Ultimate Blogging Championship

Neulanpistopolitiikkaa harrastaneet neuvostovastaiset tahot väittivät aikoinaan, että entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme kaikki muu oli paskaa paitsi kusi, mutta itse en ajattele ainakaan täysin noin. Esimerkiksi vuonna 1955 valmistunut Pietarin metro tarjoaa huikaisevan taide-elämyksen ja huikaisevia taide-elämyksiä tarjoavat myös neuvostoliittolaiset bussipysäkit ainakin, mikäli yhtään on uskominen juuri tv:stä katsomaani dokumenttia Neuvostopysäkkien lumo ja miksi ei olisi…

Yllättävän ja jopa dramaattisen käänteen sai eilisessä ratkaisevan tärkeässä Elämäni biisi-ohjelmassa kamppailu siitä, kuka tulevaisuudessa johtaa maamme ulkopolitiikkaa, sillä aiemmin vedonlyöntiveikkauksissa pituutensa vuoksi kärjessä ollut Alexander Stubb jäi kisassa vihoviimeiseksi nollalla pisteellä. Tässä tilanteessa tulee väkisinkin mieleen Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin välisen tasaväkisen presidenttitaiston vuonna 1994 ratkaissut Tuttu juttu-ohjelma, jossa Ahtisaaren pariskunta tiesi mieliruokansa,…

Melkoisen vaikuttava on tuo Heinolan silta yli synkän virran. Ainakin hyvän tarinan mukaan tämän monumentaalisen rakennelman tekeminen maksoi 1930-luvun laman aikaan puolet Suomen köyhän valtion yhden vuoden budjetista. Itse en tuota ihan usko, ehkä se maksoi puolet jonkun vuoden valtion rakentamisbudjetista. Erikoista tässä rautatiesillassa yli synkän virran on se, että rautatie päättyy siltaan. Luulen, että…

Vaikka itähämäläinen väestö on verkkaisuuteen taipuvaista, niin kyllä kehitys sielläkin pikkuhiljaa kehittyy. Asuin aikoinani 16 vuotta Heinolan vanhan rautatiesillan poskessa ja monta kertaa illansuussa ulkoilutin likaisenharmaata villakoiraani Dingeä, joka oli paljon hienompaa sukua kuin isäntänsä, sillalla, mutta silloin en havainnut sillankaiteessa yhtään lemmenlukkoa, joiden kiinnittäminen siltojen kaiteisiin oli jo siihen aikaan sivistyneessä maailmassa yleisenä tapana.…

Yleensä kuitenkin radioselostajat ovat säilyneet herrasmiehinä. TV:n puolella on välillä ollut vaikeampaa. Kerrankin Leningradissa hotelli Europeiskajassa Paavo Noposen kirjan mukaan Paavo ja Pekka heräsivät yöllä käytävältä kuuluvaan hirveään suomenkieliseen karjuntaan. ”Älkää perkele puristako ranteista! Mä olen pieni mutta vahva! … Koetettihan te tulla talvisodassakin, mutta… perkele, minua ei puristeta! ….Ei mitään harashoo kun irti!” Lopuksi…

Muistanpa kuin eilisenpäivän sen kesäillan vuodelta 1977, kun lämmittelin saunaa ja radiosta alkoi kuulumaan innolla odottamani lähetys Tampereen Kalevan kisoista. Luulin, että vastaanotin ei ollut ihan aseman kohdalla, kun selostajan puhe kuulosti jotenkin kummallisen puuromaiselta. Mutta ei ollut vika radiossa, vaan urheiluselostaja Voitto ”Vode” Raatikaisessa. Mies ei vaikuttanut kuitenkaan olevan juovuksissa, jota ensiksi epäilin, vaan…

Minä vanhana urheilu- ja raittiusmiehenä kauhistelen sitä, miten vastuuttomasti työnantajan asemassa ollut Suomen Yleisradio suhtautui aikoinaan urheiluselostajiensa alkoholismiin, joka pääsi alustavan tutkimukseni mukaan kehittymään suorastaan ammattisairaudeksi. Pekka Tiilikaisen elämänkertateoksessa Paavo Noponen avoimen ihastuneena esimerkiksi kertoo, kuinka Pekka ja Enzio Sevon joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman, että suoritus mitenkään heikensi miesten työtehoa tai…

Paavo Noponen oli Pekka Tiilikaisen lailla hyvin isänmaallinen ihminen ja todellinen sinivalkoinen ääni, joka näkyi jopa hänen parrassaan, jonka hän pääjohtaja Eino Revon läksiäisiin värjäsi mielenosoituksellisesti sinivalkoiseksi. Mutta Tiilikaisen lailla Noponenkaan ei ollut vesipoikia. Toimittaja Unto Miettinen kertoo muistelmissaan, että kerran aamu kahdelta soi puhelin hänen kotonaan. Siellä Miettisen kollega Noponen vaati Miettistä välittömästi läheiseen…

Muistanpa, miten nuoruudessani Venäjällä kokeiltiin hetken aikaa demokratiaa ja ainakin vuorineuvos Tauno Matomäki, joka on viisas mies, kertoo muistelmissaan, että kun hän katseli siihen aikaan Moskovan hotellinsa ulkopuolella parveilevia eläkeläisiä, jotka yrittivät kaupitella tavaroitaan ohikulkijoille, hän ajatteli, ettei tässä maassa kokeilla demokratiaa ainakaan seuraavaan sataan vuoteen. Demokratiaan, vaikka se onkin asia, jota palavasti kannatan, liittyi…

Radiotoimittaja Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka hän oli myös seuraamassa Cortinan kisoja. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan häntä reellä ihaillakseen vuoristokaupungin näkymiä. Kuinka ollakaan hän kauhukseen näki, että joku mies oli väsynyt lumihankeen. Koska oli kylmä, pelkäsi Similä jo pahinta. Mutta kuinka ollakaan reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli radion ruotsinkielisen toimituksen urheiluselostaja…