Siilasvuolle. Siilasvuo ei taas…

Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi tehdä väitöskirjan siitä, miksi Mannerheim sijoitti jatkosodan alussa Hjalmar Siilasvuon komentaman armeijakunnan saksalaisten alaisuuteen. Luultavasti se oli hyvin harkittu ja viisas teko. Nimittäin Siilasvuo tunnettiin hyvin särmikkäänä luonteena, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä ja lisäksi hän oli poliittisilta mielipiteiltään jonkin sortin liberaali. Ilmeisesti katsottiin, että juuri sellaista…

Kenraali Hjalmar Siilasvuon elämää ja tekoja tutkiessani törmäsin musiikkiesitykseen, joka on omistettu Siilasvuolle; tosin kenraali Ensio Siilasvuolle, mutta ihan hyvin laulun sanoittajan innoituksen lähteenä on voinut olla pojan sijasta myös hänen isänsä. Kyseessä ei ole sotilasmarssi, kuten tyhmempi luulisi, vaan juomalaulu, ja kerta kuulemalta sanoitusta voisi monikin laulussa mainittu pitää ensi kuulemalta persoonaansa loukkaavana, mutta…